Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta
07.04.2019 |
ja joskus pyyhkimään jopa siihen pahvihylsyyn. Meikkejä en voi juuri ostaa, käytän jopa 10 vuotta vanhoja luomivärejä. Tänään kaivoin haarukalla pölypussia tyhjemmäksi, ettei tarvitse ostaa uusia kun ovat niin kalliita.
Kommentit (1063)
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ei oteta puhelinmyyntiin. Köyhyys ja mielenterveysongelmat menee käsi kädessä. Masentuneen olotilaa ja saamattomuutta on vaikea käsittää, jos ei ole itse kokenut. Ja kun siitä pääsee pois, vie pitkään, että saa asiansa kuntoon. Ja esim.maaninen sotkee varmasti raha-asiansa. Yksi maniakausi saattaa 988riittää pilaamaan loppuelämän talouden.
Höpö höpö, sairas pääsee velkajärjestelyyn ja voi hankkia omaehtoisen luottokiellon. Ei todellakaan tarvitse loppuelämää kärvistellä. Sairastunutta autetaan moniammatillisella kokoonpanolla, mukana on myös sosiaalityöntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sydän särkyy näitä juttuja lukiessa. Itselläni ei ole mitään yhtä pahoja juttuja, opiskeluaikana on syöty makaronia, makseltu kaupassa ostoksia pikku hiluilla ja pullojakin olen muutaman kerran kerännyt, jotta saa rahaa ruokaan.
Ihan käsittämätöntä, miten Suomessa voi asiat olla näin huonosti :/ Toivoisin, että voisin auttaa huonossa tilanteessa olevia edes jollain tavalla. Mielelläni lahjoitankin tavaroita ja vaatteita. Niistä ei toki tiedä, menevätkö ne oikeaan tarpeeseen, mutta toivon, että edes joskus käy niin. Harmillisesti usein juuri ne eniten tarvitsevat eivät kehtaa pyytää apua. Ymmärrän, että tilanne hävettää, ja ihan suututtaa, että sitä edes pitää hävetä. Elämästä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu, kuka tahansa voi olla joskus huonossa tilanteessa.
Toivon sydämeni pohjasta, että ketjuun kirjoittamisen tilanteet parantuvat/ovat parantuneet. Olette arvokkaita ihmisiä jokainen <3
Ja mihinkähän nuo ovat rahansa käyttäneet? "Viihdeillan jälkeen" ja "Nakkikioskille syömään" jonka jälkeen ei kuulemma ollut rahaa ruokaan...
Käsittääkseni velkajärjestelyyn ei pääse, ellei ole riittävät ja säännölliset tulot lyhentää velkaa jonkin aikaa.
Liian pienet tulot tyssää velkajärjestelyn.
Sitäpaitsi velkaneuvonnassa on sellainen määrä itsetehtäviä selvityksiä ja kuittirumbaa, että huonokuntoinen ja masentunut ei siitä selviä. Jonot ja ihmismäärät ovat niin pitkiä ja suuria, että velkaneuvoja ei pysty auttamaan niiden selvitysten tekemisessä, lyö vain listan käteen mitä itse pitää tehdä, että edes pääsee seuraavan kerran keskustelemaan. Ties koska.
Olen myös käynyt aikoinani ammattiauttajalla ja kertonut myös, että olen jopa harkinnut tosissani itsemurhaa. Auttaja sanoi, että voithan kokeilla, ensiavussa tehdään mahantyhjennys ja sinut laitetaan takaisin kotiin.
Siinä se apu.
Helppoa sivusta huudella, että ihmistä autetaan, ei pidä paikkaansa. Jos itsellä edes hiukankin jotain omatoimisuutta hänet sysätään ja pompotellaan jollekin toiselle.
Ainoastaan silloin jos olet psykoosissa tai aivan ulkona ja toimintakyvytön saattaa joku apu olla saatavissa.
Täällä on tosi moni sitä mieltä, että köyhä ei saisi ikinä, koskaan ja missään tilanteessa hankkia mitään sellaista, mikä tuottaa mielihyvää tai edes hetken piristää elämää.
