Onko oikein tehdä toinen lapsi vain esikoiselle seuraksi?

Kyllä ainoa lapsi on yksinäinen.

Älä ainaskaan noista syistä.



Arki kahden kanssa on rankempaa kun yhden kanssa.

Ja kyllä se lapsi pärjää myös ilman sisarusta.

Itse jälkeenpäin olen niin onnellinen, että esikoisemme sai sisaruksen ja vielä mukavalla ikäerolla. He leikkivät niin ihanasti keskenään ja ovat toistensa parhaita kavereita. Sisarssuhteet ovat todella tärkeitä elämässä ja sanoisin, että lapsi jää paljosta paitsi jos hänellä ei ole sisaruksia.



Ihan varmasti toistakin lasta rakastat ihan yhtä paljon kuin esikoista. Äitiys vain paranee toisen lapsen myötä.



Kommenttina arjen raskauteen kahden kanssa: ei tosiaan pidä paikkaansa. Tottakai sitä on enemmän pyykkäämistä sun muuta, mutta toisaalta lapsilla on toisistaan tosi paljon seuraa, että ei sitä arkea edes oikeasti ajattele.

Kahden kanssa ei ole mitenkään ylivoimaisen raskasta selviytyä ja kun ovat vanhempia, niin äiti pääsee paljon helpommalla kuin yhden lapsen kanssa. Ja kyllä sitä toistakin lasta rakastaa ihan yhtä paljon kuin ensimmäistäkin. Itsekin pähkäilin raskausaikana, että miten voin toista rakastaa kun esikoista rakastan niin valtavasti. Vaan rakkaus riittää kaikille lapsille.

Meillä on siis yksi lapsi. Kaikkia tuntuu kiinnostavan, että ollaanko ajateltu hankkia toista lasta. Juuri tuolla kaveri syyllä sukulaiset vouhkaavat. Kuinka lapsemme tulee olemaan yksinäinen jne.



Olen nyt toistaiseksi päätynyt siihen, että emme nyt ainakaan hätiköidysti lähde toista lasta tekemään vaan rauhassa odotellaan, josko se vauvakuume taas iskisi.



Ehkä joku päivä, kun siltä tuntuu...

Vaikka sinulla ei olisikaan nyt palavaa halua saada toista lasta, rakkaus toiseen lapseen syttyy raskausaikana, tai viimeistään sitten kun lapsi on syntynyt.





Meillä on kaksi lasta, jotka molemmat ovat vahingossa alkunsa saaneita (toinen pillereistä huolimatta ja toinen kuparikierukan pettämänä). Kumpaakaan lasta emme siis palavasti halunneet, päinvastoin. Silti me kummatkin vanhemmat olemme erittäin rakastuneita lapsiimme ja olemme sopeutuneet tilanteisiin vallan hyvin.



Nyt olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että lapsia tuli, ja että on kaksi lasta. Sisarukset ovat hyvin tärkeitä toisilleen!





Antaa palaa vaan :D

Itse haluan toisen lapsen juuri ensimmäisen seuraksi. Itse olen kaivannut sisarusta lapsena,nuorena ja vielä aikuisena. Nytkin esikoinen on kiinni minussa koko ajan,kun haluaa kaveriksi. Ehkäpä sitten joskus parin vuoden päästä äitikin saa huilia hiukan,kun lapset osaavat leikkiä yhdessä. :)

Kaikkea työtä on kaksinkertainen määrä.

Itse olen ainoa lapsi eikä koskaan lapsuudessa tullut sellaista tunnetta, että olisi yksinäinen. Naapurusto oli täynnänsä samanikäisiä leikkikavereita ja rehellisesti sanottuna nautin vanhempieni jakamattomasta huomiosta. Enkä ole näin aikuisiälläkään kaivannut sisaruksia.