Munasoluja luovuttaneet, pohdintaa mahdollisen lapsen yhteydenotosta / tapaamisesta

Voithan laittaa tietosi saataville. En pohdi, koska en ole luovuttanut sukusolujani.

Vierailija kirjoitti:

Voithan laittaa tietosi saataville. En pohdi, koska en ole luovuttanut sukusolujani.

Siis minne "saataville"? Anonymiteettia ei pysty enää jälkikäteen muuttamaan. Vai mitä tarkoitat?

Miksi näitä samankaltaisia aloituksia on täällä usein? Jotain mielipiteenmuokkausta vai? :)

Itse en ikinä luovuttaisi munasoluja etenkään terveysriskien takia. En halua mahdollista syöpää tai muuten sekoittaa hormonitoimintaani. Ajatus biologisesta lapsesta jossain ei myöskään kuulosta kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä samankaltaisia aloituksia on täällä usein? Jotain mielipiteenmuokkausta vai? :)

Itse en ikinä luovuttaisi munasoluja etenkään terveysriskien takia. En halua mahdollista syöpää tai muuten sekoittaa hormonitoimintaani. Ajatus biologisesta lapsesta jossain ei myöskään kuulosta kivalta.

Mielipiteenmuokkausta? En ymmärtänyt?

Tuolloin ei ollut tietoa terveysriskeistä. Ajattelepa jos kaikki olisivat yhtä ehdottomia kuin sinä, mitä se tarkoittaisi sukusolujen vastaanottajien näkökulmasta?

Minusta on todella käsittämätöntä, että jotkut suhtautuu sukusolujen luovutukseen todella kevyesti. Niistä voi kuitenkin syntyä luovuttajan biologinen lapsi! Luovuttajalle pitäisi myös maksaa noin suuresta asiasta reilusti enemmän, kuten monissa muissa maissa.

Ymmärrän luovutuksen esim. lähisukulaiselle, mutta miksi haluaisit antaa biologisen lapsesi tuntemattomien kasvatettavaksi, joita et saa edes itse valita? Mitä jos lapsen ja vanhempien temperamentit tms. eivät sovikaan yhteen tai lapsen elämästä tulee muuten kurjaa?

Sinne missä luovutit ja mahdollisesti myös nettiin sukututkimussivustolle, jos maksat itsestäsi DNA-näytteen. Kun lapsi tutkituttaa myös DNA-näytteensä, hän löytää sinut.

1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä samankaltaisia aloituksia on täällä usein? Jotain mielipiteenmuokkausta vai? :)

Itse en ikinä luovuttaisi munasoluja etenkään terveysriskien takia. En halua mahdollista syöpää tai muuten sekoittaa hormonitoimintaani. Ajatus biologisesta lapsesta jossain ei myöskään kuulosta kivalta.

Mielipiteenmuokkausta? En ymmärtänyt?

Tuolloin ei ollut tietoa terveysriskeistä. Ajattelepa jos kaikki olisivat yhtä ehdottomia kuin sinä, mitä se tarkoittaisi sukusolujen vastaanottajien näkökulmasta?

Mielipiteitä muokkaamalla yritetään vaikuttaa tunteisiin ja suuriin massoihin; jatkuvat aloitukset aiheesta saavat asian vaikuttamaan arkipäiväiseltä ja yleiseltä, vaikkei se sitä ole. Faktoilla ei ole mitään väliä.

Miksi kenenkään pitäisi antaa tuosta vaan sukusolujaan muiden käyttöön? Antaisitko itse? Eikö voi opetella elämään ilman lasta tai adoptoida, tai auttaa lapsia muilla, vähemmän itsekkäillä keinoilla?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella käsittämätöntä, että jotkut suhtautuu sukusolujen luovutukseen todella kevyesti. Niistä voi kuitenkin syntyä luovuttajan biologinen lapsi! Luovuttajalle pitäisi myös maksaa noin suuresta asiasta reilusti enemmän, kuten monissa muissa maissa.

