Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Yli kymmenen vuotta sitten näin unen,että jostakin käytöstä poissaolleesta ja hylätyn tehtaan roskasäiliöstä löytyy ihmisen jäänteet.mieleen unesta tuli se tampereella kadonnut nuori nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa työpaikalla keskusteltiin syksyn-sävel kilpailusta. Näin unen kuukauden päästä keskustelusta,että syksyn-sävel kilpailian puoliso menehtyy myöhemmin esiintymispaikan lähelle yllättäen.Apu saatin nopeasti paikalle,mutta tuupertunut henkilö menehtyy sairauskohtaksen rajuuden vuoksii.En puhunut kellekään nähdystäni unesta.Aika meni -80 luvun lopulle ja säikähdin hirvittävästi,kun uni paljastui todeksi.
Vierailija kirjoitti:
Asun aika levottomassa ja huonomaineissa lähiössä, enkä vähällä hätkähdä. Olen yöihminen ja kerran menin noin klo 2 tupakalle, oli ihan hiljaista ja mukavan viileää. Asuntoni on kolmannessa kerroksessa ja parveke parkkipaikalle päin , parkkipaikan takana on pieni metsä. Aloin kuulla metsästä voimistuvaa puhetta, jotkut huutelivat toisilleen mikä ei herättänyt minussa sen kummempaa reaktiota kun oletin joidenkin juoppojen siellä vain huutelevan. Se mikä kiinnitti huomioni oli että hahmot puhuivat siansaksaa ja äänet olivat kummallisen kirskuvia sekä rääkyviä, en ollut pahimmankaan ketjupolttajan puhuvan sellaisella äänellä. Sytytin toisen tupakan ja kurkotin kaiteen yli nähdäkseni puhujat.
Metsästä tuli kaksi tummiin pukeutunutta, nopeasti liikkuvaa hahmoa joiden kasvoja tai sukupuolta ei erottanut, toinen hyppäsi auton päältä ja sai varashälyttimen ulvomaan. Toinen huomasi minut ja alkoi juosta kohti kyykistyen kuin loikkaan, tiesin ettei parvekkeelleni voisi hypätä vaikka olisi aineissa mutta siirryin kuitenkin sisään. Seuraavana päivänä selvisi että useita autoja oli naarmutettu ja nurmikkoa oli poltettu, kerroin poliiseille kahdesta tyypistä tummissa huppareissa. Sitä en kertonut miten nopeasti hahmot olivat liikkuneet ja miltä ne olivat kuulostaneet, enkä raapimisjäljistä parvekkeeni kaiteessa.
Ne raapimisjäljet...olen varma, että toinen niistä ns ". vandaaleista " hyppäsi tai kiipesi parvekkeeni kaiteelle, sen ei pitäisi olla mahdollista mutta se miten tyyppi tuli kohti kuin hyppyyn valmistuva leijona...
Hui tää on kylmäävä! Jännä fiilis, tavallaan toivoo että olisi totta, mutta toisaalta... Muutenhan tämä olis voinut olla vain joku eksoottisempaa kieltä kännissä murtaen puhuva kaksikko (kieli jota kuulija ei vaan tunnistanut), mutta nuo nopeat liikkeet ja toisaalta se parveketta kohti ponnistaminen (onnistui se sitten tai ei).
Kahvikuppi on liikkunut kaksi kertaa itsekseen silmieni edessä n. 10 senttiä pöydän reunalle niin että on lähes tippunut. Molemmilla kerroilla on oikein pitänyt ottaa kiinni ettei kahvi läiky.
Ensimmäinen oli työpaikalla kun olin laskenut aamukahvin läppärin viereen. Mietin ja pähkäilin että onko työpöytä vinossa tai onko käynnissä maanjäristys, mutta muut työpöydän tavarat eivät liikkuneet senttiäkään.
Toisella kerralla olin keskiaikaisen kaupungin kahvilassa, ja koko kahvi asetteineen meinasi tippua reunan yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo eläkkeellä ja tosi iäkäs äitini kuoli kaukana jokin vuosi sitten. Hänen luonaan hoitolaitoksessa valvoi sisareni, joka asui äidin lähellä.
