Lue keskustelun säännöt.
Kerroin vihdoin rehellisesti, että pidän lihavista tytöistä. Reaktio oli todella outo...
Surunmurtama
14.04.2019 |
Eli päätin kertoa suoraan ja rehellisesti vanhemmilleni ja serkuilleni, että kyllä minä pidän vähän isomman puoleisista tytöistä. Tuli hetken hiljaisuus. Ottivat kuin olisin tullut kaapista. Pitivät minua kuin homoseksuaalina. Ei minulla ei ole mitään homoja vastaan, hyvä ystäväni on homo.
Isäni sanoi, päätit sitten tulla kaapista ulos. En tunne sua enään sanoi. Menin ihan hämilleni. Sehän on vain naismakuni. Pidän silti kaikista naisista eniten vain yli 130kg. Olen onneks jo 18.
Seuraavaksi kerroin, että olen 2viikkoa tapaillut netistä löytämääni tyttöä. Hän on 20 ja painaa noin 120kg. On 160cm. Eli mun unelma nainen. Tää on ihan outoa. Odotin tyyliin reaktiota okei, ei se haittaa. Ainoa joka asiaan suhtautui hyvin oli. 24v veljeni. Lähetti tänään mulle viestin, että hei veli, ei mua haittaa, että tykkäät erilaisista tytöistä kuin muut. Se on sun asia. Mitä ihminen haluilleen voi. Pelkään, että paljastukseni syö perhe välejäni. Varsinkin jos tuon joskus naiseni näytille. 😤😥Help!!!
Kommentit (9)
Kurjaa..vanhempien pitäs olla sun tukena. Niinkuin sanoit ei tuo ole mikään (kaapista ulos tulo). Se on vaan nais maku. Silti pidät naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, isäsi sanoi väärin. Et sinö. Vaikka tykköisit norauista se ei ole hänen asiansa. Sanotaan että mielluummin lihavista kuin anorektikoista
Lopeta nyt tämä läskipakotus. Ihme jankkaajia täälläkin pyörii.
Alkoi jotenkin agret nousemaan kun mietin niitä miehiä, jotka saa tyydytystä siitä, että lihottaa naistaan. Sairasta!
En kyllä ymmärrä miksi pitää perheelleen kertoa omista seksuaalisista preferensseistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö, naiseni oli jo lihava kun tapasimme. Tapasimme lihavista naisista pitävävien deitti-sovelluksessa.
Kula ei pitäisi kumppaninsa lihomisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Minulla on ollut tapana suhteen edetessä jossain vaiheessa esitellä puoliso vanhemmilleni. Samoin olen itse tutustunut jossain vaiheessa oman kumppanini vanhempiin.
2) Olen aina esitellyt ihmisen, en koskaan fetissiä. Ihminen on helpompi hyväksyä kuin fetissi.
3) Olet jo pilannut kumppanisi/tulevien kumppanien mahdollisuudet tutustua ihmisenä vanhempiisi esittelemällä hänet/heidät jo ennen tapaamista fetissinä.
Meitä ihmisiä on monenlaisia, niin ulkoisesti kuin ajatusmaailmaltaankin. Harva ihminen esittelee edes läheisilleen fetissejään, vaikka yleisesti kumppani esitelläänkin. Monen tavallisen näköisen parin takaa saattaa löytyä yllättäviäkin asioita, esim. aisurisuhde, sadomasokismia, bi-seksuaalisuutta, avoin suhde, ihan mitä vaan seksuaalisuuden eri muotoja.
Mietippä nyt itse, haluaisitko itsellesi esiteltävän ihmisen ihmisenä vai toteutuneena fetissinä.
Jos otetaan vaikka esimerkkinä pertti, jolla on fetissi aisankannattamisesta. Pertti tapaa unelmiensa naisen marjan, pankkivirkailijan naapurikylältä. Marja jakaa pertin kanssa saman fetissin. Olisiko pertin helpompi esitellä marja pankkivirkailijana tuupovaaralta, vai kannattaisiko pertin ensin kertoa vanhemmilleen nauttivansa siitä, että nainen alistaa häntä harrastamalla seksiä muiden kanssa ja sitten tuoda marja näytille?
Ulkoisesti tavallinen pankkivirkailija marja voi näyttää vanhempien silmissä hiukan erilaiselta edellä mainituissa tapauksissa.
Samoin se sinun "pirkko", joka saattaisi vaikuttaa lihavuudestaan huolimatta vanhemmistasi kivalta tytöltä normaalisti, näyttäytyy nyt vanhempiesi silmissä vain fetissinä eikä ihmiseltä.
Voi sua ressukkaa. Ei vanhemmat saa päättää ketä tapailet. En voisi äitinä ikinä sanoa, että tuo maku on väärin. Toki tuo paino saattaa myöhemmin tehdä vaivoja.