Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Vierailija kirjoitti:

Rankkoja tarinoita täällä!

Mutta miten tämä kaikki voi olla Suomessa mahdollista; eikö täällä useamman satasen saa kuitenkin elämiseen työttömät?

Itse olin myös yh-äitinä 3 vuotta kotona sillä minimituella 390e/kk muistaakseni, mutta kyllä pärjättiin kun ei ostettu muuta kuin ruokaa, kaikki vaatteet yms. saatiin lahjoituksena ja jos jotain oli pakko hankkia niin kirppikseltä. Ja on vieläkin tilanne että jos vaikka imuri tai televisio hajoaa niin ongelma tulee kun rahaa ei ole tarpeeksi vaikka töissä käyn. Tietty pystyy elämään hyvin ilman imuria ja telkkariakin mut kyllä ne pienen lapsen kanssa helpottaa elämää.

Jotenkin uskomattomia nää viestit kun ei se köyhyys tuolla kadulla näy, tai en ole niin huomannut.

Hullua mihin tämä maa on menossa.

Minä poistun kotoa ainostaan kauppaan ja senkin teen illalla. Silloin kaupassa on punalaputettuja tuotteita. Muuten en kehtaa ulkona paljoa liikkua. On epämuodikkaat vaatteet ja itse leikattu hapsottava tukka. Lisäksi mulla on akne, mutta ei varaa kunnon hoitoihin. Ihmiset osaavat olla todella ilkeitä, joten ei edes paljoa huvita liikkua tuolla ulkona.

Opiskeluaikana jouduin ajamaan 6 sylinterisellä BMW:llä. Hävettihän se tietenkin. Onneksi ne ajat on takana ja nyt tallissa on taas V8 Mercedes.

Köyhyys ilman sosiaalitukia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ilman sosiaalitukia kirjoitti:

Olen ollut asunnottomana, nukkumapaikkojen miettiminen on aina ollut omanlaatuisensa haaste.

Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin niin ei minulla ollut rahaa sänkyyn, patjaan tai edes tyynyyn tai peittoon. Nukuin siis lattialla muutaman vaatteeni päällä ja pieni takki meni peitosta.

Talvivaatteita en omistanut, talvipakkasilla kuljin lenkkareissa ja ohuessa "juoksutakissa". Työmatkani oli 13km, mutta ei varaa ollut bussiin tai edes pyörään niin kävelin työmatkat (2 tuntia per suunta). Kyseessä vielä osa-aikatyö, joten saatoin olla 4 tuntia töissä ja samaiset 4 tuntia tarpoa työmatkaani.

Ruoaksi söin makaronia ja tein "pizzaa", jonka pohjassa oli vain vehnäjauhoja ja vettä (eli uunin jälkeen sellainen kova littana lätty) ja sen päälle tomaattimurskaa ja sipulia, ei muuta. Joinain aamuina oksensin vihreää limaa (mahahappoja?) ja pyörtyilin nälkäni takia.

Lamppuja asunnossani ei ollut enkä laittanut edes jääkaappia tai pakastinta päälle, koska pelkäsin niiden aiheuttavan kalliin sähkölaskun.

Ja tämä kaikki on tapahtunut ihan 2000-luvulla, en ollut tuolloin tietoinen mistään toimeentulotuista, asumistuista yms, joten en osannut sellaisia edes hakea. Siitä huolimatta selvisin ja tänä päivänä menee jo paremmin (kiitos hyvän työpaikan).

Olisi Mielenkiintoista kuulla että mistä kadulta oikein muutit siihen ensimmäiseen omaan asuntoon, jos ei edes ollut perus huonekaluja sinne viedä?

En ihan ymmärtänyt kysymystäsi, mutta yritän vastata parhaani mukaan. Eli kun täytin 18 vuotta minut potkaistiin pois lapsuudenkodistani, mistä en ollut oikeutettu ottamaan omien vaatteideni ja oppikirjojeni lisäksi mitään muuta mukaan. Lapsuudenkodissanikin nukuin kyllä patjalla lattialla, kun ei porukoilla ollut varaa minulle koskaan sänkyä ostaa.

