Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, jotka olette valinneet rahan rakkauden sijaan
07.04.2019 |
Miten yhteiselo on sujunut? Oletteko kiintyneet puolisoonne vuosien saatossa?
Itse menetin elämäni rakkauden pari vuotta sitten ja vaikka olen päässyt jo kaipauksesta eroon ja hyväksynyt asian, niin en edelleenkään usko, että voisin enää rakastaa ketään yhtä paljon. En kiinnostu kenestäkään romanttisella tavalla ja vaikka seksielämämme parisuhteessa oli hyvin kiihkeää, niin kiinnostus seksiin on sen jälkeen täysin kadonnut.
Nyt olen tapaillut puolisen vuotta erästä miestä, jonka kanssa meillä on mukavaa yhdessä, keskustelemme paljon ja tulemme hyvin toimeen. En kuitenkaan rakasta häntä enkä ole edes ihastunut. Seksiä olemme harrastaneet muutaman kerran, mutta en tunne mitään. Mies haluaisi kovasti edetä suhteessamme, mutta minä epäröin. Hän olisi kuitenkin hyvä ja turvallinen valinta ja hänellä on runsaasti varallisuutta. Jota taas itselläni ei juurikaan ole.
Mietin, että kykenisinkö elämään hänen kanssaan loppuelämäni, vaikka en rakastakaan. Hän toisi kuitenkin elämääni paljon hyviä asioita. Kun en usko, että voisin enää koskaan rakastaa ketään niin kuin rakastin exääni.
Voiko tämä onnistua? Onko kenelläkään vastaavasta kokemusta?
Kommentit (11)
Tiedän useitakin naisia, jotka ovat valinneet varakkaat miehet. Ihan hyvin heillä sujuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsin rahan niin, että en mennyt yksiin kumppanin kanssa, jonka kanssa en tiennyt olisiko tulevaisuus ollut aineellisesti turvattu.
Oletko ajatellut, että sillä miehelläkin olisi oikeus olla rakastettu jonkun muun kanssa? Siitäkin huolimatta, että hän janoaa sinun rakkauttasi.
Olen tarkastellut miesystäväni vanhempia, joista paistaa ulos se että he ovat yhdessä (olleet 40 vuotta) miehen rahojen vuoksi. Äiti kuluttaa ja shoppailee ihan siekailematta merkkilaukkuja ja matkustavat usein ja pitkään luksusluokan hotelleissa jne. Isä selkeästi arvostaa elämän yksinkertaisia iloja, eikä niin välitä pröystäilystä. Mutta heillä on selkeästk jonkinlainen keskinäinen sopimus tästä.
Jos olet materialisti ja nautit kuluttamisesta, se voi toimia. Tai jos puoliso mahdollistaa elämäntyylisi esim. kirjailijana ja kiitollisuus pitää sinut hänen luonaan.
Toista voi myös oppia rakastamaan vähitellen. Tästä esimerkkejä ovat järjestetyt avioliitot, jotka alkavat toimia.
Mua hävettäisi elää toisen rahoilla. Itse tienatuilla rahoilla ylellisyyden ostaminen tuntuu 100x paremmalta kuin jonkun toisen maksamana. Todennäköisesti romantikkona myös kärsisin intohimon poissaolosta.
Mutta ihmiset ovat niin erilaisia... jos tilanne kokonaisuutena perustuu yhteiseen sopimukseen niin, ettet valehtele miehelle, niin mikäs siinä. Suhde on teidän asianne, ei kenenkään muun.
En voisi olla kenenkään kanssa pelkästään rahasta, on omaakin rahaa sen verran kuitenkin.
Olisi mukava olla vähän varakkaamman miehen kanssa sen takia, että ei itse tarvitsisi huolehtia kaikesta.
Edelliselle ostin auton ja maksoin asumisemme ja ruokamme pitkään. Ostin myös välillä hänelle vaatteita ja maksoin jotain matkoja. Hänellä ei ollut rahaa näihin, joten autoin häntä. Ei se ollut helppoa hänellekään ottaa asioita vastaan. Vaan minkäs teet, kun ei ole rahaa.
Se on kyllä vähän tylsää, jos kumppanin tulotaso on ihan eri luokkaa. Me ei oikeastaan matkusteltu tai käyty ulkona, koska kumpikaan meistä ei halunnut, että minä maksan kokoajan. Ja ei minullakaan nyt ole rahaa ylenpalttisesti käytettävänä, maksan hyvin omat menoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteiiiden näyttäminen tulkitaan heikkkoudeksi,
Vierailija kirjoitti:
Tunteiiiden näyttäminen tulkitaan heikkkoudeksi,
Me eletäään jo niiin sivistyneeessä maassa että kysymys esim siiitä miten se jo alkaa vaikutttaa autistiseeelta niiin siiinä se varmaaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteiiiden näyttäminen tulkitaan heikkkoudeksi,
Ja liittyy tähän rahaketjuun miten?
Minä en näe mitään järkeä tuhlata ainoaa lyhyttä elämääni elämällä ihmisen kanssa jota en rakasta, enkä halua sitä toisellekaan kun kerran se toinen on hyvä ihminen ja ansaitsee että häntä rakastetaan. Raha on vain rahaa. Ei se raha tee onnelliseksi silloin kun ei ole rakkautta.
Kuitenkin on niin, että jossain vaiheessa sinunkin elämääsi se uusi rakkaus tulee kun olet siihen avoimena. Sinä et nykyistä miesystävääsi rakasta sen takia koska et ole oikeasti päässyt exästä yli, kun pidät häntä "elämäsi rakkautena" Pitäisi pystyä oikeasti se hyväksymään että se ex ei ollut sinun elämäsi rakkaus koska se loppui kesken elämän. Se ei ollut aitoa sitten hänen puoleltaan, ja nyt olet laittamassa uutta miesystävääsi samaan asemaan kuin sinä olit, ja kun sinä löydät sen rakkauden ja jätät tämän miehen joka sinuun on mennyt rakastumaan, niin aiheutat hänelle samat sydänsurut kuin mitkä itse sait kokea. Se on julmaa tehdä vielä oikein harkiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ehkä myös ahdistaisi varakas kumppani. Elämänarvot ja harrastukset olisi luultavasti täysin erillaiset.
Tykkään omasta vähän nukkavierusta tyylistä ja tavallisuudesta.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän ihmisen, joka on tuohon pystynyt. Ainakin toistaiseksi. En tiedä sitten katuuko joskus. Itse en pystyisi, sen tiedän.