Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
981/3733
|
28.09.2019 |
Jos on kuollessaan peloissaan, ahdistunut, epätoivoinen tai vihainen, kokemus on negatiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on kuollessaan peloissaan, ahdistunut, epätoivoinen tai vihainen, kokemus on negatiivinen.
Jos on kuollessaan rakastettu , onnellinen , toivokas tai iloinen, kokemus on POSITIIVINEN:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaisin joskus lukeneeni että jos kuollut ystävä / sukulainen vierailee unissa niin se tarkoittaa sitä että tuo menehtynyt henkilö yrittää ottaa yhteyttä henkimaailmasta.
Vastikään menehtynyt ystäväni vieraili unessani, kiitti ystävyydestäni ja vilkutti minulle. Hän jäi junaan joka jatkoi matkaansa ja minä jäin asemalle katsomaan kun juna poistui näkyvistä. Unen jälkeen oli varsin ahdistunut olo, mutta toisaalta helpottunut enkä tuon unen jälkeen ole enää nähnyt hänestä muita unia.Olen nähnyt unen i.t.semurhan tehneestä isästäni.
Isä katseli minua liekkimerestä..jonka oletan olleen h.elvetti.
Mitä tämä tarkoittaa????
Hän kävi sinua tervehtimässä.
Me kaikki täällä olemme toisiimme yhteydessä kuin verkko. Kuollessamme kai pystymme käymään kaikkien elämässämme vaikuttaneiden luona vielä kerran
Vierailija kirjoitti:
Jos on kuollessaan peloissaan, ahdistunut, epätoivoinen tai vihainen, kokemus on negatiivinen.
Niin, mikä tässä on vaikea ymmärtää tai aiheuttaa syytä vinoiluun? Tällä tarkoitetaan esimerkiksi henkirikoksen uhreja, jotka ovat kuoleman hetkellä olleet todella peloissaan. Tällaisilla henkilöillä kokemus tuonpuoleisesta saattaa olla hyvinkin ahdistava, tai sitten he voivat jäädä välitilaan eli ns. kummittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin tupakalla ja katsoin pientä puuta takapihallamme, puu havisi niin voimakkaasti että siihen ripustamani lyhty oli lentää maahan vaikka ilma oli täysin tyyni. Luulin ensin jonkun ohimennessään huitaiseen puuta mutta liike oli liian vahva enkä uskonut, että kukaan uskaltaisi/pääsisi pihallemme (rivitalon päätyasunto, molemmin puolin korkea tukeva aita jossa kasvaa käynnöstä, portti ). Menin puun luo, kosketin sitä ja havina loppui. Poikani (tuolloin 4v) myös näki takapihalla "mustan mummon" jota pelästyi ja kokemus oli niin voimakas ettei enää mielellään leikkinyt patiolla yksin .
Poikasi näki varmasti ns. varjoihmisen. Tämä on yleinen ilmiö ja tunnettu kautta maailman. Mistä sitten johtuukaan -aivoista, oletan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin suurehkosta maatalosta Hämeestä. Talo on edelleen sukulaisteni hallussa. Ei siis minulla.
Joskus 50-luvulla taloomme saapui trengin hommiin joku kulkumies, joka ihastui talomme tyttäreen. Syksyn tullen tämä trenki paljastuikin helsinkiläiseksi agronomiksi ja seuraavana kesänä häitäkin jo tanssittiin.
Tätä yliluonnollista juttua on suvussamme kerrottu legendana jo vuosikymmeniä. Tässä vois olla aihetta jopa kotimaiseen elokuvaankin
Joka filmattiin muistaakseni 1930-luvulla.
En nyt tiedä sopiiko tää otsikon "yliluonnollista" alle mutta tosi outo juttu kävi tänään. Mietin eilen että mun pitäisi etsiä netistä ja kuunnella yksi kappale. Tiedän tän kappaleen nimen ja muistan hieman miten kertosäe menee mutta sen kummemmin en ole esim. lyriikoihin tutustunut. En kuitenkaan eilen sitten enää muistanut tuota kappaletta etsiä ja kuunnella.
Kyseessä on yli 20 vuotta vanha kappale eikä välttämättä mikään kaikista tunnetuin eli ei soi radiossa jatkuvasti. Ja tänään aamulla sitten kuulin tän biisin radiosta! Miten voi olla?? Ja nää sanat kolahtaa todella vahvasti. Oon koko päivän kuunnellut tätä ja itkenyt vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaisin joskus lukeneeni että jos kuollut ystävä / sukulainen vierailee unissa niin se tarkoittaa sitä että tuo menehtynyt henkilö yrittää ottaa yhteyttä henkimaailmasta.