Asuntoa en tietenkään heti saanut, huonot tulot varmaan suurin syy, joten sen takia olin aluksi asunnoton.

Ja kun vihdoin asunnon sain niin vein sinne vähäiset tavarani (vaatteet ja koulukirjat), eikä minulla pitkään aikaan ollut yhtäkään huonekalua. Nukuin, istuin, opiskelin ja tein kaiken lattialla.

Aivan niin. Itse ajattelin että useimmilla vanhemmilla olisi sen verran sydäntä että auttaisivat lapsen elämässä alkuun myös omaan asuntoon mutta nähtävästi kaikista vanhemmista ei siihen ole.

Nyrkkipyykki monen vuoden ajan. Ei ollut opiskelijana rahaa pesukoneeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä kovana pakkastalvena olin käytännössä sisällä kotona koko tammi- ja helmikuun kun ei ollut rahaa toppatakkiin.

En halua olla mikään säteilevä köyhän neuvoja, mutta kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista saa usein tosi halvalla vaatteita. Voi vaikka ensin ostaa jonkun ei niin mieluisan ja käyttää sitä siihen asti kun löytää sopivamman. Ostan itse kaikki vaatteeni käytettyinä ja se on esim. kengissä ja takeissa iso säästö! Toki tajuan, että kaikissa paikoissa ei välttämättä tällaisia ostomahdollisuuksia ole.

Tämä ei oikeasti ollut mitään vittuilua, en tiedä mistä alapeukut. Kaikki ei oikeasti tiedä, että on paikkoja joista saa halvalla vaatteita, ettei tarvitse ostaa sitä 80 euron uutta takkia, niin ajattelin kertoa.  Mutta miten vaan.

Olisikohan kyse ollut osittain siitä, että jos asuu vaikka kaukana kaikesta, eikä asiallisia kirppiksiä tai pääsyä niihin ole näköpiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos syö säästeliäästi eikä liiku paljon, yksi ranskanleipä kuivattuna (ei homehdu), kaksi purkkia hernekeittoa ja toimiva vesihana riittää kahdelle kuukaudeksi. Jos jostain saa suolaa vielä siihen, ja vaikkapa kokonaisen valkosipulin, niin voi keittää siitä valkosipulista lientä ja maustaa sen suolalla.

Onneksi ei enää noin tiukilla tarvitse mennä, mutta opiskeluaikana oltiin aika tiukilla. Toinen työttömänä, ja toisenkin oppilaitoksessa maksullinen ruoka. Tuet ja tienatut meni Kelan ryssimien aikaisempien tukien takaisin maksamiseen miltei vuoden ajan. Työtön keräsi pulloja, mutta niistä kertyneillä rahoilla maksettiin lähinnä puhelin+muita pieniä laskuja ettei menneet perintään.

Yksi ranskanleipä ja kaksi purkkia hernekeittoa kuukaudeksi kahdelle? Saako kysyä, miten hirveän iso ranskanleipä ja monenko litran keittopurkit? Vai teittekö ns. jeesukset?

Ranskanleipä ja hernekeitto olivat perjantain ns. parempi ruoka. Tavallinen ranskis paperinohuiksi siivuiksi ja kuivatus uunissa, hernekeitto vedellä jatkettuna, osa aina pakasteeseen seuraavaa perjantaita odottamaan. Muuten vettä ja "valkosipulikeittoa". Ei juhlittu tuon vuoden aikana muutoinkaan, mutta tuo oli varmaan se hirvittävin hetki koko aikana. Oltiin aika hoikassa kunnossa kun viimeinen takaisinmaksuerä lähti, mutta päästiin aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä, ei ollut muita karhuja odottamassa ja oli katto pään päällä. Jälkikäteen ollaan kyllä ihmetelty miksi helkkarissa ei käyty ruokakassijonossa. Mutta niinhän se on että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Syönyt pelkää pastaa ja ketsuppia monta päivää. Töissä yövuorossa syönyt kaikki kahvihuoneen yleiset tarjottavat ja etsinyt kaapeista lisää. Mennyt aikuisena lasten sarjalipulla bussilla (ikäraja oli ainakin leimakorttien aikaan Helsingissä sentään 16-v. eikä 12-v. niin nuori naama farkuissa meni kuskilta läpi)

Olen joutumaan kieltäytymään joistain työkeikoista, kun ei ollut rahaa bussilippuihin.