Vaikka se olisi nakkisämpylä, niin voi kauhistuksen kanahäkki. Kysellään, että mitähän se tekee sen nakkiaterian jälkeen, niinpä, siinäpä pulma.
Sanon nyt uteliaille, että köyhä kitkuttelee lopun kuuta odottaen seuraavan kuun alkua. Koskaan, ennenkuin nyt köyhänä, eivät kuukaudet ole tuntuneet näin pitkiltä.
Se pieni köyhän nautinto on paha synti, hyvin, hyvin paha! Nasse-setä on nyt hyvin vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että monilla köyhillä rahat ja ruoka loppuu kesken kun silloin kun on yhtään ylimääräistä rahaa, pitää äkkiä
ostaa itselle jotain kivaa 'koska muuten ei saa ikinä mitään uutta' (kaverini motto).
Minunkaan mielestäni jonkun vähävaraisen tai työttömän ei välttämättä tarvitse koskaan syödä mitään mikä maistuu hyvältä.
Katsokoon metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei köyhän tarvitse joka päivä syödä.
Sillä heillähän on aivan erilainen kulurakenne kuin esimerkiksi kansanedustajilla.
Minulla ei ole todellakaan niin karmeita kokemuksia kuin useimmilla. Olin kuitenkin 90-luvulla aika köyhä opiskelijaäiti. Päällimmäinen muisto noilta vuosilta on turvattomuuden tunne. Oli ahdistavaa, kun tiesi keikkuvansa koko ajan kuilun partaalla. Ajatus siitä, että jotakin hajoaisi tai jostain pullahtaisi jokin lisäkulu, ahdisti. Toinen tunne oli häpeä ja nöyryytys, kun ei ollut varaa tilata ravintolassa ruokaa kun lähti kavereiden kanssa iltaa istumaan tai kun oli huonot vaatteet tai risat lastenrattaat. Nälkää en nähnyt, mutta paino putosi monta kiloa, koska varaa oli vain välttämättömään. Onneksi oli vähän varaa pudottaa parempien aikojen jäljiltä.
Minulla oli jemmassa viisi markkaa sitä varten, että saisin joskus ostettua vaikka suklaapatukan, jos alkoi tehdä kovasti mieli. Varmaan tätäkin joku paheksuisi. Köyhän ei sopisi haluta mitään "ylimääräistä".
Sen muistan, että köyhyys kulutti ison määrän energiaa. Ymmärrän todella hyvin, että pitkään köyhyyttä kärsinyt juo kaljaa, polttaa tupakkaa, ostaa arpoja, lottoaa, ottaa pikavipin saadakseen irtoripset jne. Jatkuva jännittäminen ja skarppaaminen vaan käy tiensä päähän jossain vaiheessa. Se on helppo Bemarin ratin takaa paheksua ihmistä, joka saa tupakasta sen hetken ilon ja helpotuksen tai arvan raaputtamisesta toivon kipinän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin nostamaan pikavippejä maksaakseni vuokrat ja jouduin jopa kodittomaksi vähäksi aikaa.
Sossun luukulle meno ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska minulla oli töitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut rahaa koulun ruokaan (2,6e), niin kävin kesken koulupäivän lähellä mäkkärissä hakemassa yhden juustohampurilaisen.
Usein myös joudun laskemaan laskimella, riittääkö rahat kaupassa, onneksi ne on nykyään puhelimissa.
Ykköslauseeni kassalla on "maksan käteisellä ja kortilla loput", kun on jostain saanut hiluja ja tili vähissä.
Yhtenä päivänä jouduin odottamaan klo 00 yli että sain grilliltä jonkun muutaman euron hodarin, kun tuli rahaa tilille. Muuten olisin toki kauppaan mennyt ,mutta eivät ole auki. Olin sentään kerran jo tuona päivänä syönyt mutta itselle ainakaan kerta ei riittänyt.