Ymmärrän luovutuksen esim. lähisukulaiselle, mutta miksi haluaisit antaa biologisen lapsesi tuntemattomien kasvatettavaksi, joita et saa edes itse valita? Mitä jos lapsen ja vanhempien temperamentit tms. eivät sovikaan yhteen tai lapsen elämästä tulee muuten kurjaa?

Olen kanssasi samaa mieltä. Nykyään. Suhtauduin asiaan aivan liian kevyesti. Nyt olen näiden pohdintojen keskellä. Mutta puolustuksekseni - olin tuolloin todella nuori (2-kymppinen), elämäni oli ollut aika repaleista lapsena, halusin tehdä jotain hyvää jollekulle. Korvaus tosiaan oli vain nimellinen, ei edes murto-osaa sitä mitä esim. USA:ssa maksetaan. Olin nuori, naiivi, ymmärtämätön ja tätä tietysti käytettiin hyväksi klinikalla - menin vapaaehtoisesti, minulle tehtiin muodolliset psykologiset haastattelut (johdattelevat) ja vakuuteltiin, ettei ole mitään riskiä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä samankaltaisia aloituksia on täällä usein? Jotain mielipiteenmuokkausta vai? :)

Itse en ikinä luovuttaisi munasoluja etenkään terveysriskien takia. En halua mahdollista syöpää tai muuten sekoittaa hormonitoimintaani. Ajatus biologisesta lapsesta jossain ei myöskään kuulosta kivalta.

Mielipiteenmuokkausta? En ymmärtänyt?

Tuolloin ei ollut tietoa terveysriskeistä. Ajattelepa jos kaikki olisivat yhtä ehdottomia kuin sinä, mitä se tarkoittaisi sukusolujen vastaanottajien näkökulmasta?

Mielipiteitä muokkaamalla yritetään vaikuttaa tunteisiin ja suuriin massoihin; jatkuvat aloitukset aiheesta saavat asian vaikuttamaan arkipäiväiseltä ja yleiseltä, vaikkei se sitä ole. Faktoilla ei ole mitään väliä.

Miksi kenenkään pitäisi antaa tuosta vaan sukusolujaan muiden käyttöön? Antaisitko itse? Eikö voi opetella elämään ilman lasta tai adoptoida, tai auttaa lapsia muilla, vähemmän itsekkäillä keinoilla?

Kyllä minä annoin (olen ap.) ja nyt en enää oikein tiedä mitä ajatella asiasta. Ei sitä oikein unohtaakaan voi. Etsin täällä vertaistukea, koska eipä tällaista asiaa missään kahvipöydässä oteta esille. Harva on kanssani samassa tilanteessa.

Tuo mielipidemuokkaus kommenttisi on muuten todella loukkaava. Se satuttaa. Onko sinulla, itsekkyydestä puhuvalla ihmisellä, tähän mitään sanottavaa?

Meneeköhän sukusolujen luovuttaminen vielä pois muodista tai ainakin, että biologisesti yhtä olevien yhteys tunnustettaisiin niin, että voisivat tavata toisiaan? Osa identiteetistä rakentuu aina biologiselle perustukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella käsittämätöntä, että jotkut suhtautuu sukusolujen luovutukseen todella kevyesti. Niistä voi kuitenkin syntyä luovuttajan biologinen lapsi! Luovuttajalle pitäisi myös maksaa noin suuresta asiasta reilusti enemmän, kuten monissa muissa maissa.

Ymmärrän luovutuksen esim. lähisukulaiselle, mutta miksi haluaisit antaa biologisen lapsesi tuntemattomien kasvatettavaksi, joita et saa edes itse valita? Mitä jos lapsen ja vanhempien temperamentit tms. eivät sovikaan yhteen tai lapsen elämästä tulee muuten kurjaa?

