Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Pelattiin kerran muistipeliä niin sain eka pareiksi karitsan ja sit käärmeen.

Kohta sivupöydältä tipahtivat lattialle muovirasiat.

Jeesus onko sitä olemassa kirjoitti:

Haluaisin itse uskoa jeesukseen mut en vain usko, eikä kukaan uskova välitä tai auta, tuomitsee vaan

Voi vitti sanon minä

Rohkaisen sinua kuuntelemaan Kesäseuraradiota netistä. Se kuuluu parasta aikaa.

Isoisäni näki unessa asioita ennalta mm sodassa. Itse koen jonkinlaista outoa johdatusta. Asioita tulee eteen ”sattumalta”, mutta kaikessa on jokin outo logiikka, ihan kuin pelaisin jotakin peliä, ihan kuin olisin jonkun rinnakkaistodellisuuden hahmon pelinappula. Teini-iässä oli ruumiistairtautumiskokemujsia.

Olen ihan täysjärkinen työssäkäyvä perheenäiti :)

Asuimme 2006-2011 itse rakennetussa hirsitalossa kun olin aika nuori. Siellä tapahtui aika usein outoja juttuja kun olin yksin, kuului esim. naisen naurua vaikka tv ei ollut päällä, tuntui kun joku olisi hakannut kylkeä kun makasin sängyssä jne. Mutta kaikista pelottavin kokemus oli kun istuin selkä oveen päin tietokoneella, kunnes takaraivoni valtasi outo, sähkömäinen tunne. Käännyin katsomaan ovelle päin, jonka ohi lipui suoraa viivaa noin. 40cm ”sähkömäinen” otus. Siinä oli muistaakseni tummemman siniset ääriviivat ja muu massa oli vaalempaa. Se kuitenkin muistutti enemmän ihmistä kuin random massaa. Se ilmestyi parvekkeen suunnilta ja katosi vessaan. En tiedä mikä se oli, mutta vuosia myöhemmin se muistuu välillä mieleeni ja tuo sen saman tunteen takaraivooni.

Vierailija kirjoitti:

Hakke kirjoitti:

Ai niin, kerran olin menossa tuollaisen katulampun luoksen, mutta päätinkin vaihtaa reittiä ajoissa. En ollut edes "sammutus etäisytydellä" lampusta, mutta pelkkä vilkaisu siihen sai sen sammumaan.

Yleensä tuo etäisyys on n. 10 metriä.

Toinen asia joka on tullut monesti vastaan ja jota olen testaillut useasti on ajan tietäminen. Voin tietää milloin tahansa minuutilleen paljonko kello on. Huomasin sen kerran ollessani lenkillä, kun halusin arvioida lenkkini pituutta. Silloin tiesin mihin aikaan lähdin ja kokeilin arvioida miten pitkään olin kävellyt. 

Yllätyin kun katsoin kännykästä, että arvioimani kellonaika oli minuutilleen oikein. Sama tapahtui toisessakin kohtaa lenkkiä, jolloin se alkoi tuntua jo melkoiselta sattumalta.

Testasin tuota myöhemmin mm. olemalla katsomatta mihin aikaan lähdin ja silti aika täsmäsi. Kesälomalla, kun nukuin miten sattuu ja en elänyt kellon mukaan, niin lueskelin kirjaa pitkän aikaa sohvalla. En tiennyt oliko aamu tai ilta ja tuli meleen tuo aika asia. Aattelin kokeilla toimiiko tuo yhä, etenkin kun ei ollut hajuakaan miten pitkällä päivä on. Sain kellonajan mieleeni ja käännyin katsomaan digiboxin näyttö ja jälleen minuutilleen sama aika.

Kerran kokeilin tuota ollessani kaverin kanssa, kun se kysyi mitähän kello mahtaa olla. Sanoin, että voin tietää sen minuutilleen ja ilmoitin kellonajan. Se oli samalla katsomassa kännykästä aikaa ja alko lujaan ääneen väittämään, että näin sen ajan sen kännykästä. En tiedä oliko se sanomani oikea aika, mutta reaktioista päätellen oli.

Onko muut törmännyt moiseen? Teidän, että tuollainen on täysin epäuskottavaa, enkä itsekään siihen usko. En voi silti poistaa asiaa mielestäni, kun olen sen niin monta kertaa varmuudella todennut.

