Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Jostain syystä näissä yliluonnollisuus-jutuissa toistuvat tämän tyyppiset tarinat: Olin kävelemässä synkällä metsätiellä syksyisenä iltana koiran/kaverin kanssa. Yhtäkkiä metsästä kuului outoa ryskettä. Emme jäänet paljon ihmettelemään vaan juoksimme kotiin hirmuista vauhtia.
Jos kotinne lähistöllä on noita synkeitä metsäteitä , bonuksena pelottava autiotalo tien varressa, niin senkö helkutin takia sinne on työnnyttävä aina syksyllä ja pimeällä kuuntelemään rytinöitä tai näkemään valoilmiöitä?
Mutta tämä Intia-ihmisen jutut olivat kyllä parhaat! Jos joku uskaltaa epäillä juttujasi, voi siihen näppärästi aina sanoa, että tämäpä tapahtuikin Intiassa!
Siihen on kyllä paha nokittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..sori, ne Intia-jutut taisikin olla siinä selvittämättömät....-jutuissa.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä näissä yliluonnollisuus-jutuissa toistuvat tämän tyyppiset tarinat: Olin kävelemässä synkällä metsätiellä syksyisenä iltana koiran/kaverin kanssa. Yhtäkkiä metsästä kuului outoa ryskettä. Emme jäänet paljon ihmettelemään vaan juoksimme kotiin hirmuista vauhtia.
Jos kotinne lähistöllä on noita synkeitä metsäteitä , bonuksena pelottava autiotalo tien varressa, niin senkö helkutin takia sinne on työnnyttävä aina syksyllä ja pimeällä kuuntelemään rytinöitä tai näkemään valoilmiöitä?
Mutta tämä Intia-ihmisen jutut olivat kyllä parhaat! Jos joku uskaltaa epäillä juttujasi, voi siihen näppärästi aina sanoa, että tämäpä tapahtuikin Intiassa!
Siihen on kyllä paha nokittaa.
En nyt muista, olenko tänne vai johonkin toiseen ketjuun kertonut oman syyspimeä metsä-kokemukseni, mutta en minä vartavasten "änkeä" mihinkään .D vaan kyseessä on normaali ulkoilureitti ja koira nyt pitää lenkittää, oli syysilta tai kesäaamu.
Musikaalinen hallusinaatio iski keskellä lukion tenttiä. Erään lastenohjelman tunnari, jota en ollut pitkään aikaan kuullut alkoi kuulua mun päässä.
En saisi kirjoittaa tätä koska tästä minut tunnistetaan...
Olin sairaalassa potilaana ja iltaisin ihmettelin mistä kuuluu tuo meteli aivan kun joukko ihmisiä istuu jonkun luona iltaa juoden pohjia, kuunnellen musiikkia ääni oli vaimeaa. Sitten rupesin silmäni sivukulmalla näkemään tumman viittelöivän hahmon sekä kissan joka tummana varjona hyppäsi esim. ikkulaudalle. Sitten alkoi öisin kuulumaan nuoren naisen ääni " Ei eiii EI tippaaa ei..." Jatkuvasti kuului miten portaita kävellään edes takaisin ja osastolla ei ollut missään portaita varsinkaan puisia. Eräänä yönä kun koitin nukkua kuulin äänen joka sanoi nimeni ja miten kuolen kohta samalla tuoli tippui minun vuoteeseen. Oli pakko yöllä lähteä osastolta kotiin! Olin sairaalassa sylkirauhasen tulehduksen ja toispuolisen kasvohalvauksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain joskus 3 vuotta sitten päähäni että onkohan joku Halloween ihan oikeasti kirottu juhla tai toiset 'pakana' juhlat.Inspiraation sain tietysti netistä löytymiltä tarinoilta.En kuulu kirkkoon mutta joitakin yliluonnolliseksi epäilemiä tapauksia on tapahtunut.Ei tämä ainoa.
