Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Rasiassa jousitoiminen lapsilukko ja töpseli sopivasti juuri ja juuri huulilla.

Tämä siis vastausehdotus tuohon seinästä lentäneeseen lampun johtoon.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain ensimmäisen kännykkäni, joka kestikin käytössäni tosi monta vuotta, tiesin aina töissä, milloin mieheni soitti. Kuulin soittoäänen erilaisena, vaikka siinä oli vain se yksi ääni.

Vuosikausia puhelimiin liittyi myös sellainen piirre, että jos olin nukkumassa päiväunia, heräsin kun puhelin soi. -Oikeasti se siis ei soinut. Tämä toimi jo lankapuhelinaikaan, mutta kännykän saatuani "herätysääni" vaihtui kännyni ääneksi. Hupaisinta oli, että kun vaihdoin soittoäänen, myös herätysääni vaihtui.

Jo silloin, kun seurustelin mieheni kanssa (asuimme kaukana toisistamme ja elimme kirjerakkauden aikaa) ja hän harvakseltaan soitti minulle, tiesin aina sinä päivänä, että tänään hän soittaa. - Siihen aikaan omia puhelimia nuorilla ei ollut vaan poikaystäväni soitti puhelinkioskista kolikolla.

Muutoinkin tiesin, milloin soittaja oli minulle tärkeä ihminen, jopa kuka hän oli, kun puhelin soi. Kun esim. anoppi soitti, en olisi halunnut vastata. Puhelinmyyjien soitot eivät herättäneet näitä ennakoivia tunteita.

Nykyisin ei ole tarvetta tälle puhelinäänen erottelukyvylle, kun ruudussa lukee isolla kuka siellä soittelee.

Minä tiedän etukäteen jos puhelimeen ei vastata. Kun soitan lankapuhelimeen (niitäkin vielä on varsinkin vanhemmalla väellä) niin jo ensimmäisestä tuuttauksesta "kuulen" että puhelin soi tyhjässä asunnossa.

Ovet on paukahdelleet kiinni ja avautuneet itsestään ilman muiden ihmisten läsnäoloa tai jotakin voimakasta ilmavirtausta. 

Uskon henkimaailmaan(kin) mutta onhan tuollaisen kokeminen yksin pelottavaa.

(Ja olen siltikin vielä niin outo olio, että tahtoisin kokea kaikkea yliluonnollista myös enemmän =)).

Vierailija kirjoitti:

Olin eräillä festareilla. Olin juonut kyllä mutta en mitenkään känniörvelöissä ollut. Jossain vaiheessa erkaannuin kaveristani ja lähdin kuin sumussa pois alueelta. Myöhemmin löysin itseni jostain tien varresta kävelemästä, oli jo hämärää. Koetin liflata kyytiä. Jossain vaiheessa näin taivaalla oudon valon mikä lähestyi minua. En nähnyt harhoja. Valo jäi noin kymmenen metrin päähän minusta hetkeksi ja sitten loittoni. Sain sen jälkeen kyydin jonkin matkan päähän. Etsin taas tiellä eteenpäin kun outo valo tuli taas, samoin kuin aiemmin. Valo tuli vielä kerran ennen kuin sain kyydin kotipaikkaani. Kyseessä ei ollut tähdenlento, se oli ufo, olen siitä varma

Huumepäissäsi heiluit, myönnä pois.

En tiedä onko tämä varsinaisesti yliluonnollista, mutta asia on jäänyt vaivaamaan kun en oikeen osaa tätä selittää.

Olin todella ihastunut yhteen työkaveriini. En tiedä oliko ihastus molemminpuolista vai ei ja itse olin liian ujo tekemään alotetta.

Vaihdoin sitten jossain vaiheessa työpaikkaa, mutta olimme tämän työkaverin kanssa facebookissa kavereita lähtöni jälkeenkin (emme kuitenkaan olleet yhteyksissä).

Olin ollut uudessa työpaikassani ehkä parisen kuukautta ja tavallaan jo unohtanut tämän ihastukseni.

Minulla oli mielessä että kuuntelisin yhden kappaleen ja siinä samalla kirjauduin facebookiin. Siinä samalla sekunnilla näin että tämä entisen työpaikkani ihastukseni oli linkannut tämän kyseisin kappaleen omalle sivulleen! Kuinka tämä voi olla mahdollista? En voi ymmärtää.

Pari muutakin vastaavanlaista juttua tapahtui. Minusta välillä tuntui kuin tämä ihminen olisi jotenkin lukenut ajatuksiani. En ymmärrä vieläkään mikä merkitys noilla jutuilla oli.

