Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta
07.04.2019 |
ja joskus pyyhkimään jopa siihen pahvihylsyyn. Meikkejä en voi juuri ostaa, käytän jopa 10 vuotta vanhoja luomivärejä. Tänään kaivoin haarukalla pölypussia tyhjemmäksi, ettei tarvitse ostaa uusia kun ovat niin kalliita.
Kommentit (1063)
Vierailija kirjoitti:
Yhden vessapaperirullan vieminen yleisistä tiloista on niin pieni varkaus, että se ei enää tunnu missään, kunihminen on tarpeeksi ahtaalla. Se ihminen ei ole sen syntisemi kuin muutkaan joka niin tekee, eiköhän köyhyys itsessään ole jo riittävä rangaistus ilman muiden hurskasteluja.
Olen samaa mieltä, nämä jotka tämän tuomitsevat eivät ole olleet vielä tarpeeksi köyhiä.
Kovin pienet murheet ovat silloin.Itse olin aina ennen hyvin tarkka, että maksoin laskut eräpäivänä. Karhukirje olisi ollut häpeä, perintäkirje kauhistus ja ulosotto maailman loppu.
Nyt jälkeenpäin tämän kaiken kokeneena naurattaa ellei itkettäisi, niin tietämätön, suppea ja mustavalkoinen oli silloin elämäni ja ajtusmaailmani.
Jotkut ovat onnekkaita, pääsevät elämään koko elämänsä tuolla auvoisella ajatuksella ja tyylillä, meitä toisia elämä kouluttaa ja avaa silmiä.
Ehkä meillä joillain on myös sitäkautta tullut hiukan enemmän ymmärrystä ja myötätuntoa muita, heikompisaisia ihmisiä kohtaan, toivottavasti.
Olet väärässä niin ihmisten onnekkuudessa kuin siinäkin, että "kaikki" varastavat.
Ei, me EMME varasta, koska meidät on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä myös siinä tilanteessa, kun olemme naurettavan köyhiä.
Jos sinä olisit joutunut kokemaan kaikki vakavat sairauteni ja saamani hoidot, et olisi koskaan kestänyt niitä. Kaikki me emme ole luovuttajia tai rosvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden vessapaperirullan vieminen yleisistä tiloista on niin pieni varkaus, että se ei enää tunnu missään, kunihminen on tarpeeksi ahtaalla. Se ihminen ei ole sen syntisemi kuin muutkaan joka niin tekee, eiköhän köyhyys itsessään ole jo riittävä rangaistus ilman muiden hurskasteluja.
Olen samaa mieltä, nämä jotka tämän tuomitsevat eivät ole olleet vielä tarpeeksi köyhiä.
Kovin pienet murheet ovat silloin.Itse olin aina ennen hyvin tarkka, että maksoin laskut eräpäivänä. Karhukirje olisi ollut häpeä, perintäkirje kauhistus ja ulosotto maailman loppu.
Nyt jälkeenpäin tämän kaiken kokeneena naurattaa ellei itkettäisi, niin tietämätön, suppea ja mustavalkoinen oli silloin elämäni ja ajtusmaailmani.
Jotkut ovat onnekkaita, pääsevät elämään koko elämänsä tuolla auvoisella ajatuksella ja tyylillä, meitä toisia elämä kouluttaa ja avaa silmiä.
Ehkä meillä joillain on myös sitäkautta tullut hiukan enemmän ymmärrystä ja myötätuntoa muita, heikompisaisia ihmisiä kohtaan, toivottavasti.Olet väärässä niin ihmisten onnekkuudessa kuin siinäkin, että "kaikki" varastavat.
Ei, me EMME varasta, koska meidät on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä myös siinä tilanteessa, kun olemme naurettavan köyhiä.
Jos sinä olisit joutunut kokemaan kaikki vakavat sairauteni ja saamani hoidot, et olisi koskaan kestänyt niitä. Kaikki me emme ole luovuttajia tai rosvoja.
Aika asenteellista ajattelua ja teet omia johtopäätöksiä ilman tietoa, eivät ne sairaudet ainakaan sinua ole yhtään avarakatseiseisemmaksi ja ajattelevaisemmaksi ihmiseksi muuttaneet. Aika jyrkästi tunnut tuomitsevan heikommat.
