Puolison elättäminen lopputomiin
Sain tutustua yhteen tyyppiin joka on nyt muutaman tapaamisen aikana kertonut vähän omasta tilanteestaan. Hän hankki opinto-oikeuden avoimen yliopiston suorituksilla mutta on sen jälkeen pärjännyt opinnoissa huonosti. Puheista pystyy päätellä että hänellä on rajoittamaton opintoaika, eli hän on päässyt tutkinto-opiskelijaksi ennen vuoden 2005 elokuuta.
15 vuodessa hän ei ole saanut yhtään tutkintoa, edes kandia, kasaan. Lopullisesta valmistumisesta ei tietenkään ole mitään tietoa. Sanomattakin selvää että opintotuki on poltettu jo ajat sitten.
Onko muilla tiedossa tällaisia tapauksia?
Kommentit (16)
Eihän se ole sun puoliso virlä vaan joku tyyppi johon vasta tutustuit. Kai se jollain muulla elää tälläkin hetkellä eikä mielikuvituspuolison tuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Siis hänestä tuli puolisosi?
Ei ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole sun puoliso virlä vaan joku tyyppi johon vasta tutustuit. Kai se jollain muulla elää tälläkin hetkellä eikä mielikuvituspuolison tuloilla.
Millä voi elää jos on vähintään avoliitossa eikä käy töissä?
Mitä se sua liikuttaa? Ei herranenaika.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lopputomi?
Tomi on ihan loppu, kun opiskelut ei suju.
Se on ihan jokaisen pariskunnan ihan keskinäinen asia, miten elatus hoidetaan. Esim. omassa lapsuudenkodissani isäni elätti äitiäni aina, ja molemmat tykkäsivät järjestelystä jossa äiti oli kotirouva ja isä töissä. Heillä ei ollut koskaan rahasta tiukkaa isän hyvän palkan takia.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan jokaisen pariskunnan ihan keskinäinen asia, miten elatus hoidetaan. Esim. omassa lapsuudenkodissani isäni elätti äitiäni aina, ja molemmat tykkäsivät järjestelystä jossa äiti oli kotirouva ja isä töissä. Heillä ei ollut koskaan rahasta tiukkaa isän hyvän palkan takia.
Keskiajalla kaikki oli toisin. Nykyään eletään joka sekuntti täysillä ja siihen tarvitaa rahaa täysin erilailla ja raha-asiat on nykyajan yksi suuri syy eroihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan jokaisen pariskunnan ihan keskinäinen asia, miten elatus hoidetaan. Esim. omassa lapsuudenkodissani isäni elätti äitiäni aina, ja molemmat tykkäsivät järjestelystä jossa äiti oli kotirouva ja isä töissä. Heillä ei ollut koskaan rahasta tiukkaa isän hyvän palkan takia.
Keskiajalla kaikki oli toisin. Nykyään eletään joka sekuntti täysillä ja siihen tarvitaa rahaa täysin erilailla ja raha-asiat on nykyajan yksi suuri syy eroihin.
Eihän sitä kukaan tiedä, kuka elättää ja ketä.
Tiedän erään kotirouvan ja vaikka takana akateeminen koulutus, niin ei ole koskaan ollut "työssä" muutakuin istuu parin firman hallituksessa, joiden osakekannasta suurimman osan omistaa, samoin omistuksessa ennakkoperinnöt eli elää osinkotuloilla hyvin tavallista elämää, eikä varallisuus näy päällepäin.
Eiköhän suurin osa tämän päivän kotirouvista istu rahakirstun päällä.
Tunnen yhden miehen ja kaksi naista. Miehen puoliso on varakkaasta suvusta ja rahaa riittää niin hyvin, että kumpikaan ei käy töissä. Elävät pääomatuloilla. Toinen naisista elää myös pääomatuloillaan ja toinen taas on nk edustusvaimo.
Nyt oli aika turha sisältö suhteessa otsikkoon.
Sama vika itselläni aikoinaan. Tällaisessa tapauksessa kannattaa hankkia työpaikka, tehdä vuosi töitä, ja sitten hakea opintovapaata ja hakea aikuiskoulutustukea elämiseen. Sitä maksetaan 15 kuukauden ajalta, ja sillä elää oikeasti, toisin kuin opintotuella. Ainakin jos vähän pihistelee.
Vierailija kirjoitti:
Sama vika itselläni aikoinaan. Tällaisessa tapauksessa kannattaa hankkia työpaikka, tehdä vuosi töitä, ja sitten hakea opintovapaata ja hakea aikuiskoulutustukea elämiseen. Sitä maksetaan 15 kuukauden ajalta, ja sillä elää oikeasti, toisin kuin opintotuella. Ainakin jos vähän pihistelee.
Jos on ollut joskus 5v töissä
Vierailija kirjoitti:
Sama vika itselläni aikoinaan. Tällaisessa tapauksessa kannattaa hankkia työpaikka, tehdä vuosi töitä, ja sitten hakea opintovapaata ja hakea aikuiskoulutustukea elämiseen. Sitä maksetaan 15 kuukauden ajalta, ja sillä elää oikeasti, toisin kuin opintotuella. Ainakin jos vähän pihistelee.
Aikuiskoulutustukeen tarvitaan 8 vuoden palkkatyöhistoria (näin muutama vuosi sitten, voi olla vielä noussut siitä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama vika itselläni aikoinaan. Tällaisessa tapauksessa kannattaa hankkia työpaikka, tehdä vuosi töitä, ja sitten hakea opintovapaata ja hakea aikuiskoulutustukea elämiseen. Sitä maksetaan 15 kuukauden ajalta, ja sillä elää oikeasti, toisin kuin opintotuella. Ainakin jos vähän pihistelee.
Aikuiskoulutustukeen tarvitaan 8 vuoden palkkatyöhistoria (näin muutama vuosi sitten, voi olla vielä noussut siitä).
Niin tarvitaan, mutta siihen lasketaan myös kaikenlainen määräaikainen ja silpputyö, ja vanhempainvapaistakin kaksi vuotta. Jos ap:n tapaama ihminen on ollut kirjoilla yliopistolla jo vähintään 15 vuotta, hän lienee noin 35-vuotias tai vanhempi, ja työhistoriaakin voi hyvinkin löytyä tarpeeksi. Ja jos ei löydy, niin töihin vaan muutamaksi vuodeksi kartuttamaan sitä.
Siis hänestä tuli puolisosi?