"Suon heille tämän onnen." - Miksi muotoilla asia noin? :D
Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa?
Korvaani kuulostaa ylpeältä. Miksi kukaan tarvitsisi tämän lauseen lausujan lupaa onnellisuuteen? Tulee mielikuva, että sanoja on peruskateellinen ihminen, joka välillä onnistuu iloitsemaan jonkun toisenkin puolesta ja tällöin ylpeästi antaa heille luvan onneen. :D
Korjatkaa, jos olen väärässä.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi saada konteksti.
Mietin asiaa lähinnä yleisesti. Olen kuullut tuota lausetta, tai jotain läheltä liippaavaa vastaavaa esimerkiksi, kun pari ilmoittaa seurustelustaan tai menee naimisiin, joku voittaa tärkeän kilpailun tai saa unelmatyön.
Tuo kyllä kuulostaa minunkin korvaani aika ylimieliseltä ja sama tuli minulle heti mieleen kuin ap:llekin. Ehkä joku asian ajatteleekin noin, mutta mieleeni tulee myös sellainen tilanne, että sanoja tällä tavalla ilmaisee muille, että hän ei näe mitään väärää toisten onnessa. Eli esim. jotkut henkilöt ovat alkaneet seurustelemaan ja toiset saattavat juoruilla tai paheksua tätä asiaa. Joku haluaa sanoa itsensä irti juoruilusta tai ehkä näpäyttää juoruilijoita, että ei tässä asiassa mitään ihmeellistä ole. Silloin "suon heille tämän onnen" olisi enemmän tarkoitettu puolustamaan uutta pariskuntaa. Varsinkin jos henkilöllä on vähänkään arvovaltaa tai karismaa, noilla sanoilla voi olla painoarvoa.
Enemmän olen kuullut "tämä onni heille suotakoon", joka mielestäni kuulostaa paremmalta eikä korosta sanojan osuutta asiaan samalla tavalla. Tästä tulee enemmän mieleen, että nämä henkilöt ovat ansainneet onnensa.
Ihan samaa mieltä, ikään kuin joku tarvitsisi tämän "onnen suojan" lupaa omaan onneensa tai mihin tahansa. Ihmetyttää ihmiset jotka kuvittelevat että muita kiinnostaa heidän lupansa erilaisiin asioihin jotka eivät heille kuulu. Hassulta kuulostaa ; D
Kiintoisa kuulla, että muilla samantapaisia mielikuvia! Myös kiinnostavaa analyysia nr. kolmosella, persoonamuoto ja tilanne vaikuttavat paljon sävyyn!
Riippuu hieman kontekstista. Voi olla hieman ylimielinen ilmaus.
Jos sanotaan tilanteessa, jossa "onnen saaja" on vaikkapa vaikeuksien jälkeen noussut voittoon, tai kovalla työllä saavuttanut jotain, voi tällä ilmauksella myös tavallaan kunnioittaa sisukkuutta.
Onhan se silti tuossakin tilanteessa hieman hassua sanoa noin, ikään kuin ilman tuollaista tarinaa ei samaa onnea soisikaan.
Ilmaisu on vanhahtava ja särähtää korvaan nykyilmaisujen rinnalla teennäiseltä.
Tavallisempaa on sanoa jotenkin niin, että "kiva kun niillä menee hyvin" tai "aha" tai "ei kiinnosta" tai "wau" tai sinne päin.
Jos sanoja on nuori se kuulostaa entistäkin teennäisemmältä, mutta ikäihmiseltä oman aikakautensa kohtelias tapa osoittaa myötämielisyyttä toisten onnea kohtaan.
Suoda jotakin toiselle on myös sitäkin, että jos jollakin on ollut paljon vastoinkäymisiä sitä ikään kuin päättäväisemmin toivoo eli suo toiselle nyt hyvää elämäänsä., MInulle usein sanotaan, että "soisin elämääsi nyt hyvää". En koe sitä ylimieliseksi, vaan se ilmaisuna sopii erittäin hyvin minulle juuri nyt. Edustan siis ikäihmisiä, mutta jos nuori sanoisi niin kokisin sen teennäisenä nuorelta.
Vierailija kirjoitti:
Ilmaisu on vanhahtava ja särähtää korvaan nykyilmaisujen rinnalla teennäiseltä.