No sitten aloin toimimaan ohjeiden mukaan että Halloween juhlaan ei saa osallistua,verhot on pidettävä kiinni pimeällä ja taisi olla jotain muitakin ohjeita.Kolmena Halloweenina olen tullut kotiin ennen auringonlaskua ja ihan oudosti näen aina saman kotikadullani kun availen ovea : On pilven hattaroita mutta aurinko paistaa aavemaisen kesäisesti ,on ihan tyyni ilma,ei pihahdustakaan missään,mikään ei liiku lukuunottamatta yhtä ja samaa puuta joka vuosi.Tuuli pyöräyttää sitä puuta ihan kuin olisi joku myrsky kohtaus tullut... ja pysähtyy yhtäkkiä ja toiset puut ei siis liiku yhtään,lehtikään. Mielessä tietysti alkaa soimaan Halloween leffan tunnari.
Ihmetyttää tuo puu.Miten se aina tekee saman.Juhla aikaan liittyy muitakin juttuja mutta en halua avautua.
Ehkä nämä on jotain sattumaa,en tiedä.
Mielenkiinnolla olen seurannut alanuoletusta.Onhan se ikävää kun 'kiva' lasten perhe juhlatunnelma halutaan pilata ja peloitella.Uskontoon ei sitten liity mitään yliluonnollista??? Ei tarvitse pitää,kunhan kävin vain mainitsemassa.Terveisin Minä.
Ei nyt edes kovin yliluonnollista mutta saan joskus pieniä etiäisiä pari minuuttia ennen oikeaa tapahtumaa. Välillä tajuan näitä vasta jälkikäteen, mutta tässä nyt muutama useammin tapahtuva:
- Taskussa saattaa puhelin "väristä" niin paljon että tuntuu tippuvan, mutta katsoessa ei mitään, ja parin minuutin päästä joku soittaa (tasku"tärinät" on ihan yleinen juttu ihmisillä mutta minulla tapahtuu vain juuri ennen soittoa)
- Yöllä saatan herätä täysin satunnaisesti, parin minuutin päästä tapahtuu jotain mihin olisin herännyt, esim. lumet tippuu ryminällä katolta
- Joskus jos etsin jotain kadonnutta esinettä tai vaikka netistä jotain mitä olin nähnyt kauan sitten, jossain vaiheessa alkaa sydän pampattaa ja kohta juttu löytyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saisi kirjoittaa tätä koska tästä minut tunnistetaan...
Olin sairaalassa potilaana ja iltaisin ihmettelin mistä kuuluu tuo meteli aivan kun joukko ihmisiä istuu jonkun luona iltaa juoden pohjia, kuunnellen musiikkia ääni oli vaimeaa. Sitten rupesin silmäni sivukulmalla näkemään tumman viittelöivän hahmon sekä kissan joka tummana varjona hyppäsi esim. ikkulaudalle. Sitten alkoi öisin kuulumaan nuoren naisen ääni " Ei eiii EI tippaaa ei..." Jatkuvasti kuului miten portaita kävellään edes takaisin ja osastolla ei ollut missään portaita varsinkaan puisia. Eräänä yönä kun koitin nukkua kuulin äänen joka sanoi nimeni ja miten kuolen kohta samalla tuoli tippui minun vuoteeseen. Oli pakko yöllä lähteä osastolta kotiin! Olin sairaalassa sylkirauhasen tulehduksen ja toispuolisen kasvohalvauksen takia.
Miksi alapeukkuja?
Kerran vedin aivan överit perseetolallekännit. Aamulla heräsin kotoa, eikä ollut mitään muistikuvaa että miten olen tullut kotiin.
Ajatelkaa, tajupoiskänni, silti olin päätynyt omaan sänkyyn nukkumaan, kaikki vaatteet oli tallella ja ehjänä, itsesessä ei ollut yhtään naarmua tai mustelmaa. Myös silmälasit, avaimet, kännykkä ja lompakko oli tallella.