Olen kanssasi samaa mieltä. Nykyään. Suhtauduin asiaan aivan liian kevyesti. Nyt olen näiden pohdintojen keskellä. Mutta puolustuksekseni - olin tuolloin todella nuori (2-kymppinen), elämäni oli ollut aika repaleista lapsena, halusin tehdä jotain hyvää jollekulle. Korvaus tosiaan oli vain nimellinen, ei edes murto-osaa sitä mitä esim. USA:ssa maksetaan. Olin nuori, naiivi, ymmärtämätön ja tätä tietysti käytettiin hyväksi klinikalla - menin vapaaehtoisesti, minulle tehtiin muodolliset psykologiset haastattelut (johdattelevat) ja vakuuteltiin, ettei ole mitään riskiä olemassa.

Ymmärrän. Tuli surullinen olo tuosta kertomuksestasi. Minusta luovutuksen ikärajaa pitäisi nostaa tai mikä vielä parempi, ottaa vastaan sukusoluja ainoastaan jo lapsensa hankkineilta. Siltikään terveysriskit eivät poistu.

Vierailija kirjoitti:

Sinne missä luovutit ja mahdollisesti myös nettiin sukututkimussivustolle, jos maksat itsestäsi DNA-näytteen. Kun lapsi tutkituttaa myös DNA-näytteensä, hän löytää sinut.

1.

Juuri kerroin, ettei anonyymiutta voi enää muuttaa.

Tuo DNA-idea saattaisi toimia, kiitos. Mahdollisesti ainoa keino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella käsittämätöntä, että jotkut suhtautuu sukusolujen luovutukseen todella kevyesti. Niistä voi kuitenkin syntyä luovuttajan biologinen lapsi! Luovuttajalle pitäisi myös maksaa noin suuresta asiasta reilusti enemmän, kuten monissa muissa maissa.

Ymmärrän luovutuksen esim. lähisukulaiselle, mutta miksi haluaisit antaa biologisen lapsesi tuntemattomien kasvatettavaksi, joita et saa edes itse valita? Mitä jos lapsen ja vanhempien temperamentit tms. eivät sovikaan yhteen tai lapsen elämästä tulee muuten kurjaa?

Olen kanssasi samaa mieltä. Nykyään. Suhtauduin asiaan aivan liian kevyesti. Nyt olen näiden pohdintojen keskellä. Mutta puolustuksekseni - olin tuolloin todella nuori (2-kymppinen), elämäni oli ollut aika repaleista lapsena, halusin tehdä jotain hyvää jollekulle. Korvaus tosiaan oli vain nimellinen, ei edes murto-osaa sitä mitä esim. USA:ssa maksetaan. Olin nuori, naiivi, ymmärtämätön ja tätä tietysti käytettiin hyväksi klinikalla - menin vapaaehtoisesti, minulle tehtiin muodolliset psykologiset haastattelut (johdattelevat) ja vakuuteltiin, ettei ole mitään riskiä olemassa.

Ymmärrän. Tuli surullinen olo tuosta kertomuksestasi. Minusta luovutuksen ikärajaa pitäisi nostaa tai mikä vielä parempi, ottaa vastaan sukusoluja ainoastaan jo lapsensa hankkineilta. Siltikään terveysriskit eivät poistu.

Toivon todella, ettei yhteen luovuttamiskertaan liity syöpäriskiä. Minulla on nyt omia lapsia, olisi hirveä tragedia jos sairastuisin. Ilmeisesti näillä joilla ovat luovuttaneet toistuvasti, on löytynyt sitten mahdollisesti tähän liittyviä sairauksia.

Olen samaa mieltä - ikärajaa tulisi nostaa ja omia lapsia tulisi luovuttajalla jo olla. Todella edesvastuutonta toimintaa klinikoilta! Olin hyvin haavoittuvaisessa elämäntilanteessa ja joku psykologin tittelin taakse verhoutunut teki arvion, että olen oikein pätevä ja hyvä luovuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella käsittämätöntä, että jotkut suhtautuu sukusolujen luovutukseen todella kevyesti. Niistä voi kuitenkin syntyä luovuttajan biologinen lapsi! Luovuttajalle pitäisi myös maksaa noin suuresta asiasta reilusti enemmän, kuten monissa muissa maissa.