Muistan luokkakokouksessa hienossa ravintolassa yksi luokkakaveri otti pelkän alkusalaatin. Olen melko varma ettei hänellä ollut rahaa pääruokiin. Myös yksi silloin uusi tuttavuus osti kahvilassa käydessämme vain veden, ei varmaan ollut rahaa muuhun kun kävi juuri automaatillakin. Olisin toki voinut tarjota mutta jotenkin hämmennyin.
Joskus pyydän kavereita luokseni, kun ei vain ole varaa edes 2e kahviin kahvilassa. Eipä tuo nyt sinänsä nöyryytä, ellei puheeksi tule.
Poikani 7v menee välillä pummilla bussissa, koska ei ole aina varaa ladata bussikorttia hänellekin. Hävettää.
Ruokanysse on myös tuttu paikka....ja annetaan-palstat.
Itse kärsin vatsaongelmista, enkä uskalla kahviloissa tms. ottaa juuri muuta kuin vettä. Eli ei välttämättä ole kyse rahatilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.
Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.
Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.
Äitisi tavasta näkyi, miksi köyhyys pysyi perheessä. Nakkikioskinakit maksoivat huomattavasti enemmän kuin kaupasta ostetut ja itse keitetyt. Sämpylät ovat todella kalliita, joten leivän tai näkkileivän ostaminen lapsille olisi ollut järkevämpää.
Ei tullut mieleesi, että näillä lapsilla oli NÄLKÄ? He odottivat siis vuorokauden vaihtumista, että rahat tulivat tilille ja syöksyivät ostamaan syötävää. Olisiko heidän sinun mielestäsi pitänyt odottaa vielä seuraavaan päivään, lähteä aamulla kouluun tyhjin vatsoin? Kaupat tuskin ehtivät olla auki ennen koulun alkamista. Näkee, ettei ihmiset osaa ajatella asioita käytännön kannalta, ollaan vaan heti sormi ojossa tuomitsemassa. Ainoa paikka, mistä saattoi ostaa vielä yöllä ruokaa, oli varmaan tuolloin nakkikioski. Ja siellä tuskin olisivat myyneet keittämättömiä nakkeja, en usko.
Öö? Miksihän lapsilla oli nälkä?? Juuri äidin valintojen vuoksi. Kun tuet tulee tilille niin tuhlataan se nakkikioskille ja tehdään muita huonoja valintoja kaupassa.. Eikä mietitä miten sen tuen saisi riittåmään koko kuukaudeksi, ettei taas tarvitsisi lasten nälissään odotella...
Jep, jos olisi jättänyt parit irtosämpylät ostamatta niin sillä rahalla olisi saanut sen 80 sentin nakkipaketin. Mutta ehei, mennään snagarille ja ostetaan ateriat 10-20 eurolla.
Monen köyhän ongelma on juuri tuo suunnitelmattomuus. Ei sitä rahaa voi kuluttaa tukipäivänäkään holtittomasti. Ja snagariateria nimenomaan on sitä holtittomuutta.
Mitähän aikaa tuossa kirjoittajan lapsuudessa on eletty? Mietin vain että ennen vanhaan oli nakkikopillakin vähän erilaiset hinnat, ja irtosämpylätkin saattoivat olla ihan normaaleja, eivätkä tosiaankaan mitään paistopisteiden kalliita tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.
Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.
Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.
Äitisi tavasta näkyi, miksi köyhyys pysyi perheessä. Nakkikioskinakit maksoivat huomattavasti enemmän kuin kaupasta ostetut ja itse keitetyt. Sämpylät ovat todella kalliita, joten leivän tai näkkileivän ostaminen lapsille olisi ollut järkevämpää.