No minä en ihan minuutilleen, mutta 5-10 min tarkkuudella. Vaikka en olisi tuntikausiin katsonut kelloa. Kyllä se silti perustuu vain hyvään arviointiin: jos esim. herään unilta enkä tiedä kauanko olen nukkunut, silloin ei arvaaminen lainkaan toimi. Ehkä sinä kykenet myös hyvin arvioimaan, kuinka kauan olet nukkunut.

Olen lukenut, että monilla on tällainen kyky, mutta kun kelloja on aina joka paikassa, niin kykyä ei ole tarvinnut käyttää. Hyvä ajantaju, luulisin.

Ja kun järjellä miettii, niin pakkohan ihmisillä on olla melko hyvä ajantaju, koska ei kelloja ole aina ollut, ja silti ihmiset tuolloinkin pystyivät sopimaan tapaamisia, tapahtumia ym. Ei minuutin tarkkuudella, mutta kuitenkin. Myös pilvisinä päivinä, jolloin auringosta ei nähnyt.

Tein viime kevättalvella youtubesta sellaisen ohjatun meditaatioharjoituksen, jossa tavoitteena oli katkaista haitallinen henkinen yhteys (tai miten sen nyt kääntäisi, englanniksi cutting spiritual cords) johonkin ihmiseen, jonka ei halua varastavan enää itseltään energiaa. En varsinaisesti usko tämän tyyppisiin juttuihin, mutta tein sen silti vähän sellaisella no miksi ei -fiiliksellä. Ajattelin että jos ei muuta, niin lähetän omalle alitajunnalleni viestin, että pidän itseni suojelemista tärkeänä, vaikka se vaatisi omalta mukavuusalueelta poistumista :)

Itse meditaatio meni hyvin, sain itse asiassa aika voimakkaita mielikuvia tuosta spiritual cordista ja siitä miltä suunnalta se tuli. Katkaisin sen onnistuneesti, jäi ihan ok olo, mutta ei nyt mikään tajunnanräjäyttävä muutos. Ajattelin edelleen, että työskentelen tässä oman mieleni kanssa, ei se muuhun vaikuta.

Kuitenkin näinä kuukausina jotka ovat seuranneet, tuo kyseinen ihminen on alkanut valittaa, että jotain suhteessamme on pielessä, koska en enää tunnu samalta kuin ennen. Hän on ollut yhteydenpidossa jotenkin tosi varovainen, ja samalla puhunut yhteisille sukulaisille ja tuttaville että on huolissaan minusta. Olen miettinyt pääni puhki, että olenko muuttanut jotenkin käytöstäni niin selkeästi mutta ei, en ole. Emme edes ole tavanneet livenä koko tänä aikana kuin kahdesti, ja noina kertoina olen käyttäytynyt omasta mielestäni ihan tavallisesti. Tämä on meille ihan normaali tapaamistahti, emme tavanneet aiemmin sen useammin. Kaikkiin hänen viesteihinsä olen vastannut normaalisti jne. mutta tämä henkilö väittää kiven kovaan, että olen ollut etäinen ja en pidä yhteyttä.

Ihan kuin hänkin olisi tuntenut tuon siteen katkeamisen vaikka ei tiedäkään mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Asuimme 2006-2011 itse rakennetussa hirsitalossa kun olin aika nuori. Siellä tapahtui aika usein outoja juttuja kun olin yksin, kuului esim. naisen naurua vaikka tv ei ollut päällä, tuntui kun joku olisi hakannut kylkeä kun makasin sängyssä jne. Mutta kaikista pelottavin kokemus oli kun istuin selkä oveen päin tietokoneella, kunnes takaraivoni valtasi outo, sähkömäinen tunne. Käännyin katsomaan ovelle päin, jonka ohi lipui suoraa viivaa noin. 40cm ”sähkömäinen” otus. Siinä oli muistaakseni tummemman siniset ääriviivat ja muu massa oli vaalempaa. Se kuitenkin muistutti enemmän ihmistä kuin random massaa. Se ilmestyi parvekkeen suunnilta ja katosi vessaan. En tiedä mikä se oli, mutta vuosia myöhemmin se muistuu välillä mieleeni ja tuo sen saman tunteen takaraivooni.

