Kohta kolmekymppinen ja elämäntilanne ei vaan ole oikea vauvalle

Ihan sama tilanne, ilman edes sitä orastavaa suhdetta. Pääsiäismunaa tässä yritän metsästää. Ei tarvi paljon lastentekoa miettiä nyt, tuskin koskaan tässä elämässä. Harmittaa kyllä että niin on.

Mä olen ollut melko pienituloinen 33-vuotiaaksi asti. Tosin koko ajan oli potentiaalia paremmasta tulevaisuudesta, joka toteutui. Mulla lapsettomuus ei tosin ollut tämä syynä. Jostain syystä en kuitenkaan tavannut sopivaa miestä, vaikka niitäkin oli ja pitkiä suhteita. Ymmärsin jossain vaiheessa, että niitä lapsia vain olisi pitänyt tehdä silläkin uhalla, että olisin ollut pienituloinen yh. Nyt mietin lapsen hankkimista itsellisenä.

No ei tolla asenteella. Aika moni miettii vasta lasten teon jälkeenkin et mitä tekis.

Hanki lapsi yksin?

Ihan tärkein asia on tuo parisuhde. Jos alusta lähtien on selvää, ettei jutusta tule mitään, kannattaa lopettaa juttu alkuunsa. Älä haaskaa aikaa väärään mieheen.

Vaikka varakkuutta olisi niin ei se ole tae että sitä tulee olemaan. Työsuhteet loppuu ja lopulta ansiosidonnainen loppuu ja sitten loppuu työelämä ja pian huomaat että siivoilet kerrostalon rappukäytäviä 9e tunti palkalla sen 40e tunti palkan sijaan.

Kyllä ne lapset kannattaa tehdä silloin kun haluaa ja viis veisata varallisuudesta.

Lapsia syntyy nälänhätäänkin ja osa selviää. Meillä Suomessa on hyvä synnyttää ihan koska vaan ja milloin vaan ja ihan missä vaan ja ihan miten päin vaan.

Siitä vaan ja turha odotella mitään parempia päiviä. Niistä ei ole takeita!

Olin samassa tilanteessa vuosia. Ensin ei löytynyt miestä, sitten kun löytyi niin oli väitöskirja kesken, sen jälkeen lyhyitä määräaikaisia työsuhteita, jne. Tulin siihen tulokseen että oikeaa ajankohtaa ei ole. Hankkiuduin raskaaksi työprojektin kannalta huonossa saumassa 33-vuotiaana. En kadu. Mutta mun parisuhde on hyvä ja se tekee paljon.

Parhaat päivät meni kirjoitti:

Vaikka varakkuutta olisi niin ei se ole tae että sitä tulee olemaan. Työsuhteet loppuu ja lopulta ansiosidonnainen loppuu ja sitten loppuu työelämä ja pian huomaat että siivoilet kerrostalon rappukäytäviä 9e tunti palkalla sen 40e tunti palkan sijaan.

Kyllä ne lapset kannattaa tehdä silloin kun haluaa ja viis veisata varallisuudesta.

Lapsia syntyy nälänhätäänkin ja osa selviää. Meillä Suomessa on hyvä synnyttää ihan koska vaan ja milloin vaan ja ihan missä vaan ja ihan miten päin vaan.

Siitä vaan ja turha odotella mitään parempia päiviä. Niistä ei ole takeita!

Tavallaan totta, mutta on kyllä nähty että esim. perheellisen on hyvin vaikea lähteä opiskelemaan ja hankkimaan sitä kautta mahdollisuutta parempaan työhön. Eräskin kaveri on duunarihommissa ja haaveilee opiskelusta mutta kun on lasten elatus niin on isompi kynnys jättää työpaikkaansa ja siirtyä opiskelijaksi, ymmärrettävästi.

Ei sitä sopivaa elämäntilannetta tule välttämättä koskaan. Tai jos se on, niin sen voi menettää. Vaikka hankkisi lapset hyvään parisuhteeseen ja raha-tilanteeseen, asiat voi aina muuttua. Esim. tuttuni sairastui nopeasti etenevään ms-tautiin kun lapset oli pieniä, lopulta ei pystynyt töissä enää käymään ja avioerokin tuli. Jos lapsia haluaa ne pitää vaan hankkia ennen kuin on liian vanha.