Ymmärrän luovutuksen esim. lähisukulaiselle, mutta miksi haluaisit antaa biologisen lapsesi tuntemattomien kasvatettavaksi, joita et saa edes itse valita? Mitä jos lapsen ja vanhempien temperamentit tms. eivät sovikaan yhteen tai lapsen elämästä tulee muuten kurjaa?

Olen kanssasi samaa mieltä. Nykyään. Suhtauduin asiaan aivan liian kevyesti. Nyt olen näiden pohdintojen keskellä. Mutta puolustuksekseni - olin tuolloin todella nuori (2-kymppinen), elämäni oli ollut aika repaleista lapsena, halusin tehdä jotain hyvää jollekulle. Korvaus tosiaan oli vain nimellinen, ei edes murto-osaa sitä mitä esim. USA:ssa maksetaan. Olin nuori, naiivi, ymmärtämätön ja tätä tietysti käytettiin hyväksi klinikalla - menin vapaaehtoisesti, minulle tehtiin muodolliset psykologiset haastattelut (johdattelevat) ja vakuuteltiin, ettei ole mitään riskiä olemassa.

Ymmärrän. Tuli surullinen olo tuosta kertomuksestasi. Minusta luovutuksen ikärajaa pitäisi nostaa tai mikä vielä parempi, ottaa vastaan sukusoluja ainoastaan jo lapsensa hankkineilta. Siltikään terveysriskit eivät poistu.

Toivon todella, ettei yhteen luovuttamiskertaan liity syöpäriskiä. Minulla on nyt omia lapsia, olisi hirveä tragedia jos sairastuisin. Ilmeisesti näillä joilla ovat luovuttaneet toistuvasti, on löytynyt sitten mahdollisesti tähän liittyviä sairauksia.

Olen samaa mieltä - ikärajaa tulisi nostaa ja omia lapsia tulisi luovuttajalla jo olla. Todella edesvastuutonta toimintaa klinikoilta! Olin hyvin haavoittuvaisessa elämäntilanteessa ja joku psykologin tittelin taakse verhoutunut teki arvion, että olen oikein pätevä ja hyvä luovuttaja.

Minä tiedän yhden toisen vähän samanlaisen tapauksen alle kymmenen vuoden takaa. Nainen oli juuri parikymppinen luovuttaessaan, myös haavoittuvaisessa elämäntilanteessa, ja hänelle sanottiin että on mitä parhain luovuttaja. Erikseen vielä kehuttiin, kuinka hyvä tulos saatiin; hänellä ei kuulemma tulisi olemaan ongelmia saada omia lapsia tulevaisuudessa! Eipä sitten muutaman vuoden päästä onnistunutkaan tulemaan raskaaksi, hormonitoiminnassa häikkää ja joutui itse myöhemmin hedelmöityshoitoihin. Tuplariski terveydelle :(

Onneksi sinä olet saanut omia lapsia myöhemmin.

Moni (nuori) luovuttaja tarvitsisi itse ensin apua, mutta ajattelee saavansa paremman olon auttamalla muita. Tyypillistä empaattisille, suorittajahenkisille naisille. Heidän hyvyyttään ei pitäisi käyttää hyväksi.

Ap, oletko ottanut huomioon, että lahjasoluilla tuotettu lapsi ei välttämättä halua edes selvittää biologista vanhempaansa? Kaikki eivät tahdo, vaikka voisivat. Oma isäni on vauvaikäisenä annettu adoptioon, mutta hän on perin juurin jyrkästi kieltäytynyt selvittämästä omaa taustaansa, vaikka toki se asiapapereista helposti löytyisikin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko ottanut huomioon, että lahjasoluilla tuotettu lapsi ei välttämättä halua edes selvittää biologista vanhempaansa? Kaikki eivät tahdo, vaikka voisivat. Oma isäni on vauvaikäisenä annettu adoptioon, mutta hän on perin juurin jyrkästi kieltäytynyt selvittämästä omaa taustaansa, vaikka toki se asiapapereista helposti löytyisikin.

Tuollainen on aika harvinaista.

Olen luovuttanut ja en ymmärrä mistä aiheeseen liittyvä negatiivisuus johtuu