Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia hyväntuuliseksi ja rennoksi? Ärsyynnyn niin helposti ja olen pahantuulinen :/
14.04.2019 |
Olen lapsesta saakka ollut melko känkkäränkkä ja temperamenttinen, joten se on kait perusluonteeni.
Nuorempana ongelma oli enemmänkin tiuskimista, kiukkutelua ja jopa raivokohtauksia, nykyään kolmekymppisenä enemmänkin pahantuulisuus, ja matala ärsytyskynnys ja asioiden vatvominen ja turha mökötys ja takakireys.
Suurin pahantuulisuuteni "uhri" on tietysti mieheni, koska vietän hänen kanssaan eniten aikaa, ja esim. töissä ja ei niin tuttujen ihmisten seurassa pystyn hillitsemään itseni, tämä kait ihan normaalia. Mieheni on itseasiassa aika ärsyttävää sorttia, joten olenkin miettiny monesti onko ongelma minussa vai onko hän vain niin rasittava :D Tosin kaikissa entisissä suhteissa on käynyt samoin, mies on aina alkanut suunnattomasti ärsyttämään minua syystä tai toisesta ennen pitkää. Itseasiassa kaikki ihmiset kenen kanssa vietän paljon aikaa alkavat nyppimään pidemmän päälle, siis esim. tietyt tavat ja teot, ei itse ihminen.
Mieheni ärsyttävyydellä tarkoitan sitä, että hän on iloinen, äänekäs ja energinen, jopa lapsellinen, erittäin spontaani ja nopeasti innostuvaa tyyppiä, itse olen taas tylsä ja tasainen joten ärsyyntyminen on taattu. Hänellä on myös rento "hälläväliä vähän sinne päin" asenne elämään yleisesti, eikä ota asioita niin tosissaan. Itse taas kuten sanottu, kireä kuin viulunkieli, jopa vähän kontrollifriikki tietyissä asioissa.
En kuitenkaan pyydä neuvoja tai keskustelua miksi näin erilaiset tyypit edes ovat yhdessä, koska se ei ole perimmäinen ongelma, vaan minun takakireyteni. Huomaan useasti miettiväni myös esim. kavereiden puolisosta samaa, siis tyyliin miten toi ei ärsyynny tuosta tavasta, en kestäisi tuota jne.
Huomaan myös "ruokkivani" ärsytystäni etenkin mieheni kohdalla, jos jokin pieni asia alkaa ärsyttämään. Alan siis vatvomaan päässäni ja muistelemaan vanhoja tapauksia, tekoja ja sanoja, ja sitten olenkin kymmenen kertaa ärsyyntyneempi.
Haluaisin niin kovasti olla rento tyyppi, joka ei pienestä välitä, voiko sellaiseksi oppia jos perus temperamentti on täysin eri? Olen myös ujo isossa seurassa ja jopa epäsosiaalinen välillä. Nautin hiljaisuudesta ja tykkään olla paljon yksikseen. En jaksa uskoa, että minusta koskaan sosiaalista suupalttia tulisi, mutta tuota takakireyttä voisi toivon mukaan jollain konsteilla kehittää? Mieheni on sen asian kanssa ok, että minä olen se ujo hiljainen puoli, ja hän ulospäinsuuntautuva ja helposti lähestyttävä, mutta tottakai jatkuva pahantuulisuuteni ja nalkutus ärsyttää. Hänellä on myös temperamenttia siinä mielessä, että ei jaksa nalkutusta kunnella, vaan räjähtää itse. Entiset poikaystävät ovat olleet enemmänkin "alistuvaa" tyyppiä, josta olen toki potenut huonoa omaatuntoa.
Mitä mieltä olette, onko tällaisella känkkäränkällä toivoa oppia ottamaan asiat rennosti eikä aina tulla niin hemmetin pahalla tuulelle pienistä mitättömistä asioista? Elää hetkessä, eikä vatvoa vanhoja.
Olen joskus jopa kokeillut rauhoittavia lääkkeitä, kuten Diapamia siinä toivossa että muutuisin rennommaksi, ja jopa pilven polttoa :D Diapamista vain nukahdan, ja pilvi ahdistaa, joten parempia vinkkejä arvostaisin? :)
Kommentit (15)
Mä taidan olla samanlainen kuin sä!
