Onko itkupillillä mitään asiaa hoitoalalle?

Ei.

En itse pystyisi.

Vituttaa itkeskelevät kolleegat. Siis ilman järkevää syytä itkevät.

Valmiiksi itkupillin henkilön ei kannata väkisin alalle.

Se sitten onkin säälittävää kun on jo alalla ja tulee myöhemmin sellainen elämänvaihe, että kaikki itsetunto ja onnistumisen kokemukset rapisevat ja on sen takia romuna. Siinäpä onkin hankala itkupillin koota itseään kun sama työ jatkuu.

Mitä väliä?

Siis olen sellainen empatia pillittäjä, tippa tulee linssiin melkein päivittäin

ap

Vierailija kirjoitti:

Siis olen sellainen empatia pillittäjä, tippa tulee linssiin melkein päivittäin

ap

Kuulostaa kyllä todella sairaalta. Kannattaisi varmaan hakeutua ennemminkin asiakkaaksi sinne hoitoalalle.

No et tietenkään hakeudu alalle. Pillittäisit jatkuvasti.

Olen myös empatia liikuttuja. Olen miettinyt, ettei hoitoala ehkä sopisi minulle.

Liikuttuisin varmaan, jos läheisille tulisi ilmoittaa, että läheisenne tilanne on huonontunut tai on menehtynyt.

Kiintyisin potilaisiin, ainakin niihin symppiksiin.

Tai sitten pystyisin suhtautumaan ammattimaisemmin, kun esim. oma vanhempi ei pöyri siellä hoitolaitoksen lakanoissa.

Olen huomannut, että jos uni jää liian vähäiseksi liikutun helpommin. Plus tiukka stressi ja kehnoa ravintoa, paljon viljoja, sokeria, liian vähän kasviksia, hyviä rasvoja, vettä jne.

Tsemppiä ja toivottavasti sinulle löytyy sopiva ja mielekäs työ :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olen sellainen empatia pillittäjä, tippa tulee linssiin melkein päivittäin

ap

Kuulostaa kyllä todella sairaalta. Kannattaisi varmaan hakeutua ennemminkin asiakkaaksi sinne hoitoalalle.

Ai normaali tunneilmaisu on sairauden merkki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olen sellainen empatia pillittäjä, tippa tulee linssiin melkein päivittäin

ap

Kuulostaa kyllä todella sairaalta. Kannattaisi varmaan hakeutua ennemminkin asiakkaaksi sinne hoitoalalle.

Ai normaali tunneilmaisu on sairauden merkki?

Jos pillittää joka päivä, niin ei se ihan normaalia ole.

Hoitoala on kyllä paljon muutakin kuin vaan sairaiden ja kuolevien vanhusten hoitoa

Vierailija kirjoitti:

Siis olen sellainen empatia pillittäjä, tippa tulee linssiin melkein päivittäin

ap

Sama täällä. Pari vuotta sitten oli tiukka paikka töissä kun eläkeläisporukan lounaalle (vähän "hienompi" juhlalounas) oli värvätty läheisen koulun musiikkiluokka laulamaan. Taisivat olla 1-2 luokkalaisia. Se oli jotenkin todella liikuttavaa ja nieleskelin itkua siellä. Työkaverit katsoi kummastuneena. Olen siis tarjoilija ja meillä on paljon näitä tilaisuuksia, onneksi ei yleensä itketä. 

Riippuu varmaan alasta ja työtehtävistä ja siitä, mitä "itkupilli" tarkoittaa tarkalleen. Asiakastyötä se on, eli palvellessasi muita et voi itse joutua tilanteeseen, jossa asiakas kokee sinun tarvitsevan apua. Eli esimerkiksi itkeminen työtilanteessa voi helposti johtaa tällaiseen asetelmaan. Liikuttuminen vaikkapa jonkun onnesta taas on eri asia ja kertoo vain vahvasta empatiataipumuksesta, mikä voi olla etukin. Toisaalta taas liian voimakas eläytyminen asiakkaiden joskus hyvinkin karuihin elämänkohtaloihin voi tehdä alasta liian kuormittavan ja polttaa loppuun "yliempaattisen" ihmisen. 

Summa summarum, ala vaatii mielestäni empaattista, mutta samalla jämäkkää perusluonnetta. Vastuullisuuden vuoksi sinulta vaaditaan kykyä pitää puolesi ja seistä sanojesi takana sekä pysyä kannassasi, sekä hyviä vuorovaikutustaitoja, sillä eteen tulee varmuudella haastaviakin asiakkaita. Tietty määrä empatiaa auttaa tuota vuorovaikutusta, mutta liika vaikeuttaa. Suosittelisin kokeilemaan työtä, yleensä hoitoalalla on pulaa työvoimasta ja epäpäteviäkin ihmisiä haetaan jatkuvasti sijaisuuksiin ym. Kuulostele, mikä olo itsellesi työstä tulee ja pyydä palautetta myös muilta tarvittaessa. Jos olet ehdottomasti epäsopiva alalle, huomaat sen kyllä pian. Moni hakee alalle ja vasta työelämässä huomaa, ettei olisi kannattanutkaan. Siksi arvostan jokaista, joka kokeilee ensin, vaikka osoittautuisikin sitten, ettei se ala "tuntunut omalta."

Itse olen ollut tilanteessa, jossa hoitajallani silmät kostui empatiasta kun näki miten paha minulla oli olla, jollain ihme konstilla sai pidäteltyä itkuaan.

Tämä sai miettimään, että voiko hoitajallekkin joskus tulla itku potilaan nähden

ap

Oon itse henkilökohtaisessa elämässä aikamoinen itkupilli, mutta töissä osaan ottaa kyllä enemmänkin sen ammatillisen otteen. Tottakai tulee tilanteita, missä itsekin liikuttuu, mutta kunhan nyt ei ihan hysteerisesti rupea itkemään niin se on ihan ok. Kyllä ne asiakkaat/potilaat tietää, että hoitajatkin on ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut tilanteessa, jossa hoitajallani silmät kostui empatiasta kun näki miten paha minulla oli olla, jollain ihme konstilla sai pidäteltyä itkuaan.

Tämä sai miettimään, että voiko hoitajallekkin joskus tulla itku potilaan nähden

ap

Itse opiskelen sairaanhoitajaksi ja kyllä meille on eräskin opettaja, joka on työskennellyt mm. saattohoitoyksikössä, sanonut, että ei se itkeminen mikään suuri vääryys ole. Esim. saattohoitopotilaiden kohdalla työ myös omaisten parissa on tiivistä ja hän kertoi, että usein on itketty omaisten kanssa yhdessä sitten kun potilas on lopulta menehtynyt. Toki sillä tavoin, ettei huomiota vie itseensä ja ettei omaisille tule sellainen tunne, että hoitajaa tarvitsisi lohduttaa. Vaan sellaista myötäelämistä ihmisen suuressa surussa.