Ei tullut mieleesi, että näillä lapsilla oli NÄLKÄ? He odottivat siis vuorokauden vaihtumista, että rahat tulivat tilille ja syöksyivät ostamaan syötävää. Olisiko heidän sinun mielestäsi pitänyt odottaa vielä seuraavaan päivään, lähteä aamulla kouluun tyhjin vatsoin? Kaupat tuskin ehtivät olla auki ennen koulun alkamista. Näkee, ettei ihmiset osaa ajatella asioita käytännön kannalta, ollaan vaan heti sormi ojossa tuomitsemassa. Ainoa paikka, mistä saattoi ostaa vielä yöllä ruokaa, oli varmaan tuolloin nakkikioski. Ja siellä tuskin olisivat myyneet keittämättömiä nakkeja, en usko.
Öö? Miksihän lapsilla oli nälkä?? Juuri äidin valintojen vuoksi. Kun tuet tulee tilille niin tuhlataan se nakkikioskille ja tehdään muita huonoja valintoja kaupassa.. Eikä mietitä miten sen tuen saisi riittåmään koko kuukaudeksi, ettei taas tarvitsisi lasten nälissään odotella...
Jep, jos olisi jättänyt parit irtosämpylät ostamatta niin sillä rahalla olisi saanut sen 80 sentin nakkipaketin. Mutta ehei, mennään snagarille ja ostetaan ateriat 10-20 eurolla.
Monen köyhän ongelma on juuri tuo suunnitelmattomuus. Ei sitä rahaa voi kuluttaa tukipäivänäkään holtittomasti. Ja snagariateria nimenomaan on sitä holtittomuutta.
Mitähän aikaa tuossa kirjoittajan lapsuudessa on eletty? Mietin vain että ennen vanhaan oli nakkikopillakin vähän erilaiset hinnat, ja irtosämpylätkin saattoivat olla ihan normaaleja, eivätkä tosiaankaan mitään paistopisteiden kalliita tuotteita.
Vähävaraisen ei todellakaan kannattaisi mennä ostamaan sämpylöitä kaupasta. olipa ne sitten pussiin pakattu tai irtomyynnissä, niin muutaman valmiin sämpylän hinnalla leivot kotona 50 sämpylää. Vehnä/hiivaleipäjauhot ei maksa paljoakaan ja lisäksi vettä, suolaa ja hiivaa. Makukin on aivan toinen, kuin kaupasta ostetussa. Aikaa kuluu muutama hetki kun niitä tekee ja säästöä tulee.
Pikaruoka on kallista siitä ei pääse mihinkään. Ja jos syöjiä on monta aina vaan tulee kalliimmaksi, kun jos tekisi itse kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vau, tyhjästä mahasta tulee paljon oksennusta :)
Ei ole multa onnistunut koskaan.
Närästykseen muuten auttaa ihan vesi juotuna, jos ei heti ole lääkkeitä saatavilla. Rauhoittaa ne vatsahapot sen verran ettei oksenna. Ellei taustalla ole krapulaa tms.
Ei varmaan kannatta hakea ruokaa seurakunnalta tai leipäjonosta, eihän? Parempi pyörtyillä.
Kun nämä köyhyysprovot olisi edes uskottavia. Onneksi ne vaalit on sunnuntaina, sitten vähenee nämä nälkätarinatkin.
Kyllähän sitä vettäkin voi oksentaa. Ei auta kyllä vesi närästykseen.
Kaikkialla ei ole leipäjonoja.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi moni sitä mieltä, että köyhä ei saisi ikinä, koskaan ja missään tilanteessa hankkia mitään sellaista, mikä tuottaa mielihyvää tai edes hetken piristää elämää.
Vaikka se olisi nakkisämpylä, niin voi kauhistuksen kanahäkki. Kysellään, että mitähän se tekee sen nakkiaterian jälkeen, niinpä, siinäpä pulma.
Sanon nyt uteliaille, että köyhä kitkuttelee lopun kuuta odottaen seuraavan kuun alkua. Koskaan, ennenkuin nyt köyhänä, eivät kuukaudet ole tuntuneet näin pitkiltä.
Se pieni köyhän nautinto on paha synti, hyvin, hyvin paha! Nasse-setä on nyt hyvin vihainen.
Kyllä, se "köyhän nautinto" voi olla väärin, jos se kerran aiheuttaa sen lapset näkevät nälkää.