Tavallisempaa on sanoa jotenkin niin, että "kiva kun niillä menee hyvin" tai "aha" tai "ei kiinnosta" tai "wau" tai sinne päin.
Jos sanoja on nuori se kuulostaa entistäkin teennäisemmältä, mutta ikäihmiseltä oman aikakautensa kohtelias tapa osoittaa myötämielisyyttä toisten onnea kohtaan.
Suoda jotakin toiselle on myös sitäkin, että jos jollakin on ollut paljon vastoinkäymisiä sitä ikään kuin päättäväisemmin toivoo eli suo toiselle nyt hyvää elämäänsä., MInulle usein sanotaan, että "soisin elämääsi nyt hyvää". En koe sitä ylimieliseksi, vaan se ilmaisuna sopii erittäin hyvin minulle juuri nyt. Edustan siis ikäihmisiä, mutta jos nuori sanoisi niin kokisin sen teennäisenä nuorelta.
Kiintoisaa! Minkä ikäiseltä lasket tämän luontevaksi / teennäiseksi. Missä menee raja?
On se outo lause. MINÄ suon sinulle onnen. Olenko joku kaikkivaltias, joka päättää, jolla on oikeus olla onnellinen?
Minusta se on ennemminkin vain sellainen runollisempi tapa sanoa, että olen onnellinen puolestasi. Että en tahtoisi riistää sinulta tätä hyvää jos voisinkin, mielestäni ansaitset tämän.
Vierailija kirjoitti:
On se outo lause. MINÄ suon sinulle onnen. Olenko joku kaikkivaltias, joka päättää, jolla on oikeus olla onnellinen?
Just näin. MINÄ.
Kuten minä olen suvaitsevainen.
Vierailija kirjoitti:
On se outo lause. MINÄ suon sinulle onnen. Olenko joku kaikkivaltias, joka päättää, jolla on oikeus olla onnellinen?
Mutta moniko meistä voi puhua muusta kuin omasta puolestaan?
Toivon sinulle tai teille onnea. Se on oikeus ilmaisu.
Tai suon sinun tulla käymään kotonani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se outo lause. MINÄ suon sinulle onnen. Olenko joku kaikkivaltias, joka päättää, jolla on oikeus olla onnellinen?
Mutta moniko meistä voi puhua muusta kuin omasta puolestaan?
Monellako ihmisellä on valta päättää kenellä on oikeus olla onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se outo lause. MINÄ suon sinulle onnen. Olenko joku kaikkivaltias, joka päättää, jolla on oikeus olla onnellinen?
Mutta moniko meistä voi puhua muusta kuin omasta puolestaan?
Monellako ihmisellä on valta päättää kenellä on oikeus olla onnellinen?
Kyllä silti on mukavampaa kuulla, että Tuulan mielestä ansaitsen minulle siunaantuneen onnen, kuin että hän mieluummin ottaisi sen minulta pois. Vaikkei hän asialle konkreettisesti mitään pystyisikään tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa mieltä, ikään kuin joku tarvitsisi tämän "onnen suojan" lupaa omaan onneensa tai mihin tahansa. Ihmetyttää ihmiset jotka kuvittelevat että muita kiinnostaa heidän lupansa erilaisiin asioihin jotka eivät heille kuulu. Hassulta kuulostaa ; D
Hassulta kuulostaa tuo ylianalysointikin! Jos toivotan sinulle onnea, se ei ole sen kummempi asia. Loukkaannutko siitäkin? Eihän sinun onnellisuutesi voi olla minun tahdostani kiinni ja mikä minä kuvittelen olevani, jos luulen että minulla olisi valta toivoa tai toivotella sinulle jotakin? Jos sanon ”terveydeksi!” suututko siitäkin? Itsehän sinä terveyteesi vaikutat, en minä ja mitä sinun terveytesi minulle kuuluu.
Kyseessä on vain vanha tapa ilmaista hyvää tahtoa, ei sen kummempaa. Ehkä nykyään hyväntahtoisuuskin tulkitaan alentuvuudeksi? Viisainta olisi kai vain murahdella.
Ilmaus tarkoittaa samaa kuin ”minusta on oikein/hienoa että hän on nyt onnellinen” tai että ”mielestäni hän on onnensa ansainnut”. Sen enempää sitä ei kannata tulkita. Jokaisella kuitenkin lienee yhä oikeus mielipiteeseen, varsinkin kun se on hyvää tarkoittava?
Pitäisi saada konteksti.