Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Aikuisena evoluution, alkuräjähdyksen ja muut kiistattomat tieteelliset faktat hyväksyneenä ihmisenä en usko satuolentoihin tai asioihin joita ei voi tieteellisesti tutkia ja vahvistaa. Ihmisen joka näkee vihreitä miehiä tai mörköjä vielä 2019 on syytä tutkituttaa päänsä.

No tieteellinen tutkimus ja ihmisen ymmärrys tästä kaikkeudesta on vielä niin lapsen kengissä, että on aika naivia myös kuvitella tämän hetkisen tieteellisen faktan olevan joku koko totuus kaikeasta.

Tietenkään mitään yliluonnollista ei ole kenellekään tapahtunut. Osa keksii juttuja omasta päästään ja osalla mielikuvitus rakentunut niin kuvitteelliseksi, että se, mitä ei osaa selittää, tai minkä tekijää ei näe/tunne, projisoidaan herkästi johonkin ei-luonnolliseen asiaan, ja tietenkin niihin asioihin, joita on elämänsä aikana elokuvista, kertomuksista, teksteistä jne. omaksunut. Tämä elohan on lopulta vain asioiden muodostamista ja yhdistelyä mielessä, sisäsyntyisesti, joten lopputulokseen vaikuttaa tietenkin jokaisen persoonalle tyypilliset mielikuvalliset mieltymykset ja taipumukset. Esim. koputus seinässä. Mitä se kertoo? Joillekin se saa ihon kananlihalle tai muuten kauhufiiliksiä, että koska he luovat sekunnissa skenaarion pahasta hengestä, riivaajasta, tms., koska ko. mielikuva on pinttynyt kauhuelokuvista yms. Todellisuudessa se on vain ja ainoastaan ääni. Molekyylien liikettä, jonka tärykalvo vastaanottaa, joka muunnetaan korvassa sähköimpulsseiksi, joka tulkitaan aivoissa, johon lisätään omia persoonallisia mielikuvia, tuntemuksia yms.

"Yliluonnollinen" on todellakin puhtaasti sisäsyntyinen käsite, monesta eri asiasta (informaatio, tunteet...) muodostunut "lopputuote", jonka sitten ihminen ulkoistaa mielensä ulkopuolelle. Mieti hetki, miten jumalat, enkelit, demonit, taivaat, helvetit, kummitukset jne. on tullut ihmisen tietoon. Moni meistä uskoo, että ne on tulleet jostain tuolta ulkopuolelta, ulkomaailmasta. Ja siitäkin huolimatta, että kukaan niitä ei näe, mutta uskoo, että joku on nähnyt, kun onhan niistä tuhansia vuosia vanhoja "todisteitakin"!

Luonnollisesti ihminen uskoo, että asioita tapahtuu tuolla ns. ulkopuolella, että ne kaikki on sieltä peräisin, mutta todellisuudessa kaikki asiat, määritelmät, käsitteet jne. on mielen itsensä muodostamia, mutta ne ulkoistetaan, jolloin syntyy vaikutelma, harha, ne olisi peräisin tuolta jostain. Mieti asioita, kuten aika, valo, ääni, haju. Mikään noista asioista ei ole olemassa sinun aivojesi/mielesi ulkopuolella, vaan ne ovat kaikki inhimillisiä projektioita. Mieti hetki näkymättömiä olentoja, joiden kuitenkin uskotaan olevan olemassa. Ne kaikki on ihan samanlaisia projektioita, kuin aika, valo, ääni ja haju.

Toki jokainen saa olla niin uskonnollinen kuin haluaa ja uskoa yliluonnolliseen, mutta jokainen saa myös ajatella asioita rationaalisesti ja muodostaa todellisuuskäsityksensä sen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Aikuisena evoluution, alkuräjähdyksen ja muut kiistattomat tieteelliset faktat hyväksyneenä ihmisenä en usko satuolentoihin tai asioihin joita ei voi tieteellisesti tutkia ja vahvistaa. Ihmisen joka näkee vihreitä miehiä tai mörköjä vielä 2019 on syytä tutkituttaa päänsä.