Oli pimeä syysilta ja katselin telkasta jotakin paranormaaleja kokemuksia käsittelevää ohjelmaa, mies oli töissä ja teini tyttöystävällään. Äkkiä koiranpentumme hyppäsi ylös ja alkoi murahdella sekä vinkua pimeään eteiseen tuijottaen, niskavillat pystyssä  juoksin äkkiä sulkemaan olohuoneen liukuoven ja nappasin  koiran syliini. Luultavasti  höntti pentu vain  pelästyi jotain hiirien rapinaa tai varjoja mutta ajoitus oli kyllä huono! 

Olin talvella käymässä kotipuolessa ja siinä pihalla isäni jutteli naapurinmiehen kanssa. Sanoin itsekin muutaman sanasen hänelle siinä ja erotessa mieleeni nousi kuva naapurin pihan lipputangosta lippu puolitangossa kevätsäässä, vihreät silmut koivuissa.

Pari viikkoa sitten naapurin rouva tosiaan liputti tuon miehensä vuoksi, koivuissa oli silmut. Mies kuoli koronaan. Se talvinen kerta oli viimeinen, kun hänet elossa tapasin.

Meidän nelikerroksisessa kerrostalossa hissi kulkee välillä itsekseen. Asuntoni on hissin vieressä ylimmässä kerroksessa ja kuulen kun hissi liikkuu. Joskus katson ovisilmästä hissin huristellessa ylimpään kerrokseen (olen kerrostalokyttääjä, heh), mutta ketään ei nouse hissistä. Voihan tuo johtua jostakin sähköviastakin tms. tai lapset painelee nappeja, mutta kun tuota tapahtuu melkein päivittäin ja olen asunut tässä asunnossa kolmisen vuotta. Talo on rakennettu 1997, mutta tontti on kuulunut aikoinaan lähistöllä sijaitsevalle mielisairaalalle.

Nuorempana koin ensimmäisessä omassa kodissani usein sellaista että iltamyöhään  hissi nousi kerrokseeni ja ovikello soi, en koskaan kuullut askeleita eikä rappuun tehty valoja enkä uskaltanut avata vaan huutelin postiluukusta saamatta vastausta. Kerran sitten yökylässä oli rohkeampi kaverini joka reippaasti riuhtaisi oven auki ja harppasi rappuun rintaliivisillään hihkaisten, että nyt kaveri loppuu tämä peli. Tuntuu että kaveri laski jotain asuntooni, sillä yöllä tämän kaverin puhelin  otti kuvan pimeästä keittiöstä missä oli  yön laturissa kiinni ja lähetti puhelimeeni. Tuon jälkeen asunnossani alkoi tapahtua muutakin, mm eteisen peili tipahti  mutta yöllinen ovikellon soiminen loppui. Tuntui että se jokin oli päässyt sisään ja oli mielissään! Muutin nopeasti pois.

Mieheni taas uskoo nähneensä ufon tai jopa joutuneensa siepatuksi. Oli nuorena matkalla bileistä kotiin pyöräillen aution tien laitaa keskellä maaseutua kun näki valon jota luuli helikopteriksi, kunnes tajusi että se oli liian matalalla ja tuli suoraan kohti.  Pelästyessään jäävänsä alle hyppäsi pyörän selästä ojaan ja heräsi aamulla kotipihastaan riippukeinun alta  muistamatta, miten oli siihen tullut. Pyörä löytyi ojasta. Mies sanoo, ettei ollut muutamasta oluesta voinut mennä  sellaiseen kuntoon että muisti menee ja jättää pyöränkin mihin sattuu! Mies myös kärsi tuon jälkeen oudoista päänsäryistä jotka pääteltiin migreeniksi , mutta kummasti tämä "migreeni"  sitten katosi vaikka kyseessähän pitäisi olla parantumaton sairaus.

Up

Up

Tapahtui tällä viikolla: lähdin käymään salilla mutta tajusin kotioven suljettuani, että unohdin avaimeni. Onneksi puoliso oli kotona. Hän toi avaimen minulle, pussasimme, laitoin avaimen taskuun ja jatkoin matkaani.

Pukuhuoneessa treenin jälkeen huomasin, että avain oli kadonnut taskustani. Käänsin kaikki laukut ja taskut ympäri, kysyin neuvonnastakin. Kuljin takaisin samaa reittiä ja soitin miehelleni, että avain hukkui. Hän kävi kotona läpi eteisen, avainnaulakon jne, turhaan. Avainta ei näy missään. Ahdisti tuleva rahanmeno.