Oli syksy ja katselin aamutv:n ohjelmaa sohvalla makoillen. Yks kaks televisio sammui täysin.
Olin ihmeissäni kun ei ollut sähkökatkoa. Kaikki vaan pimeni yks kaks.
Nousin sohvalta ja laitoin tv:n uudelleen päälle.
Pian soi kännykkä ja sisareni soitti, että äiti on nukkunut pois. Juuri silloin kun tv sammui, kun kysyin tarkan ajan. Ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Musikaalinen hallusinaatio iski keskellä lukion tenttiä. Erään lastenohjelman tunnari, jota en ollut pitkään aikaan kuullut alkoi kuulua mun päässä.
Mulla tuli joskus lukiossa kesken koulupäivän nenään eräiden muovisten leluoravieni tuoksu, jotka olivat olleet kaapissa varmaan kymmenen vuotta. Niitä on kolme pörröhäntäitä oravaa, oranssi isompi ja pinkki sekä lila poikanen. Niissä oli siis sellanen uniikki tuoksu, joka on jäänyt johonkin hajumuistoihin ja millaista en ole muualla haistanut. Se oli aika jännää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Join kahvia kun keittiö pimeni, samoin koko asunto mutta en hätkähtänyt vaan mietin että jaa sähköt meni. Lähdin käymään kioskilla hapuillen pimeässä portaat alas, ulkona sytytin tupakan ja katsoin että mitä hittoa, muissa asunnoissa palaa valo.Siinä ihmetellessäni asunnossani alkoivat välkkyä valot vuoroin keittiössä', vuoroin olohuoneessa. Tuijotin valoshowta suunnilleen 5 min suu auki minkä jälkeen pakenin kaverin luo yöksi. Aamulla uskoin pelästyneeni jotain hassua sähköhäiriötä, naureskelin kaverille säikkyyttäni ja palasin hyvillä mielillä kotiin. Valot menivät päälle normaalisti ja pysyivät päällä. Pari päivää myöhemmin istuin vessapytyllä, kun hiustenkuivaja käynnistyi omia aikojaan nenäni edessä tehot täysillä . Muutin.
Entistä hyytävämmän tilanteesta tekee se että edellinen asukki oli kuollut asuntooni ja maannut siellä pitkään, asunnossa tehtiin perusteellinen remontti ja muuttaessani tuoksui vielä tuore maali.
Vierailija kirjoitti:
Vitsailen välillä , että minulla oli kämppiksenä joku vampyyri vaikka oikeasti tapaus on todella puistattava:
2001 muutin opiskelun perässä toiseen kaupunkiin ja sain solukämpän asuntolasta, omat lukittavat huoneet joissa omat vessat + yhteinen keittiö & eteistila. Toinen huone oli vielä tyhjä, mutta viikkoa myöhemmin heräsin n. 2.00 ääniin oven takaa ja kurkatessani näin Ikean ison kassin sekä pahvilaatikon ja kuulin toisesta huoneesta ääniä, tajusin että menossa on muutto eikä murtovarkaus vaikka ihmettelinkin kuka muuttaa siihen aikaan? Aloin odottaa näkeväni kämppikseni, mutta en nähnyt. Kämppiksen hylly jääkaapissa pysyi tyhjänä , kahvia kyllä keitteli (pannu tiskialtaassa likoamassa ym) mutta muuten näytti elävän pyhällä hengellä. Usein kuulin musiikkia oven takaa, eli joku siellä oli ja silloinen poikakaverini epäili asiaa ihmetellessäni että kämppiksellä on paniikkihäiriö.
