Lue keskustelun säännöt.
Oletteko joutuneet tekemään jotain sopimuksia tai kompromisseja lastenhankinnan suhteen?
07.04.2019 |
Meillä on se tilanne että mies on jo vuosia halunnut kovasti lasta ja minä olen jarrutellut. Nyt kuitenkin olen tullut vähän siihen tulokseen että tuskin tulen koskaan ajattelemaan että NYT haluan lapsen. Tai että sitä tunnetta on turha jäädä odottelemaan.
En ole koskaan siis kovin haaveillut vauvasta, mutta toisaalta en ole myöskään koskaan ajatellut että en halua lapsia, jotenkin se on ehkä aina tuntunut olevan niin kaukana tulevaisuudessa että en ole kokenut tarvetta alkaa miettimään sitä sen tarkemmin. Miehellä oli suhteemme alussa vähän sama fiilis - mietitään lapsia myöhemmin - mutta viime vuodet hän on vauvakuumeillut jo kovasti. Johtuu varmaan osaksi ainakin siitä että hänen kaveripiiristään moni on tullut isäksi.
Sitten asiaan - olen alkanut pohtimaan että onnistuisikohan tässä tietty sopimus miehen kanssa? Koen työelämästä pois jäämisen aika ahdistavaksi ajatukseksi, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että jos lapsen hankkii, ei sitä voi olla heti äitiysloman jälkeen laittamassa hoitoon. Mietin siis että ehdottaisin miehelle lapsen hankkimista tietyin ehdoin - suurimpana asiana siis tuo että mies hoitaisi lasta kotona. Loukkaantuisitteko te jos puolisonne ehdottaisi tuollaista?
Ja toki tilanteessa voi käydä niin että kunhan lapsi syntyy niin en halua erota hänestä ja jään mielelläni kotiin. Vaikea tietää etukäteen. Tuo järjestely vaan ehkä helpottaisi näin etukäteen omaa fiilistäni.
Tämä on vasta ihan omaa pohdintaani, jota en ole vielä miehelle hurjasti avannut (en halua että hän joutuu pettymään, pohdin asian ensin vähän selvemmäksi päässäni) Onko teillä ollut mitään vastaavaa?
Kommentit (5)
Meillä mies suostui lapseen sillä ehdolla että minä olen kotona. Homma on toiminut loistavasti, olen viihtynyt kotona todella hyvin ja mies on saanut käydä rauhassa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taatusti kadut enemmän sitä että et hankkinut lasta jos olet tuolla fiiliksellä. Ja lapsiluku voi aivan hyvin jäädä yhteen.
Siis minkälainen teidän parisuhteenne oikein on, jos näistä asioista ei ole keskusteltu tai, että pidät ehdotusta jotenkin sopimattomana? Meillä ainakin mies ilmoitti saman tien voivansa jäädä kotiin lapsen kanssa, jos lapsen saaminen on siitä kiinni. Hänelle ollut alusta asti erittäin tärkeää, että lapsia hankitaan. Kyllä näistä asioista pitää pystyä puhumaan ja löytämään se omaan tilanteeseen sopivin vaihtoehto. Itse näkisin, että sun tilanteessa, jos mies ei suostuisi ehdotukseesi, niin ihan turha on mistään lapsista edes haaveilla. Aivan käsittämätöntä, jos mies olettaa, että ensin kannat sen lapsen, synnytät ja vielä jäät kotiinkin lapsen kanssa. Moni haluaa näin tehdä, mutta jos se on lähtökohta lapsien hankinnalle (tilanteessa, jossa mies niitä haluaa), niin kyllä lähtisin etsimään toisenlaista miestä.
Luultavasti mies jää mielellään vauvan kanssa kotiin jos se teille on taloudellisesti kerran mahdollista, kun mies kerran lapsen haluaa.
Ja se pitää ap muistaa, että ei se lapsi ole pieni kuin pienen hetken, mun nuorimmaiset on nyt 10v, ja tuntuu että aika on mennyt älyttömän nopeasti ja toisaalta se vauva-aika on vain hämärä muisto, kuin jotain unta olisi joskus nähnyt. Esikoinen on jo aikuinen ja on vuosia asunut ulkomailla, hänen vauva-aikansa on samanlainen hämärä muisto. Vauvavuosi menee todella nopeasti, ja sitten se on yksi hujaus kun lapsi menee jo kouluun, ja sitten se onkin jo teini ja suunnittelee lähtöä opiskelemaan ja siinä sitten mietit että miten tämä on mahdollista. Lapset kannattaisi tehdä mahdollisimman nuorena jotta ehtii sitten nauttia lapsenlapsistakin hyväkuntoisena eikä sairaalassa maaten puolivihanneksena.
En osaa tuohon sopimukseen kommentoida mitään, mutta samaistun tuohon fiilikseen että ei vaan tiedä haluaako lapsia vai ei. Nuorempana se ajatus ei ollut edes kovin ahdistava, sitä vaan ajatteli että onhan tässä aikaa päättää. Kolmikymppisenä tajusin että kyllä se aika tulee loppumaan ja hieman epäröiden päädyimme siihen että yritämme lasta. Sain esikoisemme 34-vuotiaana ja hetkeäkään en ole katunut. Viihdyin lapsen kanssa kotona siihen asti että hän täytti 4. Ja nyt olen jopa salaa haaveillut toisesta lapsesta. Se tosin jää jo ikäni puolesta haaveeksi.
Todella harva ihminen katuu aidosti lapsensa hankkimista varsinkaan pidemmällä tähtäimellä.