En ikinä anna aborttia anteeksi itselleni

Ap ei vaikuta abortin vastaiselta vaan ihmiseltä enemmänkin ihmiseltä johon abortti on vaikuttanut. Moraalin ja arvo maailmoiden välissä haamuilevalta ja trauman jättäneeltä.. Järkevää puhetta! Koskaa älkää kuunnelko, aborttiin päädytään monista syistä ja nähtävästi kauhu kokemuksia myös löytyy kaikki ei ole yksinkertaista

Ikävää, että joudut tuntemaan noin. Et kuitenkaan voi yleistää.

Jos tuntuu epävarmalta, silloin tuntuu epävarmalta. Kaikille ei hyö'y niskaan äidinrakkaus kun lapsen saa syliin, epävarmuus voi vielä silloinkin olla halvaannuttavaa.

Miettikää ennemmin niin, oletteko valmiita tuntemaan epävarmuutta seuraavat 20+-vuotta (eikä aina lopu siihenkään) ja miten tasapainoinen lapsesta kasvaa aistiessaan että äiti nyt ei ole ihan varma onko tämä elämän paras vai kamalin asia?

Älkää ainakaan jättäkö aborttia tekemättä VAIN siksi että epävarmuus SAATTAA hälvetä (voi myös olla hälvenemättä).

Ap,   teit tuon päätöksen silloin olemassa olevilla resursseilla ja silloisessa tilanteessa se oli oikea päätös. Et voinut tehdä muuta päätöstä. Ole rauhassa päätöksesi kanssa ja ymmärrä se näin.  

Mitä sinä itse hyödyt, että et anna itsellesi anteeksi?

Mä en ikinä voisi antaa lastani adoptioon. Jos sikiö on abortoitu, niin sitten se on poissa. Synnytettu ja pois adoptoitu lapsi on olemassa, ja mulla jäisi siitä ikuisesti huoli, vaikka kuinka epätoivottu lapsi olisi kyseessä.  Mulle olisi henkisesti paljon vaikeampaa adoptio kuin abortti. Kaikki adoptoidut lapset eivät saa hyvää kotia. Jotkut saavat.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että joudut tuntemaan noin. Et kuitenkaan voi yleistää.

Jos tuntuu epävarmalta, silloin tuntuu epävarmalta. Kaikille ei hyö'y niskaan äidinrakkaus kun lapsen saa syliin, epävarmuus voi vielä silloinkin olla halvaannuttavaa.

Miettikää ennemmin niin, oletteko valmiita tuntemaan epävarmuutta seuraavat 20+-vuotta (eikä aina lopu siihenkään) ja miten tasapainoinen lapsesta kasvaa aistiessaan että äiti nyt ei ole ihan varma onko tämä elämän paras vai kamalin asia?

Älkää ainakaan jättäkö aborttia tekemättä VAIN siksi että epävarmuus SAATTAA hälvetä (voi myös olla hälvenemättä).

Minä en ollut varma mitä tehdä, pidin lapsen. Joka päivä tunnen häpeää etten häntä osaa rakastaa lapsenani. Yritän sen peittää mutta kalvaa juuri tuo aistiiko lapsi sen.

Minulla on myös vanhempi lapsi jota rakasta enemmän kuin mitään muuta.

Tärkeää on jokainen kuunnella itseään.

Joo ei aborttia tehdä yhdenkään miehen takia, tai muiden painostajien, jos itse ei sitä halua.

Kyllä sen pitää aina olla omasta mielipiteestä kiinni, ei kenenkään muun.

Tietysti jos on pahoja ongelmia, on esim narkkari, alkoholisti tms, niin kannattaa kuunnella niitä muitakin jotka ovat tolkuissaan ja tehdä se, mutta noin muutoin, se on vain oma asia.

Hippasen tekopyhää jeesustelua.

Harvoille onneksi noin käy, kyllä Suomessa yleensä tytöt ja naiset osaavat päättää itse tästä asiasta.

Nyt olet oppinut olemaan toivottavasti vähän itsenäisempi ja tiedät ettet tarvitse miehiä neuvomaan itseäsi, eikö se ole vain plussaa jatkoa ajatellen.  Minusta ainakin.

