Työhaastatteluita on kahdenlaisia

1. mukainen haastattelu voi kertoa myös rekrykokemuksen puutteesta, ja näitähän riittää..

Niitä on vaan kahdenlaisia, työhön johtavia ja hylkäämiseen johtavia, muu on turhaa ruikutusta

Usein haastattelutilanteessa (ainakin julkisella puolella) on mukana kolme haastattelijaa: tuleva esimies, saman yksikön substanssiasiantuntija ja henkilöstöhallinnon edustaja. Näistä ainakin tuo viimeksi mainittu ammattirekrytoijana kyselee noita ykkösryhmän vakiokysymyksiä, kun hänhän ei tulevasta työstä välttämättä edes paljon tiedä.

Olin hiljan haastattelussa, jossa oli pääasiassa asiallisia kysymyksiä, joilla on oikeasti mahdollisuus löytää sopiva ihminen, mutta sitten kysyttiin ihan ufoja: miten käyttäydyn jos työ kuormittaa ja millaiset asiat saavat minut työssä stressaantuneeksi? Pääosin ihmiset nyt reagoivat samoin ja samoihin asioihin, toisilla vaan se pinna on pidempi. Ekana tuli mieleen, että työpaikalla on avainasemassa, joku supervaikea ja epäasiallinen henkilö, kun tällaisia tulee mieleen kysyä. Ehkä se oli vain kokemattomuutta.

Olen osallistunut molempiin. Nuo tyypin 1 haastattelut ovat yleensä olleet väliaikaisia hommiin vuokrafirmoille tai näihin ei varsinaisesti koulutusta vastaaviin tehtäviin, yleensä sellainen liukuhihna-ammattirekryjä tekevä henkilö ollut pöydän toisella puolella. Tai sitten tosiaan nämä paikat, joihin on jo henkilö, mutta pari hakijaa haastatellaan velvollisuudesta.

Sitten on ollut näitä, joissa haastattelu itsessään on ollut nautinnollisen haasteellinen, käydään oikeasti läpi projektia ja hakijan näkökulmaa sen toteuttamiseen tai uusia ideoita, mahdollista lisäosaamista mitä voisi tarjota jne.

Kumma kyllä, näistä 2-vaihtoehdon mukaisista haastatteluista on aina tullut valituksi, 1-vaihtoehdosta ihan pari kertaa. Eli yleensä ainakin omalla kohdallani haastavampi/mielenkiintoisempi haastattelu on luvannut parempaa jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Olin hiljan haastattelussa, jossa oli pääasiassa asiallisia kysymyksiä, joilla on oikeasti mahdollisuus löytää sopiva ihminen, mutta sitten kysyttiin ihan ufoja: miten käyttäydyn jos työ kuormittaa ja millaiset asiat saavat minut työssä stressaantuneeksi? Pääosin ihmiset nyt reagoivat samoin ja samoihin asioihin, toisilla vaan se pinna on pidempi. Ekana tuli mieleen, että työpaikalla on avainasemassa, joku supervaikea ja epäasiallinen henkilö, kun tällaisia tulee mieleen kysyä. Ehkä se oli vain kokemattomuutta.

Minusta nuo taas ovat ihan peruskysymyksiä! Oikeastaan tosi hyödyllisiä. Moni työ on niin stressaava ja kiireinen, ettei sinne kannata valita sellaista joka kertoo tekevänsä mieluummin rauhassa yhden asian kerrallaan valmiiksi asti ja joka vetää joka muutoksesta herneet nenään.

Nuo ovat siis yksi tapa kertoa hakijalle siitä että kiirettä ja stressiä tulee riittämään. Jos olet jo oppinut hallitsemaan sitä, olet vahvoilla kun voit kertoa vastauksena kysymykseen omat ratkaisusi. Esim. ”vähennän kognitiivista kuormitusta kirjaamalla asiat ylös ja noudattamalla priorisointilistaa, jonka jaan esimieheni kanssa. Silloin kun on oikein kiire, pidän huolta siitä että ehdin kuitenkin käydä lenkillä jotta pää pysyy kirkkaana.”

Tai jos hakija vaikka vastaa että ”minua stressaavat työssä jatkuvat keskeytykset”, se on selvä viesti että kyseinen henkilö ei sovi tietynlaiseen palvelurooliin organisaatiossa.

"Mikä eläin olisit?"

- bonobo apina

"Mikä on suurin onnistumisesi?"

- uimakilpailun voittaminen ja munasolun hedelmöittäminen