Aika yliluonnollinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun aika levottomassa ja huonomaineissa lähiössä, enkä vähällä hätkähdä. Olen yöihminen ja kerran menin noin klo 2 tupakalle, oli ihan hiljaista ja mukavan viileää. Asuntoni on kolmannessa kerroksessa ja parveke parkkipaikalle päin , parkkipaikan takana on pieni metsä. Aloin kuulla metsästä voimistuvaa puhetta, jotkut huutelivat toisilleen mikä ei herättänyt minussa sen kummempaa reaktiota kun oletin joidenkin juoppojen siellä vain huutelevan. Se mikä kiinnitti huomioni oli että hahmot puhuivat siansaksaa ja äänet olivat kummallisen kirskuvia sekä rääkyviä, en ollut pahimmankaan ketjupolttajan puhuvan sellaisella äänellä. Sytytin toisen tupakan ja kurkotin kaiteen yli nähdäkseni puhujat.
Metsästä tuli kaksi tummiin pukeutunutta, nopeasti liikkuvaa hahmoa joiden kasvoja tai sukupuolta ei erottanut, toinen hyppäsi auton päältä ja sai varashälyttimen ulvomaan. Toinen huomasi minut ja alkoi juosta kohti kyykistyen kuin loikkaan, tiesin ettei parvekkeelleni voisi hypätä vaikka olisi aineissa mutta siirryin kuitenkin sisään. Seuraavana päivänä selvisi että useita autoja oli naarmutettu ja nurmikkoa oli poltettu, kerroin poliiseille kahdesta tyypistä tummissa huppareissa. Sitä en kertonut miten nopeasti hahmot olivat liikkuneet ja miltä ne olivat kuulostaneet, enkä raapimisjäljistä parvekkeeni kaiteessa.
Ne raapimisjäljet...olen varma, että toinen niistä ns ". vandaaleista " hyppäsi tai kiipesi parvekkeeni kaiteelle, sen ei pitäisi olla mahdollista mutta se miten tyyppi tuli kohti kuin hyppyyn valmistuva leijona...
Näin unta, jossa olin hirvikolarissa. Heräsin unesta siihen, että hirvi hyppäsi ojasta auton eteen ja rysähti. Siis suorastaan heräsin säikähtäen. Jouduin lähtemään töihin aamulla ja kolari-unen takia ajoin hyvin varovasti ja tavallista hiljempaa. Yhtäkkiä näin hirven ylittävän tien noin parisadan metrin päästä. Jos olisin ajanut kovempaa olisin saattanut osua hirveen. Kyllä uni ja tämä tapahtuma on pyörinyt mielessäni jo monta vuotta. Sattumaa vai ennenuni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oulun Meri-Toppilassa ulkoillessa siinä Kuorimokadun pään ja voimalan välisellä polkualueella tai mmiksi sitä nyt sanoisi, keskellä vitikkoa on ollut ainakin ennen joitain vuosia sitten sellainen levyempi väylä. Sillä osuudella näin joitain kertoja jotain käsittämättömästi yhtäkkiä hävineitä hahmoja. Siinä on ojat molemmin puolin, toisella puolin se urheilukenttä, toisella puolen silkkaa metsävitikkoa ja se entinen pikku siltakin oli rälläämällä tuhottu. Näin vielä sellaisiin aikoihin vuotta, puutkaan olleet edes lehdessä ja jos joku olisi siihen urheilukentän puolelle pujahtanut, olosi näkynyt kirkkaasti. Ei siellä yksinkertaisesti ole mitään mihin joku voisi siitä kulkuväyltä "kadota", mutta niinpä vain näin. Useampia kertoja vuosien aikana.
Täh??!
Vierailija kirjoitti:
Asun aika levottomassa ja huonomaineissa lähiössä, enkä vähällä hätkähdä. Olen yöihminen ja kerran menin noin klo 2 tupakalle, oli ihan hiljaista ja mukavan viileää. Asuntoni on kolmannessa kerroksessa ja parveke parkkipaikalle päin , parkkipaikan takana on pieni metsä. Aloin kuulla metsästä voimistuvaa puhetta, jotkut huutelivat toisilleen mikä ei herättänyt minussa sen kummempaa reaktiota kun oletin joidenkin juoppojen siellä vain huutelevan. Se mikä kiinnitti huomioni oli että hahmot puhuivat siansaksaa ja äänet olivat kummallisen kirskuvia sekä rääkyviä, en ollut pahimmankaan ketjupolttajan puhuvan sellaisella äänellä. Sytytin toisen tupakan ja kurkotin kaiteen yli nähdäkseni puhujat.
