Mun koulukaveri sai sen elämän, minkä mä hakusin

Niin että halusit elää elämäsi sinkkuna.

Mutta menit naimisiin ja hankit lapsia. 

Ja nyt olet katkera.

Aii-van.

Olihan tämä pakko tulla lukemaan. Tuolla asenteella ei varmasti saa mitään muuta kuin mielipahaa. Oppimisvaikeuksia on monella, ei ne ole este oppia, joudut vaan tekemään työtä sen eteen rutkasti muita enemmän. Voit itse valita yritätkö ja saat haluamasi vai jääkö siihen omaan paskaa makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös tajunnut,kuinka kateelliset ihmiset ajattelee,että toisen saavutukset on jotain ilmaisia lounaita ja hyvää tsäkää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Halusin jo nuorena lähteä pikku kylästä ja lähdinkin Helsinkiin heti kun pystyin.Ostin heti oman asunnon kun sain vakityön.Kysymys nykymittapuulla nk. paskaduunista,jota kukaan tuttuni ei ole koskaan alentunut tekemään.Työn ohessa kävin yliopiston.Siinä sivussa vielä yövuoroja keikkatöitäkin.Rikas mieskin oli,mutta sen suhteen aikana molemmilla omat rahat ja velat ja oltiin avoliitossa,joten miehen siivellä en ole rikastunut.Nykyinen työ on sellainen aika monien unelma-ammatti,ihmissudetyö.Päivääkään en ole ollut työtön.

On yleinen ihmettelyn aihe,että miten mulla voi olla keski-ikäisenä asunto keskustassa ja miten olen pärjännyt uralla kun en ole ”sellainen oikeanlainen terapiatyöhön”= tuttuni itse,joka ei koskaan päässyt yliopistoon.Olen myös sporttinen ja hoikka.Sekin on hämmästyttävää,koska pinnasin yläasteella liikunnasta.

Pointtini on siinä,että ne jotka pärjää ja saa haluamansa,hoitaa oman osuutensa kunnolla.

On aika paradoksaalista, että ihminen, joka on käynyt yliopiston, vertaa itseään ap:n kaltaisiin, joilla on oppimisvaikeudet haasteena ja esteenä. En kyllä itse viitsisi saarnata heikommilleni, että kykyä on kaikilla. Ei se ole totta. Luulisi nyt akateemisen ihmisen sen verran tajuavan. Ja terapiaa vielä tarjoat muille?