Kävin pankissa aikanaan nostamassa 9mk, joka tilillä oli. Muistan virkailijan katsoneen jotenkin pahalla.

Myöhemmin oli yhdelle päivälle 50c käyttörahaa ruokaan. Sillä sai pussin makaronia ja tomaattipyrettä, herkullista oli.

Siteitä on usein myös joutunut laskemaan, en muistanutkaan sitä ennen tätä ketjua.

Jos jotain, niin köyhyys on opettanut luottamaan korkeampaan voimaan. Muistan tuon 50c episodin aikaan itkeneeni lattialla kun en tiennyt mistä ja milloin saan seuraavan rahan. Yllätystuloa kuitenkin ilmaantui, ja näin on käynyt myöhemminkin usein. Aina jostain on ilmaantunut jotain juuri sen verran, että on saanut edes erääntyvät laskut maksettua ja ruokaa ostettua. Raha on siten menettänyt merkitystä elämässäni, koska luotan siihen, että minusta pidetään huolta. Rukoilun voimaa kannattaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, meillä saatettiin wc-paperin sijaan pyyhkiä peppu sanomalehdellä ja käytettyjä sukkia käytettiin siivousrätteinä. Nykyään en ole erityisen köyhä, mutta joskus saatan olla liian pihi. Karsin äskettäin meikkejä, joista vanhimmat olivat jopa 10 - 15 vuotta vanhoja. Säilyttelen tyhjiä tuotepakkauksia, pahvilaatikoita ja pakkausmateriaaleja, vaikka tilaa ei paljon ole. Olen myös tehnyt tuota, että tyhjennän pölypussia, jotta ostoväli harvenisi. Joskus myös lakaisen lattiat ennen imuroimista, jotta pölypussi täyttyisi hitaammin.

Mä monesti pelkästään lakaisen lattiat ja matot. En käytä imuria kuin viimeisen pakon edessä.

Miksi tehdä kaksinkertainen työ?

kuivat leivät ilman levitteitä, vaatteet diakonilta, ruokaa ei pysty ostamaan lainkaan kaupasta. 

linja-autolippuun ei rahaa, jotta voisi parantaa elintasoon.

suomessa joo, missä on "tukijärjestelmät"

Pomoni kertoi, että oli joutunut viikon verran kävelemään Pasilan asemalta töihin Otaniemeen ja takaisin, kun ei ollut rahaa bussilippuun. Kyseessä oli erikoistutkija VTT:llä.

Olen syönyt vanhaksi mennyttä koiran kuivaruokaa jonka joku jätti taloyhtiömme kierrätyshuoneeseen.

Maku ja haju olivat kamalia mutta se meni alas kun nieli aina nappulan kerrallaan runsaan veden kanssa ja täytti vatsan.

Se oli jännä miten onnellinen olin silloin tuosta koiranruoka-pussista. Olin ollut hirveässä nälässä jo pitkään eikä yhtään rahaa ollut. Se koiranruoka-pussi oli kuin lottovoitto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, meillä saatettiin wc-paperin sijaan pyyhkiä peppu sanomalehdellä ja käytettyjä sukkia käytettiin siivousrätteinä. Nykyään en ole erityisen köyhä, mutta joskus saatan olla liian pihi. Karsin äskettäin meikkejä, joista vanhimmat olivat jopa 10 - 15 vuotta vanhoja. Säilyttelen tyhjiä tuotepakkauksia, pahvilaatikoita ja pakkausmateriaaleja, vaikka tilaa ei paljon ole. Olen myös tehnyt tuota, että tyhjennän pölypussia, jotta ostoväli harvenisi. Joskus myös lakaisen lattiat ennen imuroimista, jotta pölypussi täyttyisi hitaammin.