Mulla nuorena aikuisena auttoi vähän kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn. Käytin siis hormonaalista ehkäisyä ikävuodet 16-26, ja olin ihan sekaisin, mutta enhhän mä sitä silloin tajunnut, vaan vasta sen jälkeen kun olin lopettanut sen. Mutta kyllähän mä voisin ja toivoisin olevani vieläkin vähän rennompi. Olisi helpompi olla jos ei ärsyyntyisi aina niin helposti. Joten jään seuraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alko on kiiinnni. Pitäää alkaa vetään heroiiinia.
Olen myös miettinyt hormonaalisen ehkäisyn osuutta asiaan, mutta tullut siihen tulokseen, että olen vain kiukkuinen luonteeltani. Kuten sanottu, olin jo lapsena ja jopa vauvana "vaikea".
Olen ollut jossain vaiheessa elämääni parisen vuotta ilman hormonaalista ehkäisyä, ja yhtälailla kiukutti. Tämä oli tosin niihin aikoihin, kun tilanne oli paljon pahempi, sain siis pahoja raivareita, niiltä ajoilta olen paljon rauhoittunut.
Nykyään olen vain takakireä, mutta en raivopää.
-ap-
Mäki oon ollu känkkäränkkä lapsesta saakka. Mut myös hyväntuulinen. Oikeestaa vaihtelee toi hyväntuulisuus ja känkkäränkkä. Takakiree en oo.. :D Mäki oon tempperamenttinen mutta oon silti hyväntuulinen usein päivän aikana. Myös huonotuulinen aika usein. :DDD
Varmaa mielekästä tekemistä elämään ja suunnitelmia jotka tuo iloa elämään....
Tiedän, että tämä on kaikkien itseapuoppaiden ykkösklisee, mutta meditointi on auttanut minua. Aiemmin olin hyvinkin reaktiivinen, stressiherkkä ja hanakasti nokkiini ottava tyyppi ja jossain vaiheessa huomasin, että taipumukseni alkoivat oikeasti haitata elämääni. Sosiaaliset suhteeni olivat mitä olivat ja koin koko ajan järkyttävää häpeää siitä, että en vain osannut olla mukavampi ja huomaavaisempi. Sattumalta erääseen elämäntaitovalmennusblogiin eksyttyäni päätin kokeilla meditointia, kun sitä siinä niin kovasti hehkutettiin. Alku oli hankalahkoa, sillä keskittymiskykyni oli tuossa vaiheessa papatin luokkaa mutta siitä se lähti hiljalleen luistamaan. Nyt melkein viiden vuoden säännöllisen meditoinnin jälkeen olen kuin eri ihminen, harkitseva, suhteellisuudentajuinen ja kykenevä ymmärtämään ja käsittelemään tunteitani. Ärsyynnyn joistain tietyistä jutuista vieläkin melko helposti mutta siihen on auttanut esim. uutisten lukemisen vähentäminen sekä etäisyyden pitäminen joihinkin ihmisiin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäki oon ollu ns vaikea lapsi esim meiän perheessä. Silti oon periaatteessa huumorintajunen ja varmaa yks huumorintajusimmista meiän perheessä. :DDDDD Muut on sitten erilaisia, vaikkakin myös ns. helpompia . eipä sitä omaa perusluonnetta voi väkisin muuttaa. jos tiedostat asian niin varmasti voi harjoitella, tuskin nyt ihan erilaiseks muutut mutta ainaki omaa käytöstään voi muuttaa, vaikkei perusluonnetta niinkään.
Tempperamentti ei muutu, joten lienet äkkipikainen lopun ikääsi. Positiivisuutta ja suvaitsevaisuutta (tämä siis näin vaalipäivän vitsinä) sen sijaan kyllä opit jos haluat.
Aloita ajattelemallla jälkeenpäin miten muuten olisit voinut reagoida. Yritä nähdä asiat vähän huumorilla, myös se kiukkuinen itsesi. Vähitellen sitten kun tilanteet toistuvat, huomaat että toisin voi toimia. Otat pikkuhiljaa käyttöön niitä uusia malleja.
Itse opettelin pois ilkeydestä. Siihen meni vuosia, joten voi olla että sinullakin kestää.