Sitten aloin saada jotain.. unihalvauksia . Heräsin kerran aamuyöstä siihen että minua ravistellaan ja naisen ääni huutaa "MIIA!", tunsin jonkun istuvan päälleni ja jatkavan ravistelua, haistoin voimakkaan hajuveden. Kun sain silmäni auki ja hyppäsin paniikissa pois sängystä ei huoneessa tietenkään ollut ketään. Toisen kerran olin juuri nukahtamassa kun joku tuli päälleni painaen minut kiinni sänkyyn ja haistoin taas sen voimakkaan hajuveden sekä muutakin, ikäänkuin jotain pilaantunutta. Tilanne kesti noin 10 min. Näin myös yöllä jonkun kalpean hahmon istumassa tuolillani ja kuulin kitinän kun tuoli kääntyi. Hahmo pyöri sillä. En uskaltanut sitten enää nukahtaa ja minulla oli muutenkin sairas olo, joululomalla vointini meni niin pahaksi että isäpuoli ajoi minut päivystykseen jossa sanottiin että minulla on kuumeeton keuhkokuume JA anemia. Mainittakoon kuitenkin, ettei kaulassani ollut kahta reikää jos alkaa kuulostaa liikaa halvalta draculaleffalta :D
Uutena vuotena selästäni sitten paukahti välilevy ja se oli viimeinen niitti, keskeytin opiskelut.
Ei vampyyri vaan Inkubus. Seksuaalidemoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosikymmeniä sitten isä tuli kaksi kertaa kotiin. Kuulimme hänen putsaavan kenkänsä rappuralliin, kilistelevän avainnippua ja avaavan oven. Ihmettelimme, kun mitään muuta ei sitten kuulunutkaan, mutta oikeasti ( ja samoin äänin ) hän tuli noin kymmenen minuutin kuluttua. Kuulijoita ja ihmettelijöitä oli paikalla kolme. Mutta joillekin etiäiset ovat todella tuttuja ja varmaan jokapäiväisiä.
Olen kokenut etiäisen, mutta en ymmärrä mikä siinä on tarkoitus? Vai onko niin että etiäisen aiheuttava ihminen ajattelee niin voimallisesti esim kotiin menoa, että etiäinen syntyy ajatuksen voimalla? Ihme juttuja on tapahtunut, mutta kaikkea ei kehtaa kertoakaan.
Ei kai sillä mitään tarkoitusta ole, sen enempää kuin ihmisen varjollakaan, se vain on. Ei kaikella aina ole syvällistä tarkoitusta, jotkut ilmiöt vaan tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Voi niitä on paljon, kun on elävässä uskossa Jeesukseen.
Suurimpana se että olen uskossa. Olen saanut apua ihmeellisin tavoin, esim. rahaa erilaisin yliluonnollisin tavoin kun on ollut taloudellisesti hyvin tiukkaa. Kerran voitin 1000 euroa arvonnasta johon en ollut erikseen edes osallistunut (se oli tyyliin kun ostat tarjoustuotteemme osallistut samalla arvontaan). Kerran kaverini pyysi saada ostaa lapseni pieneksi jääneitä vaatteita ja sen avulla rahat riitti just seuraavaan tilipäivään. Kun meinasin eksyä ja kadottaa koko uskon niin rukoilin apua Jumalalta tyyliin "auta jos olet olemassa" ja sain työkaverikseni hartaan uskovaisen joka auttoi mut takas vakaalle uskon tielle. Olen myös itse saanut toimia Jumalan apulaisena auttamalla muita ja se se vasta upeaa onkin. Jeesus on Herra, Jeesus on suuri, hän rakastaa juuri sinua ja haluaa sinutkin yliluonnolliseen yhteyteensä.
Minulla oli ajanjakso jolloin tapahtui joitakin erikoisia asioita, sen jälkeen kun aloin tietoisesti etsiä Jumalaa ja lukea Raamattua. Aloin nähdä valkoisia perhosia, tulin bussista ulos ja eteeni tuli kuin "tanssimaan" kaksi . Mulla oli todella vaikeaa elämässä muuten. Yhden kerran olin polulla, jossa oli metsikköä/pusikkoa ja sanoin Jumalalle/Jeesukselle vain "auta, en jaksa" Valehtelematta samalla silmänräpäyksellä sieltä pusikosta lensi/törmäsi minun käsivarteen samanlainen valkoinen perhonen. Eli siis koski siivellä minun käsivartta ja lensi pois. Aloin vollottaa tietenkin. Sitten muutin toiseen asuntoon, pyysin Jumalaa siunaamaan sen asunnon. Ikkuna on rinteeseen, jossa myös pusikkoa. Ikkunani alla näkyi kerran arviolta noin kymmenkunta valkoista perhosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt. Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä , vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia. Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.
Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta. Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.
Hui :O Tämä on tosiaan ihan kuin jostain kauhuleffasta!!
Löisin melkein vetoa, että niin se onkin.
Samaa mieltä. Kukaan ei jätä lasten piirustuksia seinille, jos myy taloa, eikä mitään ”vanhoja matkalaukkuja” komeroon. Eikä missään suomalaisessa vanhassa talossa ole sokkeloista, tiiliseinäistä kellaria, jossa on useita huoneita.
Kyllä muuten on. Mummo-vainaani asui vanhassa kaupassa ja siellä oli sokkeloinen, tiiliseinäinen kellari jossa oli useita huoneita. Pelotti aivan helvetisti muuten lapsena.
En tiedä onko tässä mitään paranormaalia, tuskinpa vain, mutta sairastuin masennukseen vakavasti muutamia vuosia sitten. Olin myös osastohoidossa useita kuukausia. Hoito oli psykoterapiaa ei esimerkiksi sähköhoitoa.
Hoitojakson jälkeen minulle tuli erikoisena yllätyksenä ja jonkinlaisena "lahjana" haistaa asioita, joita luen tai katson televisiota.
Esim. näin: "Auto kaasutti pois paikalta. Oljet haisivat jo mädäntyneiltä. Tyttö söi mansikoita.
Haistan heti ,luettuani nuo lauseet, pakokaasun, mädäntyneet oljet tai tuoreet mansikat.
Tai kun katson telkkarista miten joku lady purjehtii ylväänä salonkiin ja joku vahaa lattiaa.
Tunnen heti nenässäni hienon parfyymin leyhähdyksen tai lattiavahan hajun.
Nämä haju aistimukset kestävät ehkä sekunnin korkeintaan. Ja nämä hajuelämykset liittyvät aina näkö- tai lukuelämykseen.
Epilepsiaa minulle ei ole, silloinhan voi saada hajuharhoja.
Tämä outous ei suinkaan haittaa minua, antaapahan lisäväriä vaikkapa lukemaani kirjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin itse uskoa jeesukseen mut en vain usko, eikä kukaan uskova välitä tai auta, tuomitsee vaan
Voi vitti sanon minä
Jeesus onko sitä olemassa kirjoitti:
Haluaisin itse uskoa jeesukseen mut en vain usko, eikä kukaan uskova välitä tai auta, tuomitsee vaan
Voi vitti sanon minä
Rukoile, esitä siis tuo sama asia (että haluaisit uskoa, auta) ääneen Jeesukselle.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tässä mitään paranormaalia, tuskinpa vain, mutta sairastuin masennukseen vakavasti muutamia vuosia sitten. Olin myös osastohoidossa useita kuukausia. Hoito oli psykoterapiaa ei esimerkiksi sähköhoitoa.
Hoitojakson jälkeen minulle tuli erikoisena yllätyksenä ja jonkinlaisena "lahjana" haistaa asioita, joita luen tai katson televisiota.
Esim. näin: "Auto kaasutti pois paikalta. Oljet haisivat jo mädäntyneiltä. Tyttö söi mansikoita.
Haistan heti ,luettuani nuo lauseet, pakokaasun, mädäntyneet oljet tai tuoreet mansikat.
Tai kun katson telkkarista miten joku lady purjehtii ylväänä salonkiin ja joku vahaa lattiaa.
Tunnen heti nenässäni hienon parfyymin leyhähdyksen tai lattiavahan hajun.
Nämä haju aistimukset kestävät ehkä sekunnin korkeintaan. Ja nämä hajuelämykset liittyvät aina näkö- tai lukuelämykseen.
Epilepsiaa minulle ei ole, silloinhan voi saada hajuharhoja.
Tämä outous ei suinkaan haittaa minua, antaapahan lisäväriä vaikkapa lukemaani kirjaan.
