Lue keskustelun säännöt.
Vasta aikuisena olen huomannut, kuinka läheisriippuvainen ja rajaton äitini on
16.04.2019 |
Kun oma lapsi kasvaa, huomaan asioita, joita en tekisi omalle lapselleni koskaan mutta jotka on hänen mielestään ihan oikein tehdä minulle.
Juuri ennen esikoiseni ristiäisiä kun syötin vauvan, tuli hän huoneeseen tiuskaisemaan "voisitko hei tukea sen päätä!" Itse en koskaan epäilisi lapseni kykyä hoitaa omaa lastaan tai varta vasten pilaisi tunnelmaa ennen tärkeää hetkeä. (Ellei nyt aikuisella lapsella olisi jotain huumeongelmaa tms. että olisi syytä epäillä). Lapsen syntymän jälkeen tunki luokseni auttamaan (siis yökylään ja kaikkea) kun olin päässyt sairaalasta. Tajusin vasta jälkikäteen, että totta kai olisin pärjännyt yksinkin.
Isä kuoli kun olin nuori aikuinen ja tällöin äidilleni oli tärkeää, että kaikki tukivat häntä ja huolehtivat hänestä kun hän jäi leskeksi. Sitä hänestä ei tarvinnut ottaa huomioon, että kolmelle lapselle voi olla raskasta menettää oma vanhempi melko nuorena. Ym. jne. Vasta aikuisena olen tajunnut, että äitini eläytymisen kyky ei toimi ihan normaalisti ja että hänellä on ollut itsekkäät perusteet aika monissa toimissaan.
Kommentit (4)
Suosittelen lukemaan tätä ketjua: https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa yllättävän monella 40-50-luvulla syntyneellä olla paljon vaille jäämisen kokemuksia varhaislapsuudessaan. Siitä syntyy aikuisiän tarve käyttää toisia ihmisiä oman itsetunnon ylläpitäjinä ja sisällyttää omat tunteet ja tarpeet toisten vastuulle. Omien negatiivisten projisointi toiseen on myös yleistä. Lapset ja lapsenlapsethan ovat tällaiseen tarpeeseen paras lähde, koska kukapa muu läheistä ihailisi varauksetta ja kritiikittä kuin pieni lapsi. Ja kukaan ei anna sellaista läheisyyttä ja rakkautta, kuin pieni lapsi antaa vanhemmalle tai läheiselle isovanhemmalle.
Toisten toimet henkisesti hyväksikäyttöön ovat vahingollisempia kuin toisten. Ja monet nuoret ovat niin tottuneet tuon polven rajattomuuteen, etteivät näe sitä vahingoittavaa käytöstä vaikka kuinka läheltä katsoisivat.
Ap, on hyvä, että olet huomannut tuollaisen ilmiön elämässäsi. Sillä kyllä se vaikuttaa sinuun. Kun olet siitä tietoinen, niin se jo yksin lieventää haittavaikutuksia.
Surullista on seurata vierestä, kun vastaavaa hyväksikäyttöä / kaltoinkohtelua tapahtuu, mutta aikuistunut lapsi ei tajua sitä. Ei toki mikään ihmekään, sillä hän on kasvanut siinä ilmapiirissä ja se on hänelle normaalitila. On todella vaikea auttaa, mutta myös mahdotonta seurata sivusta tekemättä mitään, kun toiselta vedetään mattoa alta minkä ehditään. Tällaisessa tilanteessa olen.
Nykyään en hirveästi onneksi puhu enää asioistani enkä kutsu kylään, hän saattaa tuoda usein tuliaiseksi esimerkiksi kaakaojuomajauhetta, minkä olen kertonut ettei kuulu arkikäyttöömme, koska lapsi on jo valmiiksi ylipainon rajalla ja vältämme ihan turhaa sokeria. Tällaisten ihmisten kanssa puhuminen ei hirveästi auta, joten olen lopettanut sen. Ap