Kun pääsin kotiin, näin avaimeni roikkuvan avainnaulakossa. Siis sen täysin saman avaimen, jonka mieheni minulle antoi mukaan, eikä sitä siinä etsiessään nähnyt roikkumassa. Asia on hämmentänyt meitä molempia nyt useamman päivän.

Asian outoutta lisää se, että eteisen penkille olivat samalla ilmestyneet myös kynsisakseni, joita olin etsinyt joka paikasta epätoivoisesti. Meillä on kai pahanilkinen kotitonttu.

Vierailija kirjoitti:

Olin eräillä festareilla. Olin juonut kyllä mutta en mitenkään känniörvelöissä ollut. Jossain vaiheessa erkaannuin kaveristani ja lähdin kuin sumussa pois alueelta. Myöhemmin löysin itseni jostain tien varresta kävelemästä, oli jo hämärää. Koetin liflata kyytiä. Jossain vaiheessa näin taivaalla oudon valon mikä lähestyi minua. En nähnyt harhoja. Valo jäi noin kymmenen metrin päähän minusta hetkeksi ja sitten loittoni. Sain sen jälkeen kyydin jonkin matkan päähän. Etsin taas tiellä eteenpäin kun outo valo tuli taas, samoin kuin aiemmin. Valo tuli vielä kerran ennen kuin sain kyydin kotipaikkaani. Kyseessä ei ollut tähdenlento, se oli ufo, olen siitä varma

Festareiden valonheittimet?

Minua vainosi 90-luvulla eräs laulu, Army Of Loversin "Judgement day". Kaikki alkoi kun eräänä iltana meikkasin keittiössä ja laulu alkoi radiosta, äkkiä tuli jotenkin kammottava olo ja nousin sulkemaan radiota. Samassa kylppäristä kuului kolinaa ja huutoa, äitini oli kaatunut suihkussa ja murtanut kätensä. Äiti oli tuolloin  nelikymppinen ja terve, eli ihminen jonka ei  pitäisi kaatua pesulla. Meni  pari päivää ja laulu kuului kaverin poikakaverin autossa, myöhemmin ajoivat hirvikolarin ja poikakaveri halvaantui. Aloin olla varma, että laulu on kirottu ja jos enää ikinä kuulen,  jollekin käy huonosti! En ole kyennyt etsimään sitä YouTubesta ja todistaan ettei tarvitse pelätä yhtä typerää biisiä.

Tästä on jokunen vuosi ja telkkarista tuli silloin putkeen useita jaksoja jostakin tv-sarjasta jossa tutkittiin kummittelua. Poikani oli tyttökaverillaan toisella puolella suomea ja olen eronnut, olin siis yksin ellei kilpikonnaani lasketa. Asun rivitalon päädyssä  ja  sohvani takana on pikkuikkuna jossa ei ole verhoja, koska harvemmin siitä ohi kulkee ketään. Talon nurkalta alkaa kituasvuinen metsä jonka takana  vilkas ajotie.  Jos  tuosta pikkuikkunastani katsoo sisään näkee mitä telkkaristani tulee ja siksi oletinkin ensin taloyhtiön kakaroiden kurkanneen sisään, tajunneen mitä katson ja päättäneen pelotella minua paremman tekemisen  puutteessa. Ensin, joku loputti pikkuikkunaan. Sitten, joku koputti parvekkeen oveen. Sitten taas pikkuikkunaan. Kurkin ikkunoista näkemättä ketään ja menin sen jälkeen ärtyneenä huutamaan takaovelta että menkää penskat koteihinne!  Tämän jälkeen koputtelu kiihtyi ja levisi.  Pikkuikkuna, parvekkeen ovi, keittiön ikkuna... tuli mieleen että siellä on pakko olla useampi muksu  pelleilemässä, painelin   takapihalle tupakalle ja ihmettelin hiljaisuutta, ei juoksuaskelia eikä naurua, ajattelin että no nyt ne menivät viimein kotiin, ihmeen myöhään saivatkin riekkua ulkona! ja palasin sisään.  Asunnossani on 2 kerrosta ja kapusin yläkertaan makuuhuoneeseen kun näin ikkunan takana ihan karmeat irvistävät kasvot, ne olivat kuin Manaaja-elokuvasta sen  demonin naama! Sain suunilleen paniikkohtauksen  ja meinasin ensin juosta ulos ja ajaa vaikka äitini luo mutta sitten mietin, että se helkkarin naama on ulkona leijailemassa.

