Lääkärit, mitä teette jos potilas romahtaa vastaanotolla? Tai oletko potilaana joskus menettänyt kontrollisi

Oikeat lääkärit eivät ole täällä vastailemassa.

Olen menettänyt self controllin.

Olen romahtanut ainakin kolmesti. Opiskelijaterveydenhuollon lääkäri osasi lohduttaa kun kävin itkemässä kaikkea mahdollista. Psykologille en silti päässyt.

Hammaslääkärillä sain paniikkikohtauksen ja meinasin lähteä kotiin kun olin menossa pelopotilaana sovittuun viisaudenhampaiden poistoon ja kävi ilmi, että ilokaasuhuone oli unohdettu varata mulle. Hoitaja kutsui lääkärin ja kysyi lääkäriltä, voisiko antaa minulle diapamin, jotta rauhoittuisin. Lääkäri katsoi minua ja totesi hoitajalle, anna kaksi. Sen jälkeen se reissu oli yhtä juhlaa ja meni ihan hihittelyksi. Hammaslääkäripelkoni lähti lähes kokonaan, vaikka minulta poistettiin kaikki neljä viisaudenhammasta kerralla (omasta pyynnöstäni, en halunnut joutua sinne kahdesti). 

Sairaalan polilla tarkastuksessa ehdotettiin virtsarakon tähystystä ja sain paniikkikohtauksen. Saatiin sovittua, ettei sitä tarvitse tehdä. 

Joo. Tuskin lääkärit täällä päivystää.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Tuskin lääkärit täällä päivystää.

Niin, koska palsta on auki pelkästään syrjäytyneille ja matalapalkka-aloilla työskenteleville. Hyvissä ammateissa olevat ovat aina työssä tai kiireisiä ylevissä, kehittävissä harrastuksissa kuten pianonsoitossa. Heillä ei ole huonoja tapoja tai salaisia paheita. Ap

Jos potilas romahtaa, niin elvytetään. Itku ei ole romahdus.

Olen itkenyt hysteerisesti potilaana. Menin pitkän sinnittelyn jälkeen työterveyslääkäriin työuupumuksen takia. Olin itseltänikin yrittänyt kieltää, ettei ole mitään vakavaa enkä tarvi apua, mutta lopulta en PYSTYNYT kerta kaikkiaan tekemään työtäni vaikka kuinka yritin pakottaa itseäni, joten pakko oli mennä lääkäriin. Asian tunnustaminen oli jotenkin niin häpeällistä minulle, ja päästi valloilleen sen koko monen vuoden aikana kertyneen uupumuksen, että tuli pikkulapsimainen hysteerinen itku.

Mitä lääkäri teki? Rauhallisesti totesi, että huomaan että olet todella väsynyt. Että kirjoitetaan sinulle nyt ensin sairaslomaa viikko ja sen aikana käyt saman talon psykiatrilla jotta selvitetään onko kyseessä työuupumus, masennus vai mikä. Psykiatri päättää hoidosta ja jatkoloman tarpeesta sitten. Ihan rauhallisesti lääkäri suhtautui vaikken saanut hysteeriseltä itkultani järkevää sanaa suustani.

Olen itkenyt hysteerisesti useastikin vastaanotolla, lääkäri on tarjonnut nenäliinoja ja puhunut rauhallisesti.

Jos potilas romahtaa, otetaan tilanne haltuun. Kysyn, kuuntelen. Mietin sopivan tavan hoitaa tilannetta ja järjestän sen. Ihan peruskauraa. 

Hankalin tapaus on ollut se, kun ihminen meni niin lukkoon, että ei puhunut mitään. Tuijotti eteensä puhumatta tai kuulematta. Eipä siinä muu auttanut kuin lanssi hakemaan ja osoitteeksi psykiatrinen sairaala. 

Vierailija kirjoitti:

Jos potilas romahtaa, niin elvytetään. Itku ei ole romahdus.

Ai, en ole tiennytkään, että kriittiseen tilaan menemistä sanotaan romahtamiseksi. Mikä se on muuten englanniksi?

Miksikä sanotaan sitä, jos potilas itkee paljon?

Vierailija kirjoitti:

Olen romahtanut ainakin kolmesti. Opiskelijaterveydenhuollon lääkäri osasi lohduttaa kun kävin itkemässä kaikkea mahdollista. Psykologille en silti päässyt.

Hammaslääkärillä sain paniikkikohtauksen ja meinasin lähteä kotiin kun olin menossa pelopotilaana sovittuun viisaudenhampaiden poistoon ja kävi ilmi, että ilokaasuhuone oli unohdettu varata mulle. Hoitaja kutsui lääkärin ja kysyi lääkäriltä, voisiko antaa minulle diapamin, jotta rauhoittuisin. Lääkäri katsoi minua ja totesi hoitajalle, anna kaksi. Sen jälkeen se reissu oli yhtä juhlaa ja meni ihan hihittelyksi. Hammaslääkäripelkoni lähti lähes kokonaan, vaikka minulta poistettiin kaikki neljä viisaudenhammasta kerralla (omasta pyynnöstäni, en halunnut joutua sinne kahdesti). 

Sairaalan polilla tarkastuksessa ehdotettiin virtsarakon tähystystä ja sain paniikkikohtauksen. Saatiin sovittua, ettei sitä tarvitse tehdä. 

Hauskaa, että pääsit lääkäripelosta tuon seurauksena :D