Metsästä tuli kaksi tummiin pukeutunutta, nopeasti liikkuvaa hahmoa joiden kasvoja tai sukupuolta ei erottanut, toinen hyppäsi auton päältä ja sai varashälyttimen ulvomaan. Toinen huomasi minut ja alkoi juosta kohti kyykistyen kuin loikkaan, tiesin ettei parvekkeelleni voisi hypätä vaikka olisi aineissa mutta siirryin kuitenkin sisään. Seuraavana päivänä selvisi että useita autoja oli naarmutettu ja nurmikkoa oli poltettu, kerroin poliiseille kahdesta tyypistä tummissa huppareissa. Sitä en kertonut miten nopeasti hahmot olivat liikkuneet ja miltä ne olivat kuulostaneet, enkä raapimisjäljistä parvekkeeni kaiteessa.
Ne raapimisjäljet...olen varma, että toinen niistä ns ". vandaaleista " hyppäsi tai kiipesi parvekkeeni kaiteelle, sen ei pitäisi olla mahdollista mutta se miten tyyppi tuli kohti kuin hyppyyn valmistuva leijona...
Tämä olisi ollut uskottavampi tarina kun olisit jättänyt nuo kolmannen kerroksen parvekkeen raapimajäljet pois. Hyvä ja viihdyttävä silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun aika levottomassa ja huonomaineissa lähiössä, enkä vähällä hätkähdä. Olen yöihminen ja kerran menin noin klo 2 tupakalle, oli ihan hiljaista ja mukavan viileää. Asuntoni on kolmannessa kerroksessa ja parveke parkkipaikalle päin , parkkipaikan takana on pieni metsä. Aloin kuulla metsästä voimistuvaa puhetta, jotkut huutelivat toisilleen mikä ei herättänyt minussa sen kummempaa reaktiota kun oletin joidenkin juoppojen siellä vain huutelevan. Se mikä kiinnitti huomioni oli että hahmot puhuivat siansaksaa ja äänet olivat kummallisen kirskuvia sekä rääkyviä, en ollut pahimmankaan ketjupolttajan puhuvan sellaisella äänellä. Sytytin toisen tupakan ja kurkotin kaiteen yli nähdäkseni puhujat.
Metsästä tuli kaksi tummiin pukeutunutta, nopeasti liikkuvaa hahmoa joiden kasvoja tai sukupuolta ei erottanut, toinen hyppäsi auton päältä ja sai varashälyttimen ulvomaan. Toinen huomasi minut ja alkoi juosta kohti kyykistyen kuin loikkaan, tiesin ettei parvekkeelleni voisi hypätä vaikka olisi aineissa mutta siirryin kuitenkin sisään. Seuraavana päivänä selvisi että useita autoja oli naarmutettu ja nurmikkoa oli poltettu, kerroin poliiseille kahdesta tyypistä tummissa huppareissa. Sitä en kertonut miten nopeasti hahmot olivat liikkuneet ja miltä ne olivat kuulostaneet, enkä raapimisjäljistä parvekkeeni kaiteessa.
Ne raapimisjäljet...olen varma, että toinen niistä ns ". vandaaleista " hyppäsi tai kiipesi parvekkeeni kaiteelle, sen ei pitäisi olla mahdollista mutta se miten tyyppi tuli kohti kuin hyppyyn valmistuva leijona...
Tämä olisi ollut uskottavampi tarina kun olisit jättänyt nuo kolmannen kerroksen parvekkeen raapimajäljet pois. Hyvä ja viihdyttävä silti.
Ei ollut edes hyvä. Miten joku jaksaakin yrittää.
Kirjoitin huhtikuussa kirkkaasta valopallosta yöllisellä taivaalla tähän samaan ketjuun. No, tuon jälkeen olen kahdesti nähnyt samanlaisen valopallon, kirkas ja äänetön ja liikkuu hitaasti, mutta suoraan länsi-itäsuunnassa.
Viimeisin havainto oli eteläisellä taivaanrannalla.
Asuinmaani on Nato-maa ja olenkin miettinyt, olisivatko nuo pallot jotenkin Natoon liittyviä.