Olen itsekin "evoluution, alkuräjähdyksen ja muut kiistattomat tieteelliset faktat hyväksynyt" ihminen (hyvät hyssykät, kukapa ei olisi, paitsi jotkut hörhö-Räsäset ja Huhtikset!) Tämä ei kuitenkaan mitenkään mitätöi sitä, että olen kokenut ns. yliluonnollisen kokemuksen, ja tuttavapiirissäni on koettu myös. Ilmiö on olemassa ja on ollut läpi historian kaikissa kulttuureissa. Ilmiö ei välttämättä ole sellainen, joksi sen helposti kuvittelemme, mutta jotain muuta se on kuin mielisairautta. 

Jotkut teistä skeptikoisa ovat kyllä uskomattoman tylsiä. Maailmassanne on joko järkeviä, tieteelliset faktat hyväksyneitä tosikkoja, jotka kiistävät ihmisten subjektiiviset kokemukset ja ovat mielestään skitsofreenikoita jos kuulevat outoja ääniä, tai sitten höpöhörhöjä jotka näkevät ja kuvittelevat olemattomia, uskovat kaikkeen yksisarvisista alieneihin eivätkä kykene mitenkään hahmottamaan omia kokemuksiaan tai erottamaan harhoja todellisuudesta. Voi olla jompaa kumpaa, tai jotain siltä väliltä. Itse olen järkevä ateistiskeptikko, joka on nähnyt aaveen keskellä kirkasta päivää (tässäkin ketjussa olen siitä kirjoittanut). Sen ainoan kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen  ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin  ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt.  Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja  liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi  hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä ,  vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia.   Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.

 Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin  katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta.  Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.

Hui :O   Tämä on tosiaan ihan kuin jostain kauhuleffasta!! 

Löisin melkein vetoa, että niin se onkin.

Samaa mieltä. Kukaan ei jätä lasten piirustuksia seinille, jos myy taloa, eikä mitään ”vanhoja matkalaukkuja” komeroon. Eikä missään suomalaisessa vanhassa talossa ole sokkeloista, tiiliseinäistä kellaria, jossa on useita huoneita.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Kukaan ei jätä lasten piirustuksia seinille, jos myy taloa, eikä mitään ”vanhoja matkalaukkuja” komeroon. Eikä missään suomalaisessa vanhassa talossa ole sokkeloista, tiiliseinäistä kellaria, jossa on useita huoneita.

On sitä arvokkaampaakin tavaraa jäänyt myytyihin taloihin. Ja mitä tulee sokkeloiseen kellariin, niin onhan niitä. Yksi löytyy kaverin rintamamiestalosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mul on monii, mut jos laittaisin kaikki nii ei kukaa sirä loppujen lopuks jaksas lukee, ja vaikuttas iha joltoi romaanilta.

Tää sattu pari pvä sitte, tää viimeisin kokemus. Tähän alkuun, et asun kerrostalos enkä tiiä onko tääl entisel asukkaal tai enne tän talon rakentamista sattunut jotain. Tää ei oo kovin uusi talo, mutta ei kovinkaan vanha. Oon asunu täs perheen kans pian n. 4-5v.

Mutta kokemukseen siis. Eli katoin youtubesta kuulokkeilla videota smaalla, kun omassa huoneessa söin sängyssäni aamupalaa. Olin nukiunut yöni hyvin, ja olin virkeä. Samassa luukin, kun joku olisi koputtanut ikkunaan. Jöhmetyin paikalleni, ja otin kuulokkeet pois. Ja kuuntelin hetken aikaa kuuluosko enää mitään. Ei kuulunut mitään sen enempää, joten laitoin kuulokkeet takas päähän ja jatkoin videon kuuntelua. Sitten kun olin syönyt aamupalan, ja katsonut videon loppuun otin mukavemman asennon, ja selasin instaa. Sitten tunsin kun joku olisi yrittänyt kädellä ottaa kyljestäni kii, tms. Meinasin ruveta kiljumaan, ja töllötin sitä kohtaa hetken aikaa. Ei näkynyt mitään, jatkoin instan selaamista. Vein tavarat, ja siinä se siltä osalta aas..