Vastikään menehtynyt ystäväni vieraili unessani, kiitti ystävyydestäni ja vilkutti minulle. Hän jäi junaan joka jatkoi matkaansa ja minä jäin asemalle katsomaan kun juna poistui näkyvistä. Unen jälkeen oli varsin ahdistunut olo, mutta toisaalta helpottunut enkä tuon unen jälkeen ole enää nähnyt hänestä muita unia.Olen nähnyt unen i.t.semurhan tehneestä isästäni.
Isä katseli minua liekkimerestä..jonka oletan olleen h.elvetti.
Mitä tämä tarkoittaa????Mitään helvettiä ei ole, se keksittiin Nikean kirkolliskokouksessa pelottelukeinoksi, jolla kansaa saadaan hallittua ja pidettyä ruodussa.
Uni heijastaa omia uskomuksiasi "helvetistä" ja rangaistuksista sekä omaa pelkoasi ja syyllisyydentuntoasi.
Sinut on todennäköisesti jo nuorena aivopesty uskomaan, että itsemurhan tehneet joutuvat helvettiin, joten alitajuntasi peilaa näitä ajatuksia sitten unissasi.
Isä oli ateisti.
Ja niin olen minäkin..siksi ihmettelen tuota unta.
Alitajunnassa voi silti olla kaikenlaisia syvään juurtuneita uskomuksia. Ei abrahamilaisilta uskomuksilta voi välttyä länsimaailmassa, jos ei jossain kuplassa elä.
Millainen olo sinulla on isäsi kuolemasta? Syytätkö itseäsi, tuntuuko, ettei isäsi olekaan saanut rauhaa?
En syytä..olin viaton lapsi
Naapurin uskovaiset kyllä mainitsivat minne itsem.urhaajat joutuu
Tuollaisten "uskovaisten" vuoksi en usko mihinkään henkiolentoihin. Mikään jumaluus ei tee seuraajistaan sadistisia idiootteja, joten jumalia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueskelin nuorena Aku Ankkaa sängyssä ja äitini tuli töistä ja paineli suoraan kylppärin ovelle huutaen "Vauhtia! Mulle tulee kakka housuun!" Menin katsomaan että mitä se melskaa ja vessan ovi oli lukossa vaikka asuimme kaksin. Tuo oli eka, muttei suinkaan vika creepy kokemus siinä asunnossa ! Näin äitini kaksoisolennon sohvalla asennossa, jonka nykyään tulkitsisin kännykän katsomiseksi mutta tuolloin luulin äidin kääntävän sätkää, kasvoja en nähnyt mutta mustat hiukset ja kun asunnossa ei kerran muita ollut niin äitini oletin siinä istuvan. Moikkasin ja menin keittiöön lämmittämään syötävää, sitten huutelin "äidilleni " että "Otatko sä kahvii?" mutta asunnossa ei ollutkaan ketään. Äiti oli jäänyt ylitöihin. Kerran kuulimme molemmat suihkun äänen ja äiti kysyi oliko Mikke (nimi muutettu, yksi sen aikainen poikakaveri ) mennyt suihkuun mutta Mikken kanssa ei oltu edes nähty sinä päivänä. Äiti meni kylppäriin ja suihkun lattia oli märkä. Alkoi olla aika inha olo katsoa siellä asunnossa Salaisia Kansioita äidin mentyä nukkumaan, teki mieli saada joku Scully selittämään meillekin ettei aaveita ole olemassa.
Muutin aikoinaan tietämättäni asuntoon jossa oli sattunut henkirikos, uhri oli kuollut makuuhuoneeseen. Moni sanoo ettei pelkäisi muuttaa taloon jossa on sattunut henkirikos "tuskin siellä kummittelee, heh". Entä, jos kummitteleekin?!
- Sängyn päädystä kuului raapimista ja hengen haukkomista, yleensä aamuyöllä ja heräsin lähes poikkeuksetta noihin ääniin
- Vaatehuoneen ovi avautui toistuvasti omia aikojaan, yleensä samoihin aikoihin kun sänkyäni oli raavittu
- Puhuin kerran kaverin kanssa puhelimeen sängyllä makoillen ja kuulimme kumpikin naisen äänen sanovan "Riittää !" , tämä tapahtui keskellä päivää
En tiedä yksityiskohtia henkirikoksesta mutta kokemusteni perusteella sanoisin että uhri nousi sängynpäädystä tukea ottaen ylös ja pakeni vaatehuoneeseen, toistaen nyt ikuisesti noita hetkiä. Surullinen ja karmiva ajatus :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä sopiiko tää otsikon "yliluonnollista" alle mutta tosi outo juttu kävi tänään. Mietin eilen että mun pitäisi etsiä netistä ja kuunnella yksi kappale. Tiedän tän kappaleen nimen ja muistan hieman miten kertosäe menee mutta sen kummemmin en ole esim. lyriikoihin tutustunut. En kuitenkaan eilen sitten enää muistanut tuota kappaletta etsiä ja kuunnella.