En kertonut sairauksista mitään, vaan köyhyydestä, jota aihe koski.
Mutta voin kertoa, että köyhyyden lisäksi olen kestänyt myös sairauksia, olen siis köyhä ja sairas. En ole siinäkään suhteessa päässyt helpolla. Loukkaavaa kuulla, että en olisi muka kestänyt.
Olen kestänyt ja pakko kestää jatkossakin, ellen sitte kupsahda.
Olet onnekas, jos olet vain sairas, koska silloin sinulla on kaksinkertaisesti voimia kestää sairauden tuomat rasitteet.
Kun voimia ei kulu myös köyhyyteen ja siitä selviämiseen. Myös on mahdollisuus saada parempaa hoitoa kuin köyhällä.
Onnittelut jos olet säästynyt köyhyydeltä.
Vessapaperi on ylellisyystuote, eikä mikään välttämättömyys joka tarpeen tullen vaikka varastetaan. Ei vanhempieni lapsuudenkodeissakaan ollut ulkohuussissa vessapaperia, vaan vanhoja sanomalehtiä.
Äiti söi appelsiininkuoria kadulta kun isä oli ryypännyt rahat, opiskeluaikoina hain pulloja ojista ja olin 4 päivää syömättä kunnes sain muutaman euron kaverilta makaroneihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden vessapaperirullan vieminen yleisistä tiloista on niin pieni varkaus, että se ei enää tunnu missään, kunihminen on tarpeeksi ahtaalla. Se ihminen ei ole sen syntisemi kuin muutkaan joka niin tekee, eiköhän köyhyys itsessään ole jo riittävä rangaistus ilman muiden hurskasteluja.
Olen samaa mieltä, nämä jotka tämän tuomitsevat eivät ole olleet vielä tarpeeksi köyhiä.
Kovin pienet murheet ovat silloin.Itse olin aina ennen hyvin tarkka, että maksoin laskut eräpäivänä. Karhukirje olisi ollut häpeä, perintäkirje kauhistus ja ulosotto maailman loppu.
Nyt jälkeenpäin tämän kaiken kokeneena naurattaa ellei itkettäisi, niin tietämätön, suppea ja mustavalkoinen oli silloin elämäni ja ajtusmaailmani.
Jotkut ovat onnekkaita, pääsevät elämään koko elämänsä tuolla auvoisella ajatuksella ja tyylillä, meitä toisia elämä kouluttaa ja avaa silmiä.
Ehkä meillä joillain on myös sitäkautta tullut hiukan enemmän ymmärrystä ja myötätuntoa muita, heikompisaisia ihmisiä kohtaan, toivottavasti.Olet väärässä niin ihmisten onnekkuudessa kuin siinäkin, että "kaikki" varastavat.
Ei, me EMME varasta, koska meidät on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä myös siinä tilanteessa, kun olemme naurettavan köyhiä.
Jos sinä olisit joutunut kokemaan kaikki vakavat sairauteni ja saamani hoidot, et olisi koskaan kestänyt niitä. Kaikki me emme ole luovuttajia tai rosvoja.
Melkoisen epäkunnioittavaa on suorilta käsin kutsua ihmisiä luovuttajiksi ja rosvoiksi.
En silloin kovin kehuisi omaa kasvatusoppiani kunnioittamaan muita ihmisiä.
Kasvatus on ainakin joiltakin osin mennyt hukkaan tai ohi kasvatettavan käsityskyvyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole ollut palkkatuloja kahteen vuoteen ja mitään Kelan tukiaisia en saa koska minulla on omaisuutta. Omaisuus pitäisi Kelan mukaan realisoida, jotta tukiaisia saa. Näin ollen säästäväinen elämäntapa on arkipäivää.
- Olen käynyt leipäjonosta hakemassa leipää ja elintarvikkeita.
- Olen saanut kirkon diakoniatyöntekijältä elintarvikkeita ja ruokasetelin markettiin.
- Olen hakenut hyväntekeväisyysjärjestöstä vaatteita ja kenkiä lapsilleni ja itselleni.
