Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, hoivaviettini estää jättämästä miestä, joka on kaikin puolin minulle väärä kumppani! Epäilen epävakaata persoonallisuutta miehellä.
07.04.2019 |
Järki sanoo, että jätä. Tunnepuoli huutaa, että olen jättämässä henkisesti lapsen tasolla olevan pikkupojan. Mitä teen? Tekee pahaa joutua kannattelemaan toista ja opastaa häntä päivittäin käyttäytymään aikuisemmin. Mies arvostaa tätä, luottaa minuun ja uskoo kaiken vähitellen muuttuvan paremmaksi. Itse olen vain ihan loppu ja googlaan kaiken vapaa-aikani aiheeseen liittyviä artikkeleita, läheisriippuvuutta yms.
Haluaisin parisuhteen aikuiseksi kasvaneen miehen kanssa. Omassa lapsuudessani oli samankaltaista problematiikkaa, jouduin akuistumaan liian varhain ja kannattelemaan äitiäni. Toisin sanoen rooli on minulle tuttu ja tiedän, miten hankalaa ihmistä pitää käsitellä. Mies ei käsitä sitä, kuinka paljon hänen avuttomuutensa kuormittaa minua monessakin asiassa. Tunnen oman elämäni jäävän paitsioon tilanteessa, jossa kumppani uuvuttaa minut tarvitsevuudellaan.
Joku saman ongelman kanssa kärsinyt, neuvojasi kaivataan kipeästi!
Kommentit (11)
Kaksi vaihtoehtoa: jätät tai et jätä. Toisessa katsot tota touhua loppuelämäs ja toisessa voi tapahtua mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan teillä meni alusta asti aikaa riitojen alkamiseen ja onko toinen aidosti rauhallinen ja empaattinen ja rakastava (ilman mitään kontrollointia tai vaatimuksia tai uhkaa) ja vain toinen häiriintynyt?
Riitojen alkamiseen meni aikaa alle kuukausi. Minusta on erittäin vaikeaa vastata kysymykseesi siitä, onko miehen rakkaus aitoa. Hän ihastui/rakastui hyvin nopeasti ja minua tämä pelkästään arveluttaa. Mies on myös hyvin mustasukkainen, haluaisi nähdä minua hyvin tiiviisti. Itsestäni tämä tuntuu kontrolloinnilta.
Ongelmana on myös aikuisen miehen sekavahko työtilanne. Kaikki töihin liittyvä aiheuttaa miehen mielessä draamaa ja kaipaa minulta mielipidettä omiin töihinsä liittyen. Tunnen olevani miehelle kuin äiti monessa asiassa.
Epäile omaa persoonallisuuttasi
Olet läheisriippuvainen.
Lisäyksenä vielä se, että olen itse ollut aiemmin kahdessa pitkässä ihmissuhteessa. Molemmat olivat ns. hyviä, kahden aikuisen ihmisen suhteita. Kummassakaan ei riielty niin, että jompi kumpi huutaa kurkku suorana.
Tämän miehen kanssa rasittaa enimmäkseen miehen mustavalkoinen tapa käsitellä arkielämän asioita. Konflikteja (miehen puoella) tulee jatkuvasti naapureiden, työkontaktien yms. taholta. Mies saa riidan aikaiseksi hyvin kevyin perustein. Esimerkiksi naapurista kuuluvat äänet ovat miehestä törkeää häirintää kun taas minusta samat äänet ovat normaaleja elämisen ääniä ja miehen pitää muuttaa toisella tavalla rakennettuun taloon silloin, kun ei em. ääniä kestä. En tietenkään sano tätä miehelle siksi, että aiheesta saataisiin aikaan riita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Epäile omaa persoonallisuuttasi
Olet läheisriippuvainen.
Entäpä, jos olenkin? Mitä sinun oli tarkoitus sanoa kommentillasi? Minä en ole tässä se takertuva osapuoli. En ole mustasukkainen. Haluaisin ainostaan miehen selviävän kunnialla omasta elämästään sen sijaan, että hän vyöryttää päivittäin omat ongelmansa minun niskaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen? Miksi ei opettele asioita? Asutteko yhdessä?
Jos te aloititte pahat riidat noin aikaisin eikä teillä ole ollut tasaisia kausia, ette taida olla kovin hyväksi toisillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäile omaa persoonallisuuttasi
Olet läheisriippuvainen.Entäpä, jos olenkin? Mitä sinun oli tarkoitus sanoa kommentillasi? Minä en ole tässä se takertuva osapuoli. En ole mustasukkainen. Haluaisin ainostaan miehen selviävän kunnialla omasta elämästään sen sijaan, että hän vyöryttää päivittäin omat ongelmansa minun niskaani.
Olethan sinä takertuva, jos kerran koet, että velvollisuutesi on kannatella miestä ja pitää hänestä huolta.
En ole tuo sama kommentoija, jolle vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen? Miksi ei opettele asioita? Asutteko yhdessä?
Emme onneksi asu yhdessä. Mies keski-ikäinen ja minä vähän nuorempi. Olemme tunteneet vajaan vuoden. Lopetin suhteen jo kerran aiemmin ja olin tyytyväinen sekä huojentunut, kun miehestä ei kuulunut mitään. Miehestä sitten kuuluikin, ei ollut ymmärtänyt minun oikeasti halunneen lopettaa suhteen ja lupasin yrittää uudestaan siksi, että miehen koiranpentumainen rakkaus sai minut heltymään (tajuan tästä syyttää itseäni ja siksi tein tämän aloituksen).
Miehessä on paljon hyvää mutta hänen ahdistuneisuutensa (joka purkautuu raivoamisena sekä impulsiivisena käytöksenä) tekee myös minut ahdistuneeksi. Haluaisin hänen voivan paremmin, minä kuitenkin voin koko ajan huonommin ja koen (tarpeetonta) voimattomuutta siitä, etten pysty aikuisen miehen asioita järjestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletkohan sinä onneton alkanut seurustelemaan veljeni kanssa? Laitoin nimittäin häneen välit poikki juuri tuon ikuisen pikkupoikamentaliteetin ja monen muunkin asian vuoksi. Mitään muutosta ei tietääkseni ole tapahtunut mutta: Viisain teko sinulta hyvä ap on nyt vaan jättää tämä mies! Hän ei muutu, kasva tai aikuistu ikinä koska luulee että hänellä on aina joku aikuinen huolehtimassa kaikesta. Sinun tehtäväsi EI ole olla tämä aikuinen ja löydät varmasti aikuisen ja hyvän miehen itsellesi!
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kauan teillä meni alusta asti aikaa riitojen alkamiseen ja onko toinen aidosti rauhallinen ja empaattinen ja rakastava (ilman mitään kontrollointia tai vaatimuksia tai uhkaa) ja vain toinen häiriintynyt?