Juuri noin tyhmästi rahaa käyttävät sen yleensä oikeuttavat, että pitäähän nyt JOSKUS olla jotakin ylimääräistä ja kivaa. Noin sanoi minunkin vanhempani, se JOSKUS kiva vaan johti siihen ettei sitten yleensä ollut jääkaapissa kun valot.
Mutta vanhemmilla oli tyylikkäät ja kalliit vaatteet ja autot, ei mitään köyhien markettikamaa. Kun vanhempi ihan vaan JOSKUS oli käyttänyt rahat minkkiturkkiin, jotka silloin olivat oikeasti kalliita, turkkeja sitten makseltiin osamaksulla vuosikaudet. Tai toinen vanhempi oli taas vaihtanut auton, eikä nyt todellakaan mihinkään köyhien pikkukotteroon.
Ellei ole lapsia, kukin vapaasti vaikka polttakoon rahansa nuotiossa. Mutta kun on lapsia, ensin turvataan että heillä on ruokaa, sitten aletaan ilahduttaa shoppailulla itseä. Sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.
Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.
Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.
Äitisi tavasta näkyi, miksi köyhyys pysyi perheessä. Nakkikioskinakit maksoivat huomattavasti enemmän kuin kaupasta ostetut ja itse keitetyt. Sämpylät ovat todella kalliita, joten leivän tai näkkileivän ostaminen lapsille olisi ollut järkevämpää.
Ei tullut mieleesi, että näillä lapsilla oli NÄLKÄ? He odottivat siis vuorokauden vaihtumista, että rahat tulivat tilille ja syöksyivät ostamaan syötävää. Olisiko heidän sinun mielestäsi pitänyt odottaa vielä seuraavaan päivään, lähteä aamulla kouluun tyhjin vatsoin? Kaupat tuskin ehtivät olla auki ennen koulun alkamista. Näkee, ettei ihmiset osaa ajatella asioita käytännön kannalta, ollaan vaan heti sormi ojossa tuomitsemassa. Ainoa paikka, mistä saattoi ostaa vielä yöllä ruokaa, oli varmaan tuolloin nakkikioski. Ja siellä tuskin olisivat myyneet keittämättömiä nakkeja, en usko.
Öö? Miksihän lapsilla oli nälkä?? Juuri äidin valintojen vuoksi. Kun tuet tulee tilille niin tuhlataan se nakkikioskille ja tehdään muita huonoja valintoja kaupassa.. Eikä mietitä miten sen tuen saisi riittåmään koko kuukaudeksi, ettei taas tarvitsisi lasten nälissään odotella...
Jep, jos olisi jättänyt parit irtosämpylät ostamatta niin sillä rahalla olisi saanut sen 80 sentin nakkipaketin. Mutta ehei, mennään snagarille ja ostetaan ateriat 10-20 eurolla.
Monen köyhän ongelma on juuri tuo suunnitelmattomuus. Ei sitä rahaa voi kuluttaa tukipäivänäkään holtittomasti. Ja snagariateria nimenomaan on sitä holtittomuutta.
Mitähän aikaa tuossa kirjoittajan lapsuudessa on eletty? Mietin vain että ennen vanhaan oli nakkikopillakin vähän erilaiset hinnat, ja irtosämpylätkin saattoivat olla ihan normaaleja, eivätkä tosiaankaan mitään paistopisteiden kalliita tuotteita.
Vähävaraisen ei todellakaan kannattaisi mennä ostamaan sämpylöitä kaupasta. olipa ne sitten pussiin pakattu tai irtomyynnissä, niin muutaman valmiin sämpylän hinnalla leivot kotona 50 sämpylää. Vehnä/hiivaleipäjauhot ei maksa paljoakaan ja lisäksi vettä, suolaa ja hiivaa. Makukin on aivan toinen, kuin kaupasta ostetussa. Aikaa kuluu muutama hetki kun niitä tekee ja säästöä tulee.