80-luvun alussa työpaikalla keskusteltiin syksyn-sävel kilpailusta. Näin unen kuukauden päästä keskustelusta,että syksyn-sävel kilpailian puoliso menehtyy myöhemmin esiintymispaikan lähelle yllättäen.Apu saatin nopeasti paikalle,mutta tuupertunut henkilö menehtyy sairauskohtaksen rajuuden vuoksii.En puhunut kellekään nähdystäni unesta.Aikaa meni muutama kuukausi ja säikähdin hirvittävästi,kun uni paljastui todeksi.
Näistä katoilevista tavaroista. Olen hieman professori, ja tavaroitani katoilee vähän väliä. Ei siinä sen kummempaa, mutta aina kun kysyn niistä, ja joku vastaa, että tulee kohta auttamaan etsimisessä, niin ne löytyvät samalla sekunnilla, siis ennen kuin on ehtinyt tulla apuun, aivan itsestään. Varmaan asuu meillä jokin hassutteleva talotonttu! 😊
Vierailija kirjoitti:
Asun aika levottomassa ja huonomaineissa lähiössä, enkä vähällä hätkähdä. Olen yöihminen ja kerran menin noin klo 2 tupakalle, oli ihan hiljaista ja mukavan viileää. Asuntoni on kolmannessa kerroksessa ja parveke parkkipaikalle päin , parkkipaikan takana on pieni metsä. Aloin kuulla metsästä voimistuvaa puhetta, jotkut huutelivat toisilleen mikä ei herättänyt minussa sen kummempaa reaktiota kun oletin joidenkin juoppojen siellä vain huutelevan. Se mikä kiinnitti huomioni oli että hahmot puhuivat siansaksaa ja äänet olivat kummallisen kirskuvia sekä rääkyviä, en ollut pahimmankaan ketjupolttajan puhuvan sellaisella äänellä. Sytytin toisen tupakan ja kurkotin kaiteen yli nähdäkseni puhujat.
Metsästä tuli kaksi tummiin pukeutunutta, nopeasti liikkuvaa hahmoa joiden kasvoja tai sukupuolta ei erottanut, toinen hyppäsi auton päältä ja sai varashälyttimen ulvomaan. Toinen huomasi minut ja alkoi juosta kohti kyykistyen kuin loikkaan, tiesin ettei parvekkeelleni voisi hypätä vaikka olisi aineissa mutta siirryin kuitenkin sisään. Seuraavana päivänä selvisi että useita autoja oli naarmutettu ja nurmikkoa oli poltettu, kerroin poliiseille kahdesta tyypistä tummissa huppareissa. Sitä en kertonut miten nopeasti hahmot olivat liikkuneet ja miltä ne olivat kuulostaneet, enkä raapimisjäljistä parvekkeeni kaiteessa.
Ne raapimisjäljet...olen varma, että toinen niistä ns ". vandaaleista " hyppäsi tai kiipesi parvekkeeni kaiteelle, sen ei pitäisi olla mahdollista mutta se miten tyyppi tuli kohti kuin hyppyyn valmistuva leijona...
Miten muistelen että olen lukenut lähes vastaavan jutun jossain toisessa ketjussa mutta siinä nämä hahmot tulivat myös alaovelle ja jutun kertoja oli koko yön kauhun vallassa?!! Viihdyttävä juttu jos on fiktiota, jos totta niin todella kuumottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun aika levottomassa ja huonomaineissa lähiössä, enkä vähällä hätkähdä. Olen yöihminen ja kerran menin noin klo 2 tupakalle, oli ihan hiljaista ja mukavan viileää. Asuntoni on kolmannessa kerroksessa ja parveke parkkipaikalle päin , parkkipaikan takana on pieni metsä. Aloin kuulla metsästä voimistuvaa puhetta, jotkut huutelivat toisilleen mikä ei herättänyt minussa sen kummempaa reaktiota kun oletin joidenkin juoppojen siellä vain huutelevan. Se mikä kiinnitti huomioni oli että hahmot puhuivat siansaksaa ja äänet olivat kummallisen kirskuvia sekä rääkyviä, en ollut pahimmankaan ketjupolttajan puhuvan sellaisella äänellä. Sytytin toisen tupakan ja kurkotin kaiteen yli nähdäkseni puhujat.