- Kokkaan ruoat itse. Tulee halvemmaksi kuin einekset.
- Kampaajalla ei ole ollut varaa käydä. Olen vaalentanut hiukset itse ja sukulainen leikkasi hiusten latvat.
- Erosin ammattiyhdistysliikkeestä. Ei ollut varaa sponsoroida ay-liikettä.
- Kun ei ole varaa tilata sanomalehtiä, niin uutiset luen netistä.
- Kirjastosta lainaan kirjoja.
- Kerran oli niin tiukkaa ja laskuja rästissä että laitoin perheen pöytähopeat autooni ja oli tarkoitus viedä pöytähopeat panttilainaamoon. En vienyt kuitenkaan.
Säästäväinen elämäntapa on opettanut siihen, että en taatusti osta mitään turhaa. Minulla ei onneksi ole velkaa eikä kulutusluottoja. Kulut ovat jo minimissä. Nyt olen keskittynyt siihen, miten saan hankittua lisätuloja.
Noista pöytähopeista, voi kun olisikin, veisin heti pantiin tai myisin.
Jos jo kullanvärinen on kotona hopeita tai kultaesineitä, ei ole köyhä.
Itse olen ajan mittaan joutunut myymään kaikki kulta- ja hopeakoruni, lusikoita tms. ei ole ollutkaan koskaan.
Myös suvulta tulleet joskus kultasormukset, omat kihla- ja vihki sormukset, ihan kaikki.
Monesti nyt olenkin toivonut, että voi kun olisi edes jotain, edes hopeasta tehtyjä, ei ole.
Köyhä on silloin kun todella ei ole mitään rahan arvoista ja sellaista mitä joku ostaisi.
Se helpottaisi suuresti.
Olen joutunut kuolettamaan tunteeni moneen asiaan, myös menen leipäjoon vaikka se on usein raskasta, varsinkin kun on jotain muutakin murhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kullanvärinen vaan joillakin.
Kyllä 80-luvulla leivottiin leipää kotona, mutta se leipä leivottiin leipäkoneella. Leipäkone oli sen ajan hitti. Jokaisessa juppikodissa piti olla leipäkone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus oli kamalinta kun meillä ei ollut ruokaa ja piti mennä sukulaisiin syömään. Kun aloin tienaamaan alaikäisenä niin pakotettiin maksamaan ruokarahaa kotiin niin etten saanut säästää ajokorttiin tai opiskelemiseen. Sisareni sai rahansa itselleen mutta minut pakotettiin maksamaan kaikki kotiin.
Olen katkera vieläkin siitä eriarvoisuudesta mitä koin ja vihaan äitiäni.
Vit*u mitä per seilyä >=( Oletko vielä äitisi kanssa tekemisissä? Oletko kysynyt nyt aikuisena, että mitähän hel vetin käytösä tuo tuollainen eriarvoistaminen oli tyttärien välillä? Olen monta kertaa miettinyt kuinka hyvä se on, ettei kaikki nykyään lisäänny. Kaikista ihmisistä ei ole vanhemmiksi. Tosin valitettavasti edelleen syntyvyydenlaskusta huolimatta moni persoonallisuushäiriöinen tms tasapainoiseen kasvatukseen kykeneväinen lisääntyy =/
Olen syönyt viikkokaupalla makaronia ja soijaa, koska se on halvinta ruokaa mitä olen keksinyt. Kolmella eurolla saa viikon ruoat. Olen myynyt nettikirppiksillä kaiken irtaimen omaisuuden paitsi en tietenkään sänkyä yms. mitä tarvitsee elämiseen. Jos ei ole tosiaan varaa ostaa vessapaperia niin käytän bideetä. Eipä sillä niin väliä ole. Silloin oli kyllä vaikeeta, kun ei ollut rahaa shampooseen, jotenkin hävetti kun tukka oli aina vähän rasvainen. Kampaajalla en ole käynyt vuosiin mutta pitkän tukan saa ponnarille, niin kukaan ei huomaa. Kaupassa joudun aina laskemaan ostosteni loppusumman että tiedän riittääkö rahat. Viime viikolla meni housut rikki ja olen käyttänyt sen jälkeen hametta koska muutakaan ei ole ja kouluun/töihin ei voi alasti mennä. :D
Olen joskus perunut lääkäriaikoja, kun ei ole ollut varaa ladata bussikorttia, ja muutenkin jättänyt menemättä paikkoihin millon minkäkin tekosyyn varjolla koska ei vaan ole rahaa lähteä. Joskus kyllä miettii että olisipa elämä helpompaa, että olisi varaa edes johonkin mitä tarvitsee, mutta kyllä sitä aina jotenkin pärjää ja joutuupahan käyttämään luovuuttaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ollut palkkatuloja kahteen vuoteen ja mitään Kelan tukiaisia en saa koska minulla on omaisuutta. Omaisuus pitäisi Kelan mukaan realisoida, jotta tukiaisia saa. Näin ollen säästäväinen elämäntapa on arkipäivää.