Nämähän on ihan kauheita, mitä teille on tapahtunut !

Sitten teidän on vain ollut pakko jatkaa elämää, vaikka olette olleet, kuinka peloissanne tahansa.

En olisi voinut kuvitellakaan, että otsikon jälkeen täällä olisi noin kammottavia tapahtumia. Itse olisin traumatisoitunut ja syönyt aika kauan rauhoittavia.

😱😢😭😱

Mutta miettikääpä sitä, että kun pahuuttakin on olemassa, on olemassa myös Jumala ja hyvyyttä.

Citroen tarinasta 1338 tuli mieleen

Linnanmäella jätin parkkilipukkeen 16 e kojelaudalle, mutta palatessa sitä ei enää ollut. Ei onneksi parkkisakkoakaan.

Ei ollut lattiallakaan, eikä koskaan löytynyt siivotessakaan.

Ikkunat oli kiinni ja ovet lukossa. Olisko joku murtautunut siististi, vienyt lipukkeen ja lukinnut ovet? Mitään muuta ei puuttunut.

Minulla on  monia kokemuksia, en kuitenkaan voi  täysin luottaa muistiini etenkään lapsuus-ajan kokemuksissa ja sanoa mikä on totta 

- Pikkutyttönä kuulin mummolan kaivosta naisen naurua ja kaunista laulua,  myöhemmin pappa nosti sieltä pitkiä punaisia hiuksia. Vanhempani kiistävät sieltä mitään hiuksia löytyneen ja sanovat mummin pelotelleen minut Näkki-jutuillaan niin että tulin lopulta hysteeriseksi jos joku  meni kaivon lähelle. 

- Edelliseen liittyen kuulin puhetta myös kotona kaupungissa suihkun viemäristä, äiti syytti tästäkin mummia Näkkeineen (en puhu nyt kondomista vaan  vanhan kansan merihirviöstä).

- Teininä höpöttelin puhelimessa  kaverini kanssa ja ilmoitin että lopetetaan nyt kun on nyt nälkä ja menen lämmittämään lihapiirakan, välittömästi  vierestäni niin läheltä  että kaverikin kuuli sen sanoi puuroinen (kuin kuuma peruna suussa) miehen ääni "Lihapiirakka, Manna" (Manna on lempinimeni). Ääni ei tullut linjoilta vaan vierestäni!

- Samassa talossa jossa kuulin miesäänen  sanovan nimeni, leikin piilosta pikkuveljeni kanssa ja näin portaissa isot kalpeat miehen jalat ja mustat lahkeet. Jalat menivät yläkertaan ja peloissani huusin veljeäni joka ei vastannut kun luuli että huutelu kuuluu leikkiin, myöhemmin veli kysyi miksi olin  hakannut kaappia niin lujaa mutten avannut ovea.  En etsinyt siitä kaapista.

- Aikuisena siivosin erästä baaria jossa sanottiin kummittelevan ja voi olla että olin  noiden puheiden  takia jo valmiiksi jännittynyt ja ylikierroksilla, mutta näin mustan varjohahmon menevän yhden pöydän alle ja kuulin vessasta naisen itkua. Sen sijaan en nähnyt vilaustakaan kookkaasta miehestä jonka piti olla baarin oma kummitus....

Uskon, että jotain on mutta pitää ottaa huomioon myös luonnolliset selitykset.

Kävin pienessä aasialaisessa rantakylässä, jossa koin suuren romanssin ensirakkauteni kanssa. Automatkalla lentokentältä kotiin näin tien laidassa betoniseinässä ohimennen tuon miehen nimen suurin graffitikirjaimin.

Palasin paikalle etsimään graffitia seuraavana päivänä, mutta en löytänyt paikkaa. Muutoin täysin tyhjällä kävelytiellä moottoritien vieressä ei ollut ketään, mutta sitten paikalle käveli nainen, joka kysyi, etsinkö jotain. Nainen ei ollut nähnyt minua etsiskelemässä tai katselemassa ympärilleni, koska tuli kävelytunnelista ja suoraan luokseni. Kerroin naiselle, että tämä kuulostaa varmaan ihan hullulta, mutta että oli tämmöinen romanssi ja miehen nimi pitäisi olla täällä jossain. Nainen kertoi, että oli itse viettänyt aikaa tuossa samaisessa pienessä rantakylässä useita kertoja ja ettei pitänyt minua lainkaan hulluna vaan uskoi kertomani täysin. Graffitia en koskaan löytänyt.