Ole huoleti, kukaan ei luule tekstiäsi kaunokirjallisuudeksi.

Turha tulla v*****lee. Jos se sun mielest ei oo totta, se ei tarkota etteikö muut uskoisi ja eikö se ois mulle tapahtunut.

Asumme kerrostalossa joka on rakennettu -70 luvulla ja meillä on kaksi makuuhuonetta. Laitoimme sänkymme ensin toiseen makuuhuoneeseen, mutta en saanut nukuttua siellä hyvin. Siellä tuntuu olevan hieman kylmempää kuin muualla asunnossa ja minulla ja vaimolla iho menee kananlihalle kun vietämme siellä aikaa. Vaihdoimme huonetta. Mietin, että onko sinne jäänyt jonkun edellisen kuolleen asukkaan henki, joka ei halua meitä sinne. Meidän vauva myös puhuu joskus kohti olohuoneen nurkkaa ja heiluttaa käsiään aivan kuin kertoakseen jollekin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Kukaan ei jätä lasten piirustuksia seinille, jos myy taloa, eikä mitään ”vanhoja matkalaukkuja” komeroon. Eikä missään suomalaisessa vanhassa talossa ole sokkeloista, tiiliseinäistä kellaria, jossa on useita huoneita.

On sitä arvokkaampaakin tavaraa jäänyt myytyihin taloihin. Ja mitä tulee sokkeloiseen kellariin, niin onhan niitä. Yksi löytyy kaverin rintamamiestalosta.

Meillä myös ja on muuten taivaallisen viileä kesällä ! Ja täällä oli muuten vanhoja raamattuja ja naisten mekkoja yhdessä yläkerran komerossa kun muutettiin .D

Meillä on talo jossa voisi äkkiä alkaa nähdä kummituksia jos siihen taipumus.  Vintiltä löytyi sellainen ompelijoiden käyttämä torso ja mies pisti sen vitsillä hattu "päässä " kuistille. Ulkoportaiden alla olevasta, salvalla suljettavasta varastosta löytyi jotain kettinkejä ja naisten  kengät. Villiintyneen piharuohon seasta  taas  paljastuivat vanha kaivo ja  päätön nukke. Taloa möi perikunta ja olemme vitsillä kehitelleet miehen kanssa hurjia tarinoita jossa emäntä on heitetty  koppiin portaiden alle ja muksu kaivoon. Jos olisi herkkä, nuo  vitsailut voisivat alkaa elää öisin omaa elämäänsä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen  ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin  ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt.  Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja  liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi  hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä ,  vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia.   Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.

 Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin  katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta.  Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.

Hui :O   Tämä on tosiaan ihan kuin jostain kauhuleffasta!! 

Löisin melkein vetoa, että niin se onkin.

Samaa mieltä. Kukaan ei jätä lasten piirustuksia seinille, jos myy taloa, eikä mitään ”vanhoja matkalaukkuja” komeroon. Eikä missään suomalaisessa vanhassa talossa ole sokkeloista, tiiliseinäistä kellaria, jossa on useita huoneita.

Jos vanhemmat ovat  kuolleet, eikä taloa myyvillä lapsilla ole mitään nostalgista hinkua  ikivanhoja tuherruksia tai homeisia laukkuja kohtaan? Otetaan kaikki, millä vähänkin  rahallista arvoa ja jätetään loput uuden asukkaan ongelmaksi.