- Olen käynyt leipäjonosta hakemassa leipää ja elintarvikkeita.
- Olen saanut kirkon diakoniatyöntekijältä elintarvikkeita ja ruokasetelin markettiin.
- Olen hakenut hyväntekeväisyysjärjestöstä vaatteita ja kenkiä lapsilleni ja itselleni.
Mikset saa työttömyysturvaa, etkö halua olla työnhakija? Ei siihen omaisuus vaikuta. Lapsilisiä kai saat jos sinulla on lapsia.
Taisi olla ensimmäinen kerta, kun luen näin pitkän ketjun alusta loppuun asti. Surullista, että näin moni kärsii köyhyydestä. Jos minulta pyydettäisiin rahaa ruokaan, niin lähtisin ilman muuta kauppaan mukaan ja ostaisin ainakin välttämättömimmät pyytäjälle.
Puhelimen laskin kourassa kaupassa on tuttua hommaa. Joskus kävin tonkimassa etenkin viileillä säillä lähellä olevan pikaruokalan biojäteastiaa, sillä he heittivät usein hävikkihampurilaisia roskiin ja kannessa olevasta lukosta huolimatta pienellä vääntämisellä roskiksen sai helposti auki, reuna oli niin heikkorakenteinen.
Iltayhdeksän jälkeiset käynnit lähikauppaan ovat jääneet pysyvästi elämääni, sillä nykyisin saa tietyistä kaupoista -30% alennuksen tuplana klo 21-23. Joskus olen jopa mennyt kauppaan jo puoli tuntia aiemmin ja kerännyt ison kasan "punalapputuotteita" ja odottanut klo 21 asti, sitten kassalle maksamaan.
Pahimmillaan olen ollut noin kolme vuorokautta pelkän veden varassa. Joskus oikein vaikeassa tilanteessa asiat ovat jotenkin järjestyneet ja olen saanut esimerkiksi kutsun johonkin gallup-kyselyyn, josta saadulla palkkiolahjakortilla tilasin halpaa ruokaa netistä.
Terveydestä en ole koskaan tinkinyt, koska sairastuminen on usein se vielä vaikeampi tie. Hampaista olen pitänyt todella hyvää huolta pienestä asti ja hammastahnaa pidän aina varalla sen 2-3 putkiloa. Alkoholia en käytä kuin äärimmäisen harvoin ja en ole koskaan tupakoinut.
Sen haluan sanoa, että älkää ikinä sortuko tilaamaan ruokaa tai lahjakortteja puhelinlaskuun, vaikka se onkin nykypäivänä mahdollista. Se vain pahentaa tilannetta seuraavassa kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikana (2000-luvulla) piti saada niin vuokra kuin ruokakin maksettua opintotuella, töissä en käynyt kuin kesäisin enkä vanhemmilta rahaa saanut. Mutta ei se tuntunut mitenkään ikävältä, mun mielestä yhteiskunnan varoilla kuuluikin elää niukasti. Asuin pari vuotta kahdessa eri asunnossa, jossa oli vain yhteissuihku kellarissa saunan yhteydessä (sai siis kyllä käyttää milloin vain) ja asunnossa neliöitä 13-15. Näin oli selvästi halvempi vuokra. Dyykkasin myös ja matkoja liftasin toisinaan. Harvoin käytin alle 10 km:n matkoihin bussia, vaan menin pyörällä kesät talvet. Pyörästä jos varastettiin valo tai paristo loppui kun oli unohtanut valon yöksi päälle, ajettiin lopputalvi ilman valoa ja poliiseja peläten.