Mä monesti pelkästään lakaisen lattiat ja matot. En käytä imuria kuin viimeisen pakon edessä.

Miksi tehdä kaksinkertainen työ?

Lakaiset matot?!

Köyhyys on ikävää ja surullista ja tullut ikävän tutuksi.

Varkaita ihmettelen ja olen aina ihmetellyt. Wc-paperit, ruoat jne. ostetaan, ei varasteta toisilta. Eivät hekään saa tuotteita ilmaiseksi.

Ihmettelen myös sitä, että köyhien on juotava kallista kahvia, vaikka rahaa ei ole. 

Kivittäkää minut mutta tää on niin #vainsuomijutut. Kehuskellaan sillä kuinka köyhä on ollut ja kuinka huonosti on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on ikävää ja surullista ja tullut ikävän tutuksi.

Varkaita ihmettelen ja olen aina ihmetellyt. Wc-paperit, ruoat jne. ostetaan, ei varasteta toisilta. Eivät hekään saa tuotteita ilmaiseksi.

Ihmettelen myös sitä, että köyhien on juotava kallista kahvia, vaikka rahaa ei ole. 

Mutta oikeasti kukaan ei ole köyhä, jos on netti ja päätelaite. Ja sähköä.

Vierailija kirjoitti:

Kävelin opiskelijana pitkään rikkinäisillä kengillä talvella ja oli koko ajan märkää. Yritin kaikenlaisia muovipusseja viritellä mutta koko ajan jalat märät ja kylmät ja ihokin meni rikki. Koulussa en kehdannut ottaa kenkiä pois kun oli sellainen luokka missä se olisi pitänyt tehdä vaan menin kotiin ja sanoin olevani kipeä.

Olin onnesta soikeana kun ystäväni äiti lahjoitti minulle kengät. Hän sanoi että oli kauan sitten ostanut vääränlaiset itselleen ja ne vaan pölyttyi kaapissa. Oli ihanaa kävellä lämpimät kengät jalassa! Vuosia myöhemmin tajusin että hän oli varta vasten ne minulle ostanut. Minun kenkäkoko on 40, hänen 37. Ei hän olisi itselleen niin isot ostanut...

Olen itse aikuisena usein lahjoittanut muille tavaraa. En tiedä onko heidän tarve niille tavaroille iso mutta muistan aina miten en itse pystynyt pyytämään apua ja toivon että aina välillä mun lahjoituksilla on apua saajille.

Ihana äiti, joka näki lapsensa ystävän vaikean tilanteen. :)

Söin kuukauden pelkästään ruispuuroa aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Varastin amk:n vessasta vessapaperirullan, kun ei ollut rahaa ostaa kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on ikävää ja surullista ja tullut ikävän tutuksi.

Varkaita ihmettelen ja olen aina ihmetellyt. Wc-paperit, ruoat jne. ostetaan, ei varasteta toisilta. Eivät hekään saa tuotteita ilmaiseksi.

Ihmettelen myös sitä, että köyhien on juotava kallista kahvia, vaikka rahaa ei ole. 

Itse ymmärrän varastamisen siinä vaiheessa kun tilillä on 0 euroa. Maailma on täynnä kaikenlaisia isoja ja pieniä roistoja, jotkut jopa ihan lain suojaamia roistoja, joten yksi rahattoman viemä vessapaperirulla on aika pientä sen kaiken rinnalla. Onhan se moraalisesti ongelmaista, tietenkin on, mutta minusta on aika ikävää, että moni köyhä on viimeiseen asti kunniallinen sen sijaan, että antaisi yhteiskunnan tuta, että se on jättänyt jonkun köyhyysloukkuun.

Pitäkää itsestänne ääntä, köyhät, vaikka ymmärrän että ajatus ahdistaa ja nolottaakin. Moni kokkarepokkare luulee, ettei teitä ole edes olemassa, koska kukaan ei tienaa alle 2600/kk ja tuetkin on niin hulppeat että kieltäydytte rahakkaista vakiduuneista huviksenne.