Jos jäät odottamaan oikeaa hetkeä hankkia lapsi, niin voin kertoa, että sitä ei tule.

Jos haluat lapsia, hanki ne.

Lasten teossa ehkä typerintä on odottaa sitä maagista oikeaa aikaa, jos kolmekymppiä on jo ylitetty. Ainahan ei tietty ole miestäkään, jolloin homma ei niin vaan onnistu. Mutta jos on edes suht hyvässä parisuhteessa eikä tyyliin syöpähoidot päällä, niin ei kannata siirtää vaan sen takia, että ei ole juuri sitä ammattia/asuntoa/työtä/pankkitilin saldoa, mitä haluaa. Jos siis tietää, että lapsen tahtoo. Tai voi siirtää ja sitten huomata, ettei sitä niin helposti enää saakaan lapsia ja se hommattu omaisuus menee rankkoihin lapsettomuushoitoihin. Kaiken muun voi hankkia myöhemminkin mutta lastenteossa aika ei anna piiruakaan armoa.

Mulla oli pari pitkää suhdetta nuorempana, 32-vuotiaana loppui viimeinen. Siinä suhteessa mies ei halunnut lapsia koska hänellä oli niitä jo entisestä avioiitosta. Itse lähdin koska olisin halunnut, mutta minäpä en enää koskaan löytänyt mitään miestä ja jäin lapsettomaksi ja miehettömäksi. Nyt ikää 44 ja nykyään olen jo sopeutunut tähän, se ei enää aktiivisesti sureta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pari pitkää suhdetta nuorempana, 32-vuotiaana loppui viimeinen. Siinä suhteessa mies ei halunnut lapsia koska hänellä oli niitä jo entisestä avioiitosta. Itse lähdin koska olisin halunnut, mutta minäpä en enää koskaan löytänyt mitään miestä ja jäin lapsettomaksi ja miehettömäksi. Nyt ikää 44 ja nykyään olen jo sopeutunut tähän, se ei enää aktiivisesti sureta.

No joo. Me taas yritimme kymmenen vuotta ja tärppäsi nelikymppisenä. Todettiin tuossa miehen kanssa että olemme kahdeksankymppisiä tai kuolleita, kun tyttäremme on neljäkymmentä ja ehkä synnyttää ensikerran.

Ikää jo 39. Mies löytynyt muutamia kuukausia sitten. Työt loppui viime syksynä. Mies olisi valmis lisääntymään jo. Odottaa minulta myöntävää vastausta myös siihen. Järki pistää hanttiin. Ensin olisi oltava vakituinen työ ja sitten vasta. En edes tiedä onko minulla mahdollisuus saada lapsia. Kuukautiskierto lyheni nyt tänä vuonna yhtäkkiä 28 päivästä 24 päivään. Se saattaa olla merkki hedelmällisyyden laskusta, tai niin luin jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat päivät meni kirjoitti:

Vaikka varakkuutta olisi niin ei se ole tae että sitä tulee olemaan. Työsuhteet loppuu ja lopulta ansiosidonnainen loppuu ja sitten loppuu työelämä ja pian huomaat että siivoilet kerrostalon rappukäytäviä 9e tunti palkalla sen 40e tunti palkan sijaan.

Kyllä ne lapset kannattaa tehdä silloin kun haluaa ja viis veisata varallisuudesta.

Lapsia syntyy nälänhätäänkin ja osa selviää. Meillä Suomessa on hyvä synnyttää ihan koska vaan ja milloin vaan ja ihan missä vaan ja ihan miten päin vaan.

Siitä vaan ja turha odotella mitään parempia päiviä. Niistä ei ole takeita!

Tavallaan totta, mutta on kyllä nähty että esim. perheellisen on hyvin vaikea lähteä opiskelemaan ja hankkimaan sitä kautta mahdollisuutta parempaan työhön. Eräskin kaveri on duunarihommissa ja haaveilee opiskelusta mutta kun on lasten elatus niin on isompi kynnys jättää työpaikkaansa ja siirtyä opiskelijaksi, ymmärrettävästi.

Toisaalta ihmiset nyt keksivät aina tekosyitä.

Eräs ihminen kuka vaan lähti ja jätti Suomen perheineen totesi minulle kerran chat-ruudulla, että hän haaveili ihan oikeasti ja halusi toteuttaa opintonsa.