Kyseessä on yli 20 vuotta vanha kappale eikä välttämättä mikään kaikista tunnetuin eli ei soi radiossa jatkuvasti. Ja tänään aamulla sitten kuulin tän biisin radiosta! Miten voi olla?? Ja nää sanat kolahtaa todella vahvasti. Oon koko päivän kuunnellut tätä ja itkenyt vaan...
Mulla käy usein vastaavia. Viimeksi olin menossa töihin, kävelin poikkeuksellista reittiä kirjaston vierestä. Tuli mieleen,että käväisen katsomassa yhtä mulle aikoja sitten suositeltua kirjaa, jonka nimi pälkähti siinä päähän. Kävelin kirjastoon, ja mietin ettei ole aikaa etsiä hyllyistä,kun en muistanut kirjailijaa. Menin siis suoraan tiskille ja kysyin,olisiko virkailijalle tiedossa,mistä ko.kirjan äkkiä haen. Hän nappasi kirjan vierestä pöydältä. Sanoi,että "tässä se sattuu juuri olemaan".
Aikamoista.
näin kaupassa tänään äidin sanovan ”ei” kiukuttelevalle lapselle ja talutti lapsen kaupasta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän skeptinen näihin yliluonnollisuus-juttuihin. Enkä oikein usko vieläkään, tälle täytyy olla jokin arkipäiväinen selitys: Työmatkani on n.25 km. kirkonkylälle hiekkatietä.
Suurinpiirtein maaliskuussa kun aamulla oli melko pimeää, kulki vastaan ihan semmoiseen tavalliseen tuulipukuun pukeutunut ihminen. Aamulenkkeilijä. Ajattelin että kylälle on muuttanut eläkeläinen erääseen rivariin, missä on mummuja ja pappoja.
Tämä lenkkeilijä tuli vastaan myös iltapäivällä kun oli valoisaa.
Ja mikäpä siinä. Parisen viikkoa siinä kuljettiin, minä autolla, hän jalan. Morjestin häntä ja hän minua, silloin valoisan aikaan. En saanut hänen myssynsä alta selvää onko hän mies tai nainen. Kyhnivä kävelytyylikään ei paljastanut.
No, kävipä sitten näin: Ajelin iltapäivällä kotiin ja satoi lumiräntää. Muuten oli melko valoisaa niinkuin maaliskuun lopussa. Ja tämä tuulipuku-kävelijä näkyi siellä kävelevän ja huiskutti minulle kättään. Pysäytin auton ja ajattelin, että hän haluaa varmasti kyytiin kun oli niin paha ilma.
Kävelijääpä ei näkynyt missään! Kiersin auton ja peruutinkin jopa, etten herraisä ollut ajanut vaikka päälle. Kuljin pitkin tietä ja huhuilin mutta räntäisellä tienravilla ei näkynyt kuin omat jälkeni.
Katselin ojat kummaltakin puolen tietä ja huhuilin varmasti puoli tuntia. Eikä mitään.
Ajoin muutaman kilometrin päässä olevalle rivitalolle, jossa vanhuksia asuu. Soitin ensimmäistä ovikelloa ja kyselin kohteliaasti vanhalta pariskunnalta että onkohän tämmöinen asukas olemassa joka lenkkeilee joka aamu ja ilta ja nyt hävisi kuin ...saharaan. Ja pitäisikö soittaa pollisille.
Mummu ja ukki muistelivat siinä aikansa. Kerroin tuntomerkkejä tuulipukua myöden.
- No olisiko se ollut tuo "matti meikäläinen" se oli kova kävelemään. Käveli tuulipuku yllään ja lähti lenkille siinä 6.30 ja uudestaan puoli kuuden maissa-
se "mattihan " kuoli kymmenisen vuotta sitten."
Enpä osannut tuohon oikein sanoa mitään, mutta mummu ja pappa sanoivat, että se "matti" oli melkoinen veijari.
Eikä sitä tuulipuku- "mattia näkynyt enää vaikka suoraan sanoen olen häntä kaivannut. Voi kun sen tulisi vastaan, niin moikkaisin minäkin ja iskisin silmää.
Tämä tuulipuku."matin" kohtaaminen kesti ehkä noin sen maaliskuun.
Olin nuorena eräässä sarjaaelokuvassa näyttelemässä (ei salkkarit eikä kovin kuuluisa).