Tuo viimeinen kokemus: pallosalama?

Huolsin kynsiäni ja pöydällä olivat  kynnenkovettaja sekä kynsiviila, ennenkuin aloitin kävin kuitenkin hakemassa kupin kahvia. Takaisin tullessa totesin kynnenkovettajan kadonneen  ja  konttasin lattialla ajatellen että se on jotenkin tippunut. Kun nousin ylös, oli  kynnenkovettaja nätisti siinä mihin jätinkin sen. Mietin päätä pudistellen, että nyt miula alkaa pätkiä!

Vähän aikaa tästä mies kävi suihkussa ja alkoi huudella kylppäristä, tivasi tuohtuneena miksi olin  vienyt hänen pyyhkeensä vessanpytyn kannelta ? Vakuutin olleeni olohuoneessa koko ajan. Pyyhe löytyi sängystämme, päiväpeiton alta. Alkoi olla aika inhottava fiilis kys. asunnossa tuon jälkeen.

90-luvun taitteessa valmistunut kaupungin vuokratalo Itäsuomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuimme 2006-2011 itse rakennetussa hirsitalossa kun olin aika nuori. Siellä tapahtui aika usein outoja juttuja kun olin yksin, kuului esim. naisen naurua vaikka tv ei ollut päällä, tuntui kun joku olisi hakannut kylkeä kun makasin sängyssä jne. Mutta kaikista pelottavin kokemus oli kun istuin selkä oveen päin tietokoneella, kunnes takaraivoni valtasi outo, sähkömäinen tunne. Käännyin katsomaan ovelle päin, jonka ohi lipui suoraa viivaa noin. 40cm ”sähkömäinen” otus. Siinä oli muistaakseni tummemman siniset ääriviivat ja muu massa oli vaalempaa. Se kuitenkin muistutti enemmän ihmistä kuin random massaa. Se ilmestyi parvekkeen suunnilta ja katosi vessaan. En tiedä mikä se oli, mutta vuosia myöhemmin se muistuu välillä mieleeni ja tuo sen saman tunteen takaraivooni.

Tuo viimeinen kokemus: pallosalama?

En usko että pallosalama menee seinien läpi tekemättä yhtään tuhoa kämpässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuimme 2006-2011 itse rakennetussa hirsitalossa kun olin aika nuori. Siellä tapahtui aika usein outoja juttuja kun olin yksin, kuului esim. naisen naurua vaikka tv ei ollut päällä, tuntui kun joku olisi hakannut kylkeä kun makasin sängyssä jne. Mutta kaikista pelottavin kokemus oli kun istuin selkä oveen päin tietokoneella, kunnes takaraivoni valtasi outo, sähkömäinen tunne. Käännyin katsomaan ovelle päin, jonka ohi lipui suoraa viivaa noin. 40cm ”sähkömäinen” otus. Siinä oli muistaakseni tummemman siniset ääriviivat ja muu massa oli vaalempaa. Se kuitenkin muistutti enemmän ihmistä kuin random massaa. Se ilmestyi parvekkeen suunnilta ja katosi vessaan. En tiedä mikä se oli, mutta vuosia myöhemmin se muistuu välillä mieleeni ja tuo sen saman tunteen takaraivooni.

Tuo viimeinen kokemus: pallosalama?

En usko että pallosalama menee seinien läpi tekemättä yhtään tuhoa kämpässä?

Voi tulla tuuletusaukoista, takan hormista.

Lapseni miettivät Jumalan olemassaoloa viime kesänä kesämökillämme. Vanhempi lapsi epäili kovasti Jumalaa ja sanoi: "Jos olet olemassa, niin anna joku merkki." Vastasin siihen, että ei Jumala mitään merkkejä ja siihen jokainen voi uskoa, jos haluaa.

Tästä ei mennyt kovin kauaa, kun istuessamme mökin tuvassa meidän päälle kaatui puu. Ja iso puu olikin! Säikähdimme tietenkin hirveää rytinää ja luulimme, että katto tippuu päälle. Läheltä piti, että oksat eivät tulleet ikkunasta läpi. Ikinä minulle ei ole tälläistä tapahtunut ja kyllä pisti miettimään, että olipa outo yhteensattuma. Vielä oudompaa oli, että puu oli katkennut juuri sellaisesta kohdasta, että se ei kaatumisellaan aiheuttanut vahinkoa mökille ja meille ihmisille.

