Mistä ihmeestä tämä viha oikein tulee?
Minulla on ystävä, joka on minulle hyvin rakas. Hän on vähän ressukka, kun ei ole lapsena saanut oikein tukea ja kannustusta. On nyt aikuisenakin arka haaveilemasn tai toivomaan mitään. Sellainen ajelehtija, varovainen ja sopeutuva. Samalla kuitenkin syvällinen ja tunteellinen.
Välillä minulla nousee hänen kohdallaan sellainen käsittämätön vihan tunne, jota ei ole kenenkään muun kanssa. Sanon sitä vihaksi, mutta en ole varma, voi se olla suurta turhautumistakin. Hän osaa nimittäin möhliä kerta toisensa jälkeen, ja kyllä se turhauttaa, kun tuntuu, ettei hän opi niistä mitään.
Mistä tuo vihan tunne oikein tulee? Se ei ole mukavaa. Haluaisin olla hänelle vain kiltti, sillä hänellä on ja on ollut vastoinkäymisiä ihan riittävästi. Tuon tunteen vallassa en ole aina ihan kiltti.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistat hänessä omia piirteitäsi.
Toki tunnistankin. Olemme kumpikin sopeutuvia, joustavia, herkkävaistoisia, huonoitsetuntoisia - noin esimerkiksi.
Miksi se sitten nostaa jotain vihaa?
Ap Kyllä syy on sinussa. Pelkäätkö alitajuisesti, että itsekin möhlit. Vai onko niin, että ajattelet ko hänen parantuvan, kun olet ollut hänelle ystävä. Tunnetko voimattomuutta, kun muutosta ei tule. Voin lohduttaa sinua. Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä.
Tunnistat hänessä piirteitä, joita vihaat itsessäsi.
Voitko sanoa konkreettisia esimerkkejä?
Kovin vaikea sanoa mitään näin suppeilla tiedoilla.
viha ja rakkaus on lähellä toisiaan. oisko tässä siitä kyse?
Minulla on ystävä josta vaistoaa närkästyksen minuun. Siksi olenkin ärsyttävä nössö hänen seurassaan.
Olette liikaa tekemisissä. Vähän hajurakoa ja omaa elämää kummallekin, niin ei jää aikaa vihalle.
Jos on liian lähellä pitää kuitenkin muistaa että olette eri ihmisiä.
Jos se möhliminen suututtaa, niin onhan se ymmärrettävää, mikäli yrität auttaa ja tukea, ja toinen töpeksii silti.
Näitä oman elämänsä sabotoijia riittää, ja joskus herää epäilys onko se tahallista. Halutaan toisten tukea eikä haluta päästää irti. Jos hän onnistuisi, sen jälkeen muut olettaisivat että hän pärjää omillaan.
Tunnistat hänessä omia piirteitäsi.