Kerro toki myös miehellesi asiasta, jos hän on fiksu, voit saada apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotukseni on päivittäinen pieni rentoutumishetki. Vaikka sohvalle makaamaan, kuulokkeet korville ja youtubesta joku rentoutusvideo pyörimään. Myös ruokavalio kuntoon ja liikuntaa niin on parempi olla myös henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tämä on kaikkien itseapuoppaiden ykkösklisee, mutta meditointi on auttanut minua. Aiemmin olin hyvinkin reaktiivinen, stressiherkkä ja hanakasti nokkiini ottava tyyppi ja jossain vaiheessa huomasin, että taipumukseni alkoivat oikeasti haitata elämääni. Sosiaaliset suhteeni olivat mitä olivat ja koin koko ajan järkyttävää häpeää siitä, että en vain osannut olla mukavampi ja huomaavaisempi. Sattumalta erääseen elämäntaitovalmennusblogiin eksyttyäni päätin kokeilla meditointia, kun sitä siinä niin kovasti hehkutettiin. Alku oli hankalahkoa, sillä keskittymiskykyni oli tuossa vaiheessa papatin luokkaa mutta siitä se lähti hiljalleen luistamaan. Nyt melkein viiden vuoden säännöllisen meditoinnin jälkeen olen kuin eri ihminen, harkitseva, suhteellisuudentajuinen ja kykenevä ymmärtämään ja käsittelemään tunteitani. Ärsyynnyn joistain tietyistä jutuista vieläkin melko helposti mutta siihen on auttanut esim. uutisten lukemisen vähentäminen sekä etäisyyden pitäminen joihinkin ihmisiin. Tsemppiä!
Itseasiassa, olen yrittänyt meditointia aiemmin samasta syystä, mutta ei siitä mitään tullut. En edes tiennyt miten levoton mieleni on, kunnes yritin "hiljentää sen". Minulla oli jopa joku kirja ohjeineen, mutta ei kärsivällisyys riittänyt. Olen kärsimätön siis muutenkin kuin ihmisten kanssa :D
Täytyykin harkita uudelleen, kiitos vinkistä.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tämä on kaikkien itseapuoppaiden ykkösklisee, mutta meditointi on auttanut minua. Aiemmin olin hyvinkin reaktiivinen, stressiherkkä ja hanakasti nokkiini ottava tyyppi ja jossain vaiheessa huomasin, että taipumukseni alkoivat oikeasti haitata elämääni. Sosiaaliset suhteeni olivat mitä olivat ja koin koko ajan järkyttävää häpeää siitä, että en vain osannut olla mukavampi ja huomaavaisempi. Sattumalta erääseen elämäntaitovalmennusblogiin eksyttyäni päätin kokeilla meditointia, kun sitä siinä niin kovasti hehkutettiin. Alku oli hankalahkoa, sillä keskittymiskykyni oli tuossa vaiheessa papatin luokkaa mutta siitä se lähti hiljalleen luistamaan. Nyt melkein viiden vuoden säännöllisen meditoinnin jälkeen olen kuin eri ihminen, harkitseva, suhteellisuudentajuinen ja kykenevä ymmärtämään ja käsittelemään tunteitani. Ärsyynnyn joistain tietyistä jutuista vieläkin melko helposti mutta siihen on auttanut esim. uutisten lukemisen vähentäminen sekä etäisyyden pitäminen joihinkin ihmisiin. Tsemppiä!
Itseasiassa, olen yrittänyt meditointia aiemmin samasta syystä, mutta ei siitä mitään tullut. En edes tiennyt miten levoton mieleni on, kunnes yritin "hiljentää sen". Minulla oli jopa joku kirja ohjeineen, mutta ei kärsivällisyys riittänyt. Olen kärsimätön siis muutenkin kuin ihmisten kanssa :D
Täytyykin harkita uudelleen, kiitos vinkistä.