Synestesiaa.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus onko sitä olemassa kirjoitti:
Haluaisin itse uskoa jeesukseen mut en vain usko, eikä kukaan uskova välitä tai auta, tuomitsee vaan
Voi vitti sanon minä
Rukoile, esitä siis tuo sama asia (että haluaisit uskoa, auta) ääneen Jeesukselle.
Ja jos kiinnostaa, niin youtubesta löytyy esim. haulla Jesus testimony ihmisten kokemuksia. Jotkut ovat kai rukoilleet vain tyyliin "God if you're real, show yourself to me". ?
Tiesin kun isovanhempani kuolivat. Kumpikin kuoli yöllä (eri aikaan, vuosia välissä) ja heräsin unestani tunteeseen että mummolassa on nyt hätä, tunne oli hyvin voimakas :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi niitä on paljon, kun on elävässä uskossa Jeesukseen.
Suurimpana se että olen uskossa. Olen saanut apua ihmeellisin tavoin, esim. rahaa erilaisin yliluonnollisin tavoin kun on ollut taloudellisesti hyvin tiukkaa. Kerran voitin 1000 euroa arvonnasta johon en ollut erikseen edes osallistunut (se oli tyyliin kun ostat tarjoustuotteemme osallistut samalla arvontaan). Kerran kaverini pyysi saada ostaa lapseni pieneksi jääneitä vaatteita ja sen avulla rahat riitti just seuraavaan tilipäivään. Kun meinasin eksyä ja kadottaa koko uskon niin rukoilin apua Jumalalta tyyliin "auta jos olet olemassa" ja sain työkaverikseni hartaan uskovaisen joka auttoi mut takas vakaalle uskon tielle. Olen myös itse saanut toimia Jumalan apulaisena auttamalla muita ja se se vasta upeaa onkin. Jeesus on Herra, Jeesus on suuri, hän rakastaa juuri sinua ja haluaa sinutkin yliluonnolliseen yhteyteensä.
Minulla oli ajanjakso jolloin tapahtui joitakin erikoisia asioita, sen jälkeen kun aloin tietoisesti etsiä Jumalaa ja lukea Raamattua. Aloin nähdä valkoisia perhosia, tulin bussista ulos ja eteeni tuli kuin "tanssimaan" kaksi . Mulla oli todella vaikeaa elämässä muuten. Yhden kerran olin polulla, jossa oli metsikköä/pusikkoa ja sanoin Jumalalle/Jeesukselle vain "auta, en jaksa" Valehtelematta samalla silmänräpäyksellä sieltä pusikosta lensi/törmäsi minun käsivarteen samanlainen valkoinen perhonen. Eli siis koski siivellä minun käsivartta ja lensi pois. Aloin vollottaa tietenkin. Sitten muutin toiseen asuntoon, pyysin Jumalaa siunaamaan sen asunnon. Ikkuna on rinteeseen, jossa myös pusikkoa. Ikkunani alla näkyi kerran arviolta noin kymmenkunta valkoista perhosta.
Mä kyllä korjaan vielä luettuani viestini uudestaan, sanan "silmänräpäyksellä" -> "samaksi hetkeksi" kun en minä kirjaimellisesti muista oliko silmänräpäys sama.. sori jos kuulostaa saivartelulta, yritän vaan olla tarkka/oppia tarkemmaksi mitä puhun.
Mummoni kuoli hiljattain syöpään. Hän uskoi vahvasti kaikkeen yliluonnolliseen ja puhui aina kaiken maailman hengistä ja maahisista ja muusta ”hömpästä” ja kertoi, että suvussamme on noitia :D Mummon kuoltua vitsailtiin perheen kesken, että millonhan mummo saapuu kummittelemaan. No sitten eräänä yönä vauvani heräsi kesken unien itkemään ja nostin hänet pinnasängystä syliin rauhoittaakseni hänet, ja vauva tuoksui ihan MUMMOLTA! Tiedättehän kun kaikissa ihmisissä on oma ominaistuoksu? Vauvaan oli tarttunut tämä mummon tuoksu :’) Mummo varmaan kävi keskellä yötä varmistamassa että tytöllä oli kaikki hyvin, ainakin näin tahdon uskoa <3