Metsästä tuli kaksi tummiin pukeutunutta, nopeasti liikkuvaa hahmoa joiden kasvoja tai sukupuolta ei erottanut, toinen hyppäsi auton päältä ja sai varashälyttimen ulvomaan. Toinen huomasi minut ja alkoi juosta kohti kyykistyen kuin loikkaan, tiesin ettei parvekkeelleni voisi hypätä vaikka olisi aineissa mutta siirryin kuitenkin sisään. Seuraavana päivänä selvisi että useita autoja oli naarmutettu ja nurmikkoa oli poltettu, kerroin poliiseille kahdesta tyypistä tummissa huppareissa. Sitä en kertonut miten nopeasti hahmot olivat liikkuneet ja miltä ne olivat kuulostaneet, enkä raapimisjäljistä parvekkeeni kaiteessa.
Ne raapimisjäljet...olen varma, että toinen niistä ns ". vandaaleista " hyppäsi tai kiipesi parvekkeeni kaiteelle, sen ei pitäisi olla mahdollista mutta se miten tyyppi tuli kohti kuin hyppyyn valmistuva leijona...
Miten muistelen että olen lukenut lähes vastaavan jutun jossain toisessa ketjussa mutta siinä nämä hahmot tulivat myös alaovelle ja jutun kertoja oli koko yön kauhun vallassa?!! Viihdyttävä juttu jos on fiktiota, jos totta niin todella kuumottava.
Ihan hyvä. Stephen King tyyliä.
Isoisoäitini oli voimakastahtoinen nainen jota kuulemma pelkäsivät aviomies , omat lapset kuin moni muukin. Isoäidillä oli jollain tavoin vammainen veli joka yhtenä päivänä vain hävisi ja asiasta kysellessä tuli kämmenestä naamaan, myöhemmin selvisi että poika oli äitinsä tahdosta viety johonkin laitokseen. Mitä isoisoäiti käski, se tehtiin. Isoisoisä kuitenkin rakennutti perheelleen komean, vankan talon joka sitten periytyi suvulle. Talossa kuolivat ainakin yksi isoisoäidin lapsista heti synnyttyään, ruokapalkalla työskennellyt tyttö/nainen joka oli jonkinlainen apulainen sisäkkö mikä lie hevosen potkuun ja isoisä itse omaan sänkyynsä keuhkopöhöön, mikä hiivatti se sitten onkin.
Isoisoäiti eli pitkään, ehti täyttää sata vuotta mutta ei todellakaan ollut mikään rakastettu matriarkka vaan tyranni. Poikansa jäi taloon, toi sinne vaimon äidin vielä elellessä saman katon alle ja syntyi lapsiakin. Myöhemmin talosta tuli suvun lomanviettopaikka jota alettiin myös lisätienistinä vuokrata ulkopuolisille, jostain syystä vuokralaiset ovat vain tupanneet häipyä kesken kaiken ...enkä ihmettele, niin hurjia asioita talossa kuulemma tapahtuu kaikille sinne astuville:
- Täriseviä huonekaluja.
- Juoksuaskelia katolta JA seinistä.
- Ihmisen tuskaista läähätystä
- Portaissa on kävelty kopisevin kengin.
- Koiran murinaa tai haukkumista vaikka koko talossa ei olisi koiraa.
- Pienet lapset, jotka eivät ole osanneet kunnolla puhua ovat pelästyneet jotain pahoin.
- Tyhjästä ilmestyviä mustia höyheniä.
- Kahvin tuoksua tai "viikon vanhan roskapussin"lemua tyhjästä
- Autojen valot syttyilleet ja varashälyttimet huutaneet keskellä yötä.
- Outoja kipukohtauksia vatsassa tai päässä, moni on talossa saanut elämänsä ensimmäisen ja viimeisen migreenin.
Olen itse viettänyt lapsena siellä viikonlopun n. 7-vuotiaana, en muista mitåän spookyä tapahtuneen eikä äitinikään muuta kuin että sähköt sekoilivat ukkosesta .