Pikaruoka on kallista siitä ei pääse mihinkään. Ja jos syöjiä on monta aina vaan tulee kalliimmaksi, kun jos tekisi itse kotona.
On aikoihin eletty kun kaupan leivistäkin jo syyllistetään. En muista kenenkään kasarilla leiponeen itse. Ja ruisleipähän on jo vähän hankalampi tehtävä.
Kaikilla ei ole voimiakaan siihen leipomiseen.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä taas pitkästä aikaa oikeat laskelmat itsetehdyn leivän hinnasta sähkönkulutuksineen.
Itselläni on kyllä juuri pataleipä kohoamassa, siihen ei onneksi jaksamista paljoa tarvitse.
Ei varmaan kukaan ajattele, että köyhällä ei koskaan saa olla mitään kivaa tai mieluisaa. Mutta sitä ajankohtaa sopii harkita, jos raha on niin tiukalla että ruoka ei riitä lapsille, ulkona syöminen unohdetaan ihan ensimmäisten turhakkeiden joukossa.
Sitten kun tilanne on parantunut niin että oikeasti välttämätön on varaa hankkia, niin sitten ehtii kyllä ilahduttaa itseään jollakin kivalla.
Sen kivan ei myöskään aina tarvitse maksaa. Omasta lapsuudesta mieleen on jääneet elämykset kun tehtiin retki metsään ja grillattiin makkaraa, ei missään snagarilla käynnit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.
Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.
Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.
Äitisi tavasta näkyi, miksi köyhyys pysyi perheessä. Nakkikioskinakit maksoivat huomattavasti enemmän kuin kaupasta ostetut ja itse keitetyt. Sämpylät ovat todella kalliita, joten leivän tai näkkileivän ostaminen lapsille olisi ollut järkevämpää.
Ei tullut mieleesi, että näillä lapsilla oli NÄLKÄ? He odottivat siis vuorokauden vaihtumista, että rahat tulivat tilille ja syöksyivät ostamaan syötävää. Olisiko heidän sinun mielestäsi pitänyt odottaa vielä seuraavaan päivään, lähteä aamulla kouluun tyhjin vatsoin? Kaupat tuskin ehtivät olla auki ennen koulun alkamista. Näkee, ettei ihmiset osaa ajatella asioita käytännön kannalta, ollaan vaan heti sormi ojossa tuomitsemassa. Ainoa paikka, mistä saattoi ostaa vielä yöllä ruokaa, oli varmaan tuolloin nakkikioski. Ja siellä tuskin olisivat myyneet keittämättömiä nakkeja, en usko.
Öö? Miksihän lapsilla oli nälkä?? Juuri äidin valintojen vuoksi. Kun tuet tulee tilille niin tuhlataan se nakkikioskille ja tehdään muita huonoja valintoja kaupassa.. Eikä mietitä miten sen tuen saisi riittåmään koko kuukaudeksi, ettei taas tarvitsisi lasten nälissään odotella...
Jep, jos olisi jättänyt parit irtosämpylät ostamatta niin sillä rahalla olisi saanut sen 80 sentin nakkipaketin. Mutta ehei, mennään snagarille ja ostetaan ateriat 10-20 eurolla.
Monen köyhän ongelma on juuri tuo suunnitelmattomuus. Ei sitä rahaa voi kuluttaa tukipäivänäkään holtittomasti. Ja snagariateria nimenomaan on sitä holtittomuutta.
Mitähän aikaa tuossa kirjoittajan lapsuudessa on eletty? Mietin vain että ennen vanhaan oli nakkikopillakin vähän erilaiset hinnat, ja irtosämpylätkin saattoivat olla ihan normaaleja, eivätkä tosiaankaan mitään paistopisteiden kalliita tuotteita.