Filmiä tehtiin vanhassa puutalokorttelissa. N.s Päätalossahan nyt kummitteli koko ajan, että sen kaikkia tiesivät ja olivat tottuneet jo kummituksiin. Eräänä iltana kuvausten loputtua, minä päätin mennä nukkumaan taloon, jossa emäntä oli aikoinaan löydetty vinninrapuista kuolleena vähän oudoissa olosuhteissa.
Vaikka omasta mielestäni nukuin makeasti, keskustelin tämän kuolleen emännän kanssa koko yön ja hän kertoi minulle itkien miten jän joutui ottamaan sota-ajalla kuuluisia vahvoja lääkkeitä, että olisi lopulta kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut jostain että itsemurha n tehnyt joutuu vaeltamaan "kummituksena" tekopaikallaan niin kauan kun hänen oikea kuolinpäivänsä olisi ollut.
Seuraavassa elämässä hän joutuu taas käymään läpi samat ongelmat jotka aiheuttivat itsemu rhan.Eräällä teosofilla oli tämänkaltainen ajatus, että itsem. tehnyt joutuu tosiaan käymään tällaisen syklin läpi eikä itsem. siis ole mikään helppo ratkaisu vaan tietää paljon työtä ja "odottelua" astraalitasoilla sekä seuraavissa elämissä. Hänellä oli hyvin yksityiskohtainen selitys asiasta, enkä muista tarkalleen kaikkea.
Monesti olen myös kuullut teorian, että se, missä mielentilassa ihminen kuolee, vaikuttaa vahvasti siihen, millainen se kokemus astraalitasolla on kuoleman jälkeen. Eli tavallaan se, mitä odottaa kuolemalta tai "tuonpuoleiselta", myös toteutuu. Jos on kuollessaan peloissaan, ahdistunut, epätoivoinen tai vihainen, kokemus on negatiivinen.
MInä taas olen lukenut että henkilö, joka on kuollessaan tai raskaan elämän seurauksena jotenkin ylikuormittunut, joutuu kuoltuaan (ajattomaksi ajaksi) nukkumaan ja eheytymään tai keräämään voimia sellaiseen ”koteloon” - vähän kuin perhosentoukka. Siellä paranee ja voimistuu elämänsä raskaista asioista. Sen jälkeen pääsee jatkamaan tuonpuoleisen ihanuudessa ihan sieluna tai henkenä, mikä se sitten onkaan. (Sielu on antiikin kreikkalaisten keksintö).
Siksi kaikkiin edesmenneisiin ei aina saa yhteyttä, koska he ovat toipumassa.
Kuolemanjälkeinen elämä itsessään on ihan kaikille lempeä ja rakkaudellinen kokemus. Sitä on turha pelätä. Kukaan ei tuomitse (paitsi itse tajuaa tekonsa ja niiden seuraukset toisille).
Sukulaiseni menehtyi onnettomuudessa saatujen vammojen johdosta. Tapahtuma oli suuri järkytys kuten onnettomuudet yleensä. Surua pahensi sukulaiseni nuori ikä.
Makasin sängyssä ja tuntui että mikään ei voi helpottaa sisälläni vellovaa epätoivon, pelon ja tuskan tunnetta. Juuri ennen kun vaivuin uneen minut valtasi kuitenkin äkillinen ja voimakas levollisuuden ja rauhan tunne, joka levisi koko kehoon. Muistan siinä valvetilan ja unen rajamailla saaneeni kummallisen ajatuksen siitä, että ei sukulaisellani tule olemaan mitään hätää. Sukulainen nukkui pois saman illan aikana.
Haluaisin jakaa kokemukseni sukulaiseni perheen ja etenkin hänen äitinsä kanssa, mutta se tuntuu liian irrationaaliselta, jopa röyhkeältä ja tungettelavalta.
On täysin mahdollista että ahdistunut oma mieleni "halusi" vaan rauhoittaa minut, kuitenkin minulla on vahva tunne siitä, että kokemuksessani oli kyse jostain muusta. Muistan sen syvän rauhan edelleen. En ole koskaan tuntenut mitään sen kaltaista.
Bdnev kirjoitti:
Itse uskon tuohon liekkimeri tarinaan, on isäs luultavasti helvetissä, monet joutuu sinne kun eivät halua tulla Jeesuksen luokse. Kyllä sitä nyt nauretaan ja sanotaan et 'paskanmarjat, ei jumalaa ole, oot sekaisin', no itsepä te pilkkaajat näette kuolessaan, helvetissä on monta ateistia
Minä en näe kuollessani (tai ainakaan välittömästi sen jälkeen) enää mitään.
Enemmän se helvetti tuntuu vaivaavan maan päällä siihen uskovia.
Alue: Aihe vapaa