-ap-
Oletko kokeillut ohjattuja meditointeja? Ne voivat olla helpompia alkuun, koska pystyt samalla keskittymään ohjaajan ääneen eikä sinun tarvitse yrittää väen vängällä "hiljentää" mieltäsi. Löytyy esim. YouTubesta. Saman asian voivat ajaa erilaiset hypnoosi- ja muut rentoutusäänitteet.
t. tuo lainaamasi
Cipralex. Mielialaan ja sosiaaliseen jännittämiseen. Kohtalotoveri suosittelee. #kuinuusiihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sopii Cymbalta, se auttaa myös kipuihin, kuten Lyricakin. Sen lisäksi vaikeina aikoina otan yöksi Xanoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tämä on kaikkien itseapuoppaiden ykkösklisee, mutta meditointi on auttanut minua. Aiemmin olin hyvinkin reaktiivinen, stressiherkkä ja hanakasti nokkiini ottava tyyppi ja jossain vaiheessa huomasin, että taipumukseni alkoivat oikeasti haitata elämääni. Sosiaaliset suhteeni olivat mitä olivat ja koin koko ajan järkyttävää häpeää siitä, että en vain osannut olla mukavampi ja huomaavaisempi. Sattumalta erääseen elämäntaitovalmennusblogiin eksyttyäni päätin kokeilla meditointia, kun sitä siinä niin kovasti hehkutettiin. Alku oli hankalahkoa, sillä keskittymiskykyni oli tuossa vaiheessa papatin luokkaa mutta siitä se lähti hiljalleen luistamaan. Nyt melkein viiden vuoden säännöllisen meditoinnin jälkeen olen kuin eri ihminen, harkitseva, suhteellisuudentajuinen ja kykenevä ymmärtämään ja käsittelemään tunteitani. Ärsyynnyn joistain tietyistä jutuista vieläkin melko helposti mutta siihen on auttanut esim. uutisten lukemisen vähentäminen sekä etäisyyden pitäminen joihinkin ihmisiin. Tsemppiä!
Itseasiassa, olen yrittänyt meditointia aiemmin samasta syystä, mutta ei siitä mitään tullut. En edes tiennyt miten levoton mieleni on, kunnes yritin "hiljentää sen". Minulla oli jopa joku kirja ohjeineen, mutta ei kärsivällisyys riittänyt. Olen kärsimätön siis muutenkin kuin ihmisten kanssa :D
Täytyykin harkita uudelleen, kiitos vinkistä.
-ap-
Oletko kokeillut ohjattuja meditointeja? Ne voivat olla helpompia alkuun, koska pystyt samalla keskittymään ohjaajan ääneen eikä sinun tarvitse yrittää väen vängällä "hiljentää" mieltäsi. Löytyy esim. YouTubesta. Saman asian voivat ajaa erilaiset hypnoosi- ja muut rentoutusäänitteet.
t. tuo lainaamasi
Ostin aikoinaan itsehypnoosiin ohjeistavan kirjan, jonka mukana tuli CD. En tainnut edes jaksaa kuunnella sitä loppuun, joten se kertonee kärsivällisyyteni tasosta :D
Täytyykin ihan tosissaan alkaa harjoittelemaan mediointia ja hiljentymistä uudelleen, tuskin sitä turhaan niin paljon hehkutetaan. Onko muita joilla on ollut "elämää mullistavia" muutoksia sen myötä?
Tiedän toki, että oli ratkaisu mikä tahansa, mikään ei tapahdu yön yli. Olen aikanaan lukenut paljon kirjoja ja selaillut nettiä itsehillintään, positiivisuuteen yms. liittyen, mutta sitten ei vain kärsivällisyys ja mielenkiinto riitä niin pitkään, että mitään kehitystä tapahtuisi :/
Tai ehkä onkin, sillä olen kuitenkin paljon rauhallisempi kuin ennen? Uskon kuitenkin, että ikä on tähän suurin tekijä.
Ikävää on se, että ongelma tulee esiin aina parisuhteessa. Olen aina sinkkuna kokenut, että olen jotenkin hyväntuulisempi kuin parisuhteessa. Toki olen yleisesti ottaen onnellisempi hyvässä parisuhteessa kuin sinkkuna pidemmän päälle, tarkoitan nyt nimenomaan ulkoisesti nähtävää hyvän-/pahantuulisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkini:
Minna Sadeniemi ym., Viisas mieli - opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville
Täällä toinen takakireä muija, tulen seuraamaan josko joku olisi onnistunut muuttamaan tapojaan.