Hakke kirjoitti:

Sammuuko/syttyykö aina tietyt katuvalot teidän kohdalla?

Ei enää niin paljoa ole tätä tapahtunut ihan lähivuosina (nyt30v), joskus teininä sekä nuorena aikuisena oli välillä jaksoja että lamput sammu omalla kohdalla. Enkä kyllä nykyään siihen kummemmin reagoi jos joskus sammuu, tapahtuu niin harvoin enää, että varmaan normaalia. Mutta sillon kun oli jaksoja että monesti viikossa, usean viikon ajan sammui lamppu kohdallani ja kävelin hiljaisia teitä yksinäni tai koiran kanssa, niin oli se vähän creepyn rajamailla. Rauhallinen kaupunki, eikä ruuhkia jalankulkuteillä ole koskaan. En muista koskaan nähneeni että lamppu sammuisi jonkun kauempana kävelevän ihmisen kohdalla.

Asun vanhassa ok-talossa puolisoni kanssa ja muutaman kerran olen herännyt siihen,että joku koputtaa makuuhuoneen ikkunaan. Puoliso on sitkeä uninen niin ei mitään ole kuullut ja herännyt,mutta minä olen tuohon koputus ääneen herännyt. Aivan kuin rystyset osuisivat ikkunaan. Koskaan en koputusta kuullessani ole uskaltanut verhoja avata ja katsoa mikä on. Aamulla olen kuitenkin tarkastanut onko ikkunassa sormen/kämmenen jälkiä tai onko lumessa tai nurmella jälkiä ja mitään ei näy missään.

Lapsena näin mummolassa kerran selkeästi haalean ihmishahmon hämärässä makuuhuoneessa missä jo silloin edesmennyt enoni oli nukkunut aikanaan!

Lapsuudenkodissani kuului lähespäivittäin yläkerrasta juoksevien askelten äänet alakertaan. Askeleet lähtivät minun huoneestani ja päätyivät veljeni huoneeseen, aivan kuin pieni lapsi olisi juossut siellä. Askelten äänen olen itse kuullut lapsena ja myös vanhempani. Kerran kun olimme veljeni kanssa kavereiden luona kylässä ja vanhemmat kahdelleen kotona oli yläkerran huoneistamme kuulunut taas juoksuaskelten ääni. Isä oli sanonut,että nyt perkele mennään katsomaan mikä siellä on ja olivat äidin kanssa rynnänneet vaudilla yläkertaan. Yläkerta oli tyhjä.

Lapsuudenkodissa pelkäsin jostain syystä todella paljon olla yksin (varsinkin yläkerrassa) jo ennenkuin kuulin ekan kerran itse askelten äänen. Jotenkin koin lapsena siellä olevan jotain "pahaa". Vanhemmat möivät talon ollessani hieman vajaa 18vuotta ja muuttivat toiseen vanhempaan taloon asumaan ja siellä en koskaan ole kuullut mitään outoa tai tuntenut jonkun pahan läsnäoloa. Sittemmin olen saattanut siellä äidillä käydessäni tuntea hetkellisen kylmän hipaisun poskellani illalla nukkumaan alkaessani,mutta siihen ei liity ajatusta pahasta vaan uskon sen olevan hetki sitten edesmenneen isäni.

Tinderissä pari naista on ghostannut ennen tapaamista. Todella pelottavaa.

Kuulin kerran selkeästi, kuinka ovikello soi. Ovisilmään katsoessani ketään ei kuitenkaan näkynyt käytävässä. Kaikkein erikoisinta oli se, että rappukäytävän liiketunnistinvalot eivät myöskään palaneet. Kello oli siis soinut "itsekseen". 

Näin jälkikäteen katsoessa tapahtumalle on erittäin todennäköisesti täysin järjellinen selitys. Todennäköisesti ovikellon jousiin oli jäänyt ovea edellisen kerran suljettaessa jokin jännite, joka purkautuessaan aiheutti äänen kuin kelloa olisi tarkoituksella soitettu. Tuolloin kyllä vähän pelotti, enkä uskaltanut poistua asunnosta käytävään pieneen hetkeen..:)

Höpö höpö.. Nämä "yliluonnolliset kokemukset" ovat yleensä mielisairaiden ja skitsofreenikkojen kokemia juttuja. Uskokoon ken haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen  ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin  ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt.  Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja  liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi  hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä ,  vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia.   Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.

 Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin  katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta.  Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.

Hui :O   Tämä on tosiaan ihan kuin jostain kauhuleffasta!! 

Löisin melkein vetoa, että niin se onkin.

Samaa mieltä. Kukaan ei jätä lasten piirustuksia seinille, jos myy taloa, eikä mitään ”vanhoja matkalaukkuja” komeroon. Eikä missään suomalaisessa vanhassa talossa ole sokkeloista, tiiliseinäistä kellaria, jossa on useita huoneita.

En tiedä noista muista, mutta mummoni rintamamiestalon kellari oli jaettu ainakin neljään eri tilaan. Oli sauna, pukuhuone, perunakellari jne.

Pappani oli kuollut ja mummini muuttanut palvelutaloon , pian sen jälkeen olimme siskoni kanssa isän mukana käymässä mummin ja papan talolla. Olimme siskoni kanssa kaksin yläkerrassa ja vitsailimme että kohta papan haamu hyökkää , samassa jokin jysähti kovaa katolla ja juoksimme kiljuen isän luo.

Mä olin jossain vaiheessa kiinnostunut hengistä ja spiritualismista. En oikeastaan uskonut edes niihin vakavissani, joten homma oli aika kevyttä leikkiä, mutta toisaalta jännää, koska olen kristillisestä kodista ja siellä olisi ehdottomasti kauhisteltu moista. No, yhtenä päivänä sitten koin saavani vastauksia hengeltä ouija-laudan kautta. En itse asiassa erityisemmin uskonut että kyseessä on mikään muu kuin oma alitajuntani, joka "viestii" niiden tiedostamattomasti valittujen kädenliikkeiden kautta. Kului viikon verran, ja kerran näin kotini ovella tumman, usvamaisen ihmisen muotoisen hahmon. Pelkohan siinä iski persiiseen, sekä pelko siitä että olen tainnut tulla hulluksi ja näen harhoja, ja että entä jos spiritualismilla saakin yhteyden oikeasti johonkin henkiin ja minä olen sellaisen nyt kutsunut. Vieläkin uskoin suurelta osin että kyseessä on oma mielikuvitus, joten kysyin siltä, että mitä se haluaa minusta. Vastaus oli: "Sinä luulet, että on mukava leikki kutsua henkiä, mutta mitäpä sitten kun henget kutsuvat sinua! Ei se toimi vain niin päin, että sinä komennat ja henki tulee kun käsket, vaan palvelusta vastaan sinä teet vastapalveluksen". Siinä vaiheessa tuli agnostikollekin uskonasioita ikävä, ja käskin sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä poistumaan. Hahmo katosi tyhjiin, onneksi. En ole enää leikkinyt spiritismillä tuon jälkeen, oli se niin kammottavaa, vaikka vieläkin ajattelen että mielikuvitusta se varmaan oli, koska kerran hengistä ei ole koskaan saatu mitään todisteita että niitä oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen  ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin  ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt.  Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja  liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi  hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä ,  vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia.   Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.

 Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin  katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta.  Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.

Hui :O   Tämä on tosiaan ihan kuin jostain kauhuleffasta!! 

Löisin melkein vetoa, että niin se onkin.

Samaa mieltä. Kukaan ei jätä lasten piirustuksia seinille, jos myy taloa, eikä mitään ”vanhoja matkalaukkuja” komeroon. Eikä missään suomalaisessa vanhassa talossa ole sokkeloista, tiiliseinäistä kellaria, jossa on useita huoneita.

En tiedä noista muista, mutta mummoni rintamamiestalon kellari oli jaettu ainakin neljään eri tilaan. Oli sauna, pukuhuone, perunakellari jne.

Meinasin ostaa Riksusta 100 vuotta vanhan hirsitalon, jonka kellarissa oli kolme erillistä tilaa käytävän lisäksi. Kun ei sata vuotta sitten ihan joka timpuri osannut valaa kantavia palkkeja, niin asuinkerroksen lattia rakennettiin kellariin muurattujen kantavien seinien varaan. Siksi sokkelot. Aika tietämätön rakennustavoista tuo tyyppi...