Vähävaraisen ei todellakaan kannattaisi mennä ostamaan sämpylöitä kaupasta. olipa ne sitten pussiin pakattu tai irtomyynnissä, niin muutaman valmiin sämpylän hinnalla leivot kotona 50 sämpylää. Vehnä/hiivaleipäjauhot ei maksa paljoakaan ja lisäksi vettä, suolaa ja hiivaa. Makukin on aivan toinen, kuin kaupasta ostetussa. Aikaa kuluu muutama hetki kun niitä tekee ja säästöä tulee.
Pikaruoka on kallista siitä ei pääse mihinkään. Ja jos syöjiä on monta aina vaan tulee kalliimmaksi, kun jos tekisi itse kotona.
On aikoihin eletty kun kaupan leivistäkin jo syyllistetään. En muista kenenkään kasarilla leiponeen itse. Ja ruisleipähän on jo vähän hankalampi tehtävä.
Kaikilla ei ole voimiakaan siihen leipomiseen.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä taas pitkästä aikaa oikeat laskelmat itsetehdyn leivän hinnasta sähkönkulutuksineen.
Itselläni on kyllä juuri pataleipä kohoamassa, siihen ei onneksi jaksamista paljoa tarvitse.
Köyhän perheen ei paljon tarvitse sähkölaskua miettiä, se korvataan toimeentulotuesta käyttöön jäävän summan päälle. Harhaista on kuvitella, että se sähkö olisi niin paljon, että sen vuoksi ei kannattaisi leipoa kotona.
Pahin kokemukseni oli se, että kävin kyllä töissä, mutta palkasta ulosmitattiin joka kuukausi suuri osa, enkä sen vuoksi selviytynyt taloudellisesti. Ulosottomiehen suojaosuus oli jotain 600€/kk, eli se summa, mikä tilille aina jäi, ja vuokra oli 850€/kk. Siinäpä sitä sitten ihmettelin, että mikä neuvoksi, kun en pystynyt maksamaan edes vuokraani. En hakenut toimeentulotukea, kun en tiennyt, että olisin voinut sitä saada. "Lainasin" rahaa aina milloin miltäkin sukulaiselta, jotka auttoivat säälistä. Lopulta kun sain tietää, että voisin toimeentulotukea, koska hakemuksessa otettaisiin huomioon ulosotossa olevat velat, en enää voinut hakea kyseistä tukea, kun tililläni oli merkinnät niistä sukulaisten antamista "lainoista". Lopulta pääsin velkaneuvontaan ja sain siltä apua, onneksi.
Ei köyhissä piireissä yleensä viitsitäkään leipoa tai tehdä ruokaa itse. Siksi tietyt köyhät piirit pysyvät köyhinä, sukupolvesta toiseen.
Sitten ne jotka mieluummin väsyneenäkin pakottavat itsensä leipomaan jotta lapsilla olisi riittävästi hyvälaatuista ruokaa, niissä perheissä yleensä ajan mittaan noustaan sieltä köyhyydestä.
Tämän ketjun voisi lopettaa. Ketjuun tullut kommentteineen yhä enemmän ihmisiä, jotka tietävät kuinka köyhien tulisi elää. On helppo antaa neuvoja muille, jos itsellä kukkaro ja mieli kunnossa. Minulla todettiin syöpä viime syksynä. Työttömänä ja ulosotossa olevana yksineläjänä tuntui, että yhdenkin päivän loppuun saattaminen ei tahtonut onnistua. Jouduin käymään useissa tutkimuksissa, autottomana ihmisenä jouduin turvautumaan Kela-kyyteihin, tulo- ja menomatka yhteensä 50e. Kela ei korvaa matkoja, koska ne sisältävät jo korvauksen. Ennestään huono talouteni romahti. Pärjäsin näkkileivällä, kaalikeitolla ja halvoilla omenilla. Vien seuraavan vastaajan kysymyksen "Miksi et käyttänyt julkisia?", Julkinen liikenne on lähes lopetettu paikkakunnalla, jossa asun, sairaalaan matkaa 50km. Köyhyys on ilo vain rikkaille.
Siis sen puhelinmyyjän minimipalkka on NOLLA EUROA.Iso osa niistä "työpaikoista" on pelkillä provisioilla.