Vierailija kirjoitti:

No en laskisi tätä yliluonnolliseksi, mutta tosi erikoinen juttu kyllä. Luultavasti tähän löytyy luonnollinen selitys. Kerran kotonamme vessan ovi oli lukossa sisäpuolelta vaikka kukaan ei siellä ollut. Vain minä ja mies kotona ja yhdessä ihmettelimme miten se on voinut mennä lukkoon sisäpuolelta. Onneksi sellaisen lukon saa esim. veitsellä käännettyä auki niin että ovi saatiin auki. Olisiko selitys ehkä se, että lukko on ollut jo menossa kiinni ja naksahtanut kiinni kunnolla, kun ovi on ulkopuolelta työnnetty kiinni? 

Vanha viesti, mutta itse näin eilen töissä, kun palautin vessan oven kiinni, että ovi meni lukkoon. Työpaikka vuoden vanha rakennus, ei mitään outoa. Työkaverit olivat kuulemma kokeneet joskus saman, ja miestyökaveri selitti syynkin, jotain ihmeen paine ja vastus -juttuja, joista en ymmärtänyt, mutta yliluonnollista se ei ole :)

Moni muukin tarina täällä on selitettävissä, ainakin yhdeksän luin, jotka voisin selittää heti tieteen avulla. Äänen liike eri pinnoilla on ainakin monelle hyvin vierasta selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Oon ihan pureskeltu vaikka kaikissa ikkunoissa on hyttysverkot eikä ludetarkastuksessa löytynyt mitään.

Täällä kaupungissa en ole nähnyt kuin 2 hyttystä kolmen vuoden aikana, enkä ole rymynnyt puskissa enkä lähibaarissa.

Vampiiri?

(Oikeasti varmaan polttiainen tai mäkärä, jotka pääsee läpi verkosta)

Luteita havaitaan ludetarkastuksien yhteydessä vain 80 % tapauksista, eli 20 % luteita ei havaita vaikka niitä olisi. Ovat hyviä piiloutumaan ja pesä voi olla erikoisessa paikassa, vaikka tv:n sisällä. Pienet hyönteiset pääsevät verkosta läpi, lukee ihan verkkojen ohjeissa. Tai pitäisi ainakin lukea. Lintukirppuja ei näe, tosin ei niitä enää ole. Syyhy voi olla myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen  ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin  ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt.  Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja  liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi  hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä ,  vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia.   Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.

 Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin  katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta.  Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.

Hyi tämä oli kammottava tarina :( Ei varmaankaan tee mieli jäädä yksin kotiin?

Olen joskus miettinyt, että voiko tosiaan vanhasta siirtyä "jotain" uuteen. Meillä myös uusi talo, jossa on hiukan kummallinen energia. Talo on alueella, jossa on aikanaan asuttu, sittemmin se kaavoitettiin uudelleen. Alue on mitä kaunein - meren rantaa, kalliota, metsää, jne. Esikoinen syntyi niihin aikoihin kun muutimme taloon. Minulle on jäänyt mieleen sellainen tilanne, kun oltiin alakerrassa ja touhusin kotitöitä khh:ssa esikoisen leikkiessa aulassa. Yhtäkkiä hän tuli peloissaan ja itku kurkussa luokseni (ei osannut tuolloin vielä puhua) ja halusi syliin. Mikä hänet säikäytti, olimme kahden? Ei ollut loukannut, vaan nimenomaan näytti hurjan säikähtäneeltä. Kuopus näytti pimeälle terassille ja sanoi, että siellä oli "hattivatteja". Kerran näin itse hämärässä hahmon eteiskäytävässä ja aluksi luulinkin, että kyseessä oli kuopus. No, ei siellä ketään ollut, kaikki nukkuivat sängyissään.

Lasten lelut rymisevät välillä yöllä lattialle, paristolelut menevät itsestään päälle, kylpytiloissa on erityisