Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tekisittekö lasun tällaisessa tilanteessa?
08.04.2019 |
Olen huolissani kaveristani ja hänen terveydentilastaan. Hän on vaikeasti ylipainoinen, hänellä on jo nyt nivelten kanssa ongelmia ja hengitysvaikeuksia. Hänen vanhempansa eivät edes yritä rajoittaa syömistä, vaikka kaverilla on selkeästi syömishäiriö. Vanhemmat kuittailevat painosta ja yrittävät saada kaveriani laihtumaan, maksavat hänelle jos käy lenkillä mutta eivät rajoita syömisiä ja ostavat herkkuja lohdutukseksi joka viikonloppu, koska vanhemmat ovat eroamassa. Minua huolestuttaa erityisesti hänen huono kuntonsa ja ne hengitysvaikeudet, kuulostaa aivan kamalalta hengästyessään ja 2km matka tuntuu aivan ylivoimaiselta kävellä. Kun menen kaverille kylään, hänen huoneessaan on tyhjiä karkkipusseja, likaisia astioita, tyhjiä sipsipusseja ja pitsalaatikoita. Kun olin heillä yökylässä, kaveri söi lähes yksin ison sipsipussillisen, joi 2 isoa pulloa pepsiä ja tämän jälkeen lettuja nutellan ja jäätelön kanssa, eivätkä vanhemmat puuttuneet missään vaiheessa. Kaveri valittaa usein huonoa oloa ja sairastelee jatkuvasti. Pelkään, ettei hän tuota menoa elä edes 20-vuotiaaksi.
Pitäisikö tässä tilanteessa tehdä lasu?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Luulisin siis lasun puuttuvan tuohon syömishäiriöön ja sitä kautta kaveri ohjattaisiin avun piiriin, saisi jotain keskusteluapua tuohon syömishäiriöön.
Ap
Miksi et sano asiasta "kaverillesi" suoraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä näyttää olevan aika paljon lasuntekijöitä.
Kuka tuollaista kehtaa suoraan sanoa? Olen vain ehdottanut yhteisiä liikuntaharrastuksia ja yrittänyt hienovaraisesti kysyä, saako hän mistään apua kiusaamiseen, että onko jutellut siitä terveydenhoitajalle tai kuraattorille. En halua itse aloittaa keskustelua painosta mutta jos kaveri itse haluaa siitä puhua, silloin voisin ilmaista huoleni. Ei kuitenkaan ole itse ottanut sitä puheeksi, on vain surrut huonoa kuntoaan jolloin ehdotin että alettaisiin yhdessä lenkkeillä tai keksiä jotain muuta kivaa harrastusta yhdessä, ollaan kävelty enemmän ja käytetty aina portaita hissin sijaan.
En tiedä miten koulu on puuttunut, mutta minua ainakin huolestuttaa kun kaveri on jatkuvasti kuumeessa ja valittaa päänsärkyä ja huonoa oloa. Olen ehdottanut hänelle että kävisi terveydenhoitajalla ja joskus epäsuorasti vihjannut myös esimerkiksi että suklaasta tulee monille migreeniä ja ulkoilu auttaa usein päänsärkyyn. Pelkään että hänellä on jotain vakavampaa mutta verikokeissa ei kuulemma ole näkynyt mitään erityistä, kun viimeksi kävi.
Ap
Voihan sitä pirauttaa vaikka koulun terkalle tai tehdä lasu, mutta jos lapsi ei ole selvästi ylipainoinen todennäköisesti ilmosi kuittaantuu jonkun mielipuolen häiritsemistarkoituksena.
Yleensä näihin ei tarvitse ihanien ystävien puuttua. Jos on oikeasti huolestuttava tilanne painon kannalta, kyllä kouluterveydenhuolto puuttuu. Epäterveellistä ruokaa voi syödä laihakin. Sitä on vähän vaikea valvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet rohkea ja mielestäni tuosta voi tehdä lasun. Voi olla, että mitään jatkotoimia ei tule, mutta on mahdollista että se vähän herättelisi vanhempia tai edes sitä lasta. Ehkä lapsi ymmärtäisi että tämä ei ole normaalia. Lapsi ei pysty tuota itse muuttamaan, mutta aikuisena ehkä. Toivottavasti sitten ei ole enää myöhäistä. En ole samaa mieltä siitä, että luottaa kouluterveydenhuoltoon, ei sitä ikinä tiedä kuka siellä on töissä, virheitä sattuu kaikille ja kaikkia terkkareita ei kiinnosta. Ei aina voi sanoa että asia ei kuulu minulle, joku toinen hoitaa kyllä. Minä olin lapsena ylipainoinen ja terkkari vain löi esitteitä kouraan että kannattaa kiinnittää huomiota siihen mitä syö. Ei ne esitteet mitään kertonu eikä minulla lapsena (kuten ei kenelläkään lapsella) ollut mitään valmiuksia kontrolloida mitä ruokaa syön ja kuinka paljon syön herkkuja.
Tee lasu nimettömänä ja kiellä kaikki jos sinua epäillään.
Kaverilla on oikeasti hätätilanne. Pituutta on arviolta 165cm ja painoa reilusti yli 100kg. Hänelle jopa käveleminen on hankalaa. Hän on joskus ollut avun piirissä ja sai tukihenkilön käsittääkseni sairaalalta, mutta sitäkään ei enää ole. Kävivät kerran viikossa tukihenkilön kanssa liikkumassa. Mietin, voisiko lasun avulla saada taas jonkinlaisen tukihenkilön häntä auttamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikkoa enemmän kiinnostaisi tietää onko tosiaan ihmisiä, joille lastensujeluilmoitus on jo niin iso osa arkea, että siitä on puheessakin tullut "lasu"?
Vierailija kirjoitti:
Voisit kysyä lastensuojelusta, että onko aihetta tehdä ilmoitus. Mieluimmin ottaisin yhteyttä koulun terveydenhoitajaan asiassa. Varmaan tiedät koulun, jossa poika on. Mielestäni olet oikealla asialla.
Tämä on hyvä ehdotus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin ilmoituksen, koska tuo lisää syömishäiriökäyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuolla perheellä ole tarpeeksi vaikeaa muutenkin. Ei lastensuojelu kenenkään syömisiin puutu.
Toki voit itse koittaa puhua asiasta ja näyttää hyvää esimerkkiä, mutta omia mielipiteitään on turha liiaksi tuputtaa. Toisten puolesta kun ei voi kaikkia asioita tehdä.
Toivon todella että sulla (ja viestisi yläpeukuttajilla) ei ole lapsia. Kyseessä on lapsi, jonka fyysisen terveyden vanhemmat vaarantaa kantamalla eteen roskaruokaa ja herkkuja lihottaen lapsen palloksi. Lisäksi myös henkinen terveys on lapsella vaarassa kun vanhemmat kuittailee lapselle painosta. Miten ihmeessä jonkun mielestä tälläisessä tilanteessa lasu on aiheeton/tarpeeton perusteena se että kun perheellä (=vanhemmilla) on vaikeaa jo muutenkin? No sitä suuremmalla syyllähän siihen pitää jonkun ulkopuolisen tahon puuttua jos on niin vaikeaa ettei enää itse handlata yhtään tilannetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ihmettelen miksi tässä vanhempia pitäisi suojella, kun alkaa olla kaverin hengestä kyse. Diabeteksen riski ainakin on suuri.
Ap
En tekisi. Paino ei ole lastensuojeluasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap selitti jo useampaan kertaan teille että on huolissaan kaverin kodin tilanteesta ja terveydestä, eikä itse lihavuudesta. Tee vain ilmoitus.
Ei ole sun asiasi tehdä lasu. Jos terveydenhoitaja on huolissaan tilanteesta niin se tekee sen. Jos haluat ihan välttämättä puuttua asiaan niin puhu sille terveydenhoitajalle.
Ja se sun kaverihan ei välttämättä syö normaalisti pussillista sipsejä päivässä. Luultavasti vanhemmat oli ostanut tavallista enemmän herkkuja koska sä olit siellä kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sun asiasi tehdä lasu. Jos terveydenhoitaja on huolissaan tilanteesta niin se tekee sen. Jos haluat ihan välttämättä puuttua asiaan niin puhu sille terveydenhoitajalle.
Ja se sun kaverihan ei välttämättä syö normaalisti pussillista sipsejä päivässä. Luultavasti vanhemmat oli ostanut tavallista enemmän herkkuja koska sä olit siellä kylässä.
Jatkan:
Siis jos terveydenhoitaja on huolissaan niin se voi tutkia asiaa ja sen tekemänä lasu:lla on jotain virkaa. Jos sä kirjoitat sen niin sossu luulee sun olevan anorektikko joka ei ymmärrä että toiset on vähän pyöreempiä.
Mulla on sellainen kaveri joka on ikuisella laihdutuskuurilla vaikka on langanlaiha. Sen teini tytär on nyt hieman pyöristynyt arvioni mukaan normaali painon sisällä mutta kaverini puhuu siihen tyyliin että tyttö on kauhea läski joka vaan lappaa ruokaa suuhunsa. En tarkoita ap ettetkö olisi oikeassa kun olet huolissasi mutta sun tekemällä lasu:lla ei vaan ole mitään arvoa.
Kaverilla on tosiaan ennen ollut ihan sairaalan kautta tuota laihdutusapua ja hän on sairaalloisen lihava. On itse kertonut että saa lohdutukseksi karkkia ja huoneessa on aina tyhjiä karkkipusseja ja suklaalevyn kääreitä, kun käyn kylässä. Hänestä on siis varmaan aiemmin tehty jo ilmoitus kun sai sen laihdutuskaverin.
Ap
Auttaisiko lastensuojelu laihdutuksessa..?
Jos lapsi on jo ollut hoidon parissa niin asiaan on pyritty puuttumaan.
Lihavuuden hoito teineillä on todella, todella hankalaa. Motivaatio laihtumiseen pitää löytyä itsestä, sitä ei kukaan voi toiselle antaa.
Minulla on sukulaispoika, joka oli alle kouluikäisenä normaalipainoinen, peruskoulun alaluokilla vähän pyöreä ja teini-iän koittaessa paino vaan alkoi nousta. Muu perhe oli hoikkia tai normaalipainoisia. Tämä poika vaan söi todella paljon ihan normaalia ruokaa. Perheessä ei ollut koskaan tarjolla mitään limuja tai sipsejä, mutta toki poika alkoi niitä itse ostaa. Koulutetkkarin kautta ei juuri tullut apua, syömishäiriöklinikalle ei päässyt kun siellä hoidettiin lähinnä alipainoisia.
Ylioppilaaksi tultuaan poika oli varmaan joku 140kg ja pituutta ehkä 175cm.
Sai sitten opiskelupaikan yliopistosta ja muutti toiselle paikkakunnalle. En tiedä mistä motivaatio laihtumiseen löytyi, mutta nyt poika on 25v ja vain vähän pyöreä, ei sairaalloisen lihava.
Ehkä se vaatii todellisen elämänmuutoksen, jotta motivaatiota alkaa löytyä?
Alue: Aihe vapaa
Koululta on varmaan joku puuttunut jo asiaan, jos on usein myös sairaana ja tulee poissaoloja.