Elämässä on kaikenlaista, turha sitä on vatvoa niin paljon, keskittyy vain tähän hetkeen.

Tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Ei ole maailmanloppu yksi abortti. Ei menkkojenkaan jälkeen surra mitä munasolusta olisi voinut tulla jos olisi kasvanut ihmiseksi.

Minä tein abortin sen aikaisen miehen ja äitini painostuksesta. He vakuuttelivat minulle etten koskaan pärjäisi lapsen kanssa (olin juuri eronnut miehestä kun sain tietää olevani raskaana). Meillä oli ollut takana monen vuoden lapsettomuus ja olin toivonut lasta koko kymmenvuotisen suhteen ajan. Suhde oikeastaan kaatui siihen, ettei lasta saatu ja se alkoi hiertää välejä ja heikentää meitä. Olin tuossa kohtaa jo 30, tiesin ettei mahdollisuudet ainakaan parane.

Siitä on nyt 2v ja vieläkin tuntuu kamalalta. Olisin varmasti ollut ihan fine lapsen kanssa ja olisimme pärjänneet hienosti, sen verran kauan olin lasta halunnut. Vaikka sitten ilman miestä. Ja ehkä se suhdekin olisi voinut siitä parantua vielä ennalleen (vaikka en olisi kyllä pakottanut miestä olemaan mukana lapsen elämässä jos hän ei olisi oikeasti halunnut). En varmaan koskaan enää tule saamaan toista tilaisuutta, uutta miestä ei tässä kohtaa ole eikä sitä noin pitkän suhteen jälkeen löydetä yhtäkkiä. Siinä taisi olla se mahdollisuus. En taida itsekään koskaan armahtaa itseäni, olisi vaan pitänyt pitää vauva, kyllä me olisimme pärjänneet ilman miestä ja mummiakin.

Kuinka se adoptio on muka parempi äidille? Eihän sinulla ole siihen pois annettuun lapseen mitään mahdollisuuksia pitää yhteyttä? Aivan sama kuin se olisi kuollut? Se uuden elämän teon riemu on tietenkin, mutta eihän adoptin jälkeen saa tietoa, vaikka lapsesi kuolisi johonkin seuraavana päivänä? 

Serkkuani painostettiin tekemään abortti 16-vuotiaana. Siis hänen vanhemmat painosti. Nyt on jo päälle 40. Ikinä ei saanut omia lapsia ja edelleen murehtii tuota,ettei saanut vauvaansa pitää!

Aina puhutaan adoptioon antamisesta, mutta se on vain äidin sädekehän kiillottamista. Kukaan ei ajattele sitä, minkä adoptiolapsena olo sille lapselle aiheuttaa. Hänen pitäs aina vain olla kiitollinen siitä, että sai ELÄÄ, samalla kun miettii, miksi hänet hylättiin. Varhainen hylkäys aiheuttaa tutkimusten mukaan vakavia seuraamuksia kehittyvän ihmisen tunne-elämälle. 

Minut pakotettiin aborttiin vanhempieni toimesta kun olin 15. Ihan fyysisesti vaan vietiin sairaalaan, aika oli varattu etukäteen ja ilmoitettiin siellä että tarvitsen abortin. Kokemus oli jo ollut valmiiksi kamala, mutta abortti ei ainakaan parantanut sitä. Koko toimitus kesti yli vuorokauden, kivut olivat valtavat, sain jonkun komplikaation jonka vuoksi meinasin vuotaa kuiviin.

Tämä kokemus on vaikuttanut myös myöhempään olemiseeni. Olisin todella halunnut pitää lapsen, abortti tuntui ajatuksenakin kamalalta. En oikein toipunut siitä enkä nyt 35-vuotiaana ole pystynyt muodostamaan pysyviä suhteita, kun vanhempani väkisin erottivat minut sen aikaisesta poikaystävästäni ja kohdistivat minuun henkistä väkivaltaa raskautumisen takia. Edelleen mietin, että kaikki voisi olla ihan ok vaikka minulla olisi nyt lapsi... En ollut mikään sekopäisin teini kuitenkaan. Edelleen haaveilen vauvasta mutta koska suhdetta ei ole tässä vaiheessa ollut niin tuskin enää lasta tulen saamaan.