Eli hän halusi oikeasti ja teki sen.

Ehkä ystäväsi ei oikeasti halua, sillä muuten hän tekisi sen.

Mäkin oon pyöritellyt päässäni tätä aihetta. Luultavasti mä yritän saada edes sen yhden lapsen vaikka tilanne ei ole paras mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Ikää jo 39. Mies löytynyt muutamia kuukausia sitten. Työt loppui viime syksynä. Mies olisi valmis lisääntymään jo. Odottaa minulta myöntävää vastausta myös siihen. Järki pistää hanttiin. Ensin olisi oltava vakituinen työ ja sitten vasta. En edes tiedä onko minulla mahdollisuus saada lapsia. Kuukautiskierto lyheni nyt tänä vuonna yhtäkkiä 28 päivästä 24 päivään. Se saattaa olla merkki hedelmällisyyden laskusta, tai niin luin jostakin.

Eipä kannata odotella mitään vakituisia virkoja.

Pistin 100% itseni likoon ja pelkkiä pätkiä on tullut vastaan viimeiset 12-vuotta.

Ennen oli tapana odotella vakituista että pääsee nauttimaan työeduista.

Suurin osa työnantajistakin kyllä tietää vaaran että nainen raskautuu ja sitten pitää maksella.

Työntekijöiden edut on tuhottu nykyisessä oikeistomaisessa Suomessa ja syntyvyyskin on saatu hyvin kääntymään laskuun.

Ikää 31, esikoinen tulossa. Parisuhde on kyllä vakaa ja hyvällä pohjalla, mutta olemme molemmat pienituloisia eikä töiden jatkuvuudesta ole kummallakaan oikein takeita. Silti olen onnellinen, sillä tiedän että tulemme pärjäämään jotenkin kunhan vain rakastamme toisiamme ja lastamme. Raha ei ole kaikki kaikessa, enkä sen puutteen takia aio jäädä odottelemaan parempaa tulotasoa että "ansaitsisin" hyviä asioita elämässä. Lapsia olen kuitenkin aina halunnut ja mielestäni nykyään eletään jo ihan liian materialistisessa maailmassa, ihan kuin lapsillekin pitäisi olla kaikki härpäkkeet ja krääsät että voisi olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat päivät meni kirjoitti:

Vaikka varakkuutta olisi niin ei se ole tae että sitä tulee olemaan. Työsuhteet loppuu ja lopulta ansiosidonnainen loppuu ja sitten loppuu työelämä ja pian huomaat että siivoilet kerrostalon rappukäytäviä 9e tunti palkalla sen 40e tunti palkan sijaan.

Kyllä ne lapset kannattaa tehdä silloin kun haluaa ja viis veisata varallisuudesta.

Lapsia syntyy nälänhätäänkin ja osa selviää. Meillä Suomessa on hyvä synnyttää ihan koska vaan ja milloin vaan ja ihan missä vaan ja ihan miten päin vaan.

Siitä vaan ja turha odotella mitään parempia päiviä. Niistä ei ole takeita!

Tavallaan totta, mutta on kyllä nähty että esim. perheellisen on hyvin vaikea lähteä opiskelemaan ja hankkimaan sitä kautta mahdollisuutta parempaan työhön. Eräskin kaveri on duunarihommissa ja haaveilee opiskelusta mutta kun on lasten elatus niin on isompi kynnys jättää työpaikkaansa ja siirtyä opiskelijaksi, ymmärrettävästi.

Toisaalta ihmiset nyt keksivät aina tekosyitä.

Eräs ihminen kuka vaan lähti ja jätti Suomen perheineen totesi minulle kerran chat-ruudulla, että hän haaveili ihan oikeasti ja halusi toteuttaa opintonsa.

Eli hän halusi oikeasti ja teki sen.

Ehkä ystäväsi ei oikeasti halua, sillä muuten hän tekisi sen.

Miten maksat asuntolainaa opiskelijana? Vai otetaanko vuokrakaksio nelihenkiselle perheelle asunnoksi? Kyllä ne elätettävät vaan rajoittaa elämänvalintoja ja hyvin pitkään, lähes kaksikymmentä vuotta. Se että jollekin perheelliselle tuollainen onnistuu, ei tarkoita että useimmilla onnistuisi.

Nauran aina niin makeasti kun nainen jää ilman lapsia oman nirsouden takia.