Valitettavasti minun kohdallani köyhyyden voi sanoa johtuvan jonkinlaisesta "negatiivisesta säätykierrosta"Vielä muutamia vuosia sitten tilanteeni oli ihan hyvä. Valmistuin yliopistosta, sain oman alani töitä, perustin perheen. Sitten kaikki muuttui. Sairastuin syöpään ja vaikeaan masennukseen. Töistä tuli kenkää. Tietenkin tiedän, että irtisanominen oli laiton, mutta sillä alalla jolla olen, ei ole "varaa" saada rettelöitsijän mainetta.
Mies lähti ja yhtäkkiä olin kahden lapsen köyhä ja sairas yh-äiti. Olen ollut jo vuosia kuntoutustuella, koko ajan saa stressata siitä, jatketaanko tukea vai ei. Syöpä parani, masennus vain syvenee, silti saa koko ajan olla todistelemassa omaa sairauttaan.
En kuitenkaan aio antaa periksi, vaikka välillä tämä kuorma tuntuu kohtuuttomalta kantaa. Itsemurha on käynyt mielessä. Yritän uskoa siihen, että toivun ja pääsen takaisin työelämään. Haluan uskoa siihen, että jossain on niin ymmärtäväinen työnantaja, joka ei vaadi aukotonta CV:tä.
Tragikoomisinta on ehkä se, että olen lähtöisin varakkaasta perheestä. Isäni on narsisti, jonka puolesta lapseni saisivat vaikka kuolla nälkään - äitini on vaikeneva narsistin uhri. Koko "hienolle" suvulleni minä olen vähän sellainen hyshys - tapaus, virtahepo olohuoneessa. Sairas, köyhä -epäonnistunut. Tapaamiset sukulaisten kanssa ovat kiusallisia ja yleensä puhutaan vain säästä. Eipä kenenkään tarvitse tietenkään aikuista ihmistä auttaa, mutta omien vanhempien totaalinen kylmyys ja välinpitämättömyys tuntuu kieltämättä aika pahalta.
Mitenköhän sitä toivoa oikein jaksaisi pitää yllä? Ja muistakaa kaikki terveet, oman elämänne supersankarit -ylhäältä on pitkä matka alas.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä yms. En jaksa käydä kirjoitustani suurennuslasin kanssa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti minun kohdallani köyhyyden voi sanoa johtuvan jonkinlaisesta "negatiivisesta säätykierrosta"Vielä muutamia vuosia sitten tilanteeni oli ihan hyvä. Valmistuin yliopistosta, sain oman alani töitä, perustin perheen. Sitten kaikki muuttui. Sairastuin syöpään ja vaikeaan masennukseen. Töistä tuli kenkää. Tietenkin tiedän, että irtisanominen oli laiton, mutta sillä alalla jolla olen, ei ole "varaa" saada rettelöitsijän mainetta.
Mies lähti ja yhtäkkiä olin kahden lapsen köyhä ja sairas yh-äiti. Olen ollut jo vuosia kuntoutustuella, koko ajan saa stressata siitä, jatketaanko tukea vai ei. Syöpä parani, masennus vain syvenee, silti saa koko ajan olla todistelemassa omaa sairauttaan.
En kuitenkaan aio antaa periksi, vaikka välillä tämä kuorma tuntuu kohtuuttomalta kantaa. Itsemurha on käynyt mielessä. Yritän uskoa siihen, että toivun ja pääsen takaisin työelämään. Haluan uskoa siihen, että jossain on niin ymmärtäväinen työnantaja, joka ei vaadi aukotonta CV:tä.
Tragikoomisinta on ehkä se, että olen lähtöisin varakkaasta perheestä. Isäni on narsisti, jonka puolesta lapseni saisivat vaikka kuolla nälkään - äitini on vaikeneva narsistin uhri. Koko "hienolle" suvulleni minä olen vähän sellainen hyshys - tapaus, virtahepo olohuoneessa. Sairas, köyhä -epäonnistunut. Tapaamiset sukulaisten kanssa ovat kiusallisia ja yleensä puhutaan vain säästä. Eipä kenenkään tarvitse tietenkään aikuista ihmistä auttaa, mutta omien vanhempien totaalinen kylmyys ja välinpitämättömyys tuntuu kieltämättä aika pahalta.
Mitenköhän sitä toivoa oikein jaksaisi pitää yllä? Ja muistakaa kaikki terveet, oman elämänne supersankarit -ylhäältä on pitkä matka alas.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä yms. En jaksa käydä kirjoitustani suurennuslasin kanssa läpi.
Pahoitteluni, toivottavasti vanhempasi heltyvät ja auttavat.
Tämä ei ole trolli, vaikka uskomaton onkin. 2000- luvun taitteessa olin opintotuella elävä yh. Yksityinen lapsettomuusklinikka etsi munasolujen luovuttajia. Lähdin luovuttajaksi, koska siitä sai 1000 mk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut vessapaperia päiväkodista aamulla kun olen vienyt lapsen hoitoon.
Olen myös paistanut uunissa perunasta tehtyjä lohkoja, keittänyt makaroonia parin päivän ajan kun ei ollut muutakaan (lapselle jätin hernekeiton ja puurot)
Olen ollut menemättä synttöreille jne koska ei ole ollut varaa mihinkään lahjaan.
Lapselta jää välistä uimahallireissuja, hoplop käyntejä usein koska ei ole ylimääräistä.
Lisättäköön vielä että en ostele mitään ylimääräistä. Raha menee ruokaan, muutamiin pakollisiin laskuihin ja lapsen vaatteisiin (usein kirpparilta). Kädestä suuhun eletään.
Kuinka huono palkka sinulla on?
Käteen jää noin 1600, pelkkä vuokra on 1030 e/kk, asutaan Helsingissä. En toki joka kuussa joudu noin tekemään, mutta on pari kertaa tuollainen tilanne ikävä kyllä ollut. Mutta ylimääräistä ei ole. Ja joskus jos jotai innostuu tekemään niin siitä sitten kärsitään ennen palkkapäivää.
Itsellä jää saman verran ja suunnilleen sama vuokrakin. Saan myös asumistukea 250 e sekä lapsilisän 120 e ja elatustuen 200 e. Eli yhteensä 570 tulee noista lisää. Unohdit mainita ne?
Elämiseen ja laskuihin jää siis n 1100 e kk. Me elämme hyvin lapseni kanssa. Ihmettelen mihin rahasi käytät? Minulla jää säästöönkin joka kk ja kaupasta voin ostaa mitä haluamme.
Juuri näin. Nämä kirjoittelijat mokaavat oikeiden köyhien maineen, kun vain "unoihtuu" kertoa kaikki tulonsa ja yhteiskunnan tuet.
Vaikka oikea syy rahattomuuteen on omien elämänhallintataitojen puute.
Sinccis
Tietämätön voit tietenkin taustasi perusteella olla, mutta sinun kannattaa lukea enemmän ja muutakin kuin roskalehtiä.
Syöpähoidot köyhdyttävät useita ihmisiä mm. Suomessa, koska tulot romahtavat. Sairaalakäynteihin ja lääkkeisiin menee suuria summia rahaa pakollisten toistuvien menojen lisäksi. Osa potilaista joutuu ajamaan takseilla sairaalan ja kodin väliä useita kertoja päivässä esimerkiksi sairastuttuaan allogeenisen kantasolusiirron jälkeen sytomegalovirukseen. Jos tulot olivat pienet jo sairauslomalle jäädessä, niin käteen jäävä summa on naurettava. Yksinhuoltajilla elätettävinä voivat olla pienet lapset.
Juu varmasti. Enhän minä nyt mitään erikoistapauksia tarkoittanutkaan.
Sinccis
Lantraan punaista maitoa. Lämmitän vanhaa kahvia.
Puolitan juustoviipaleet.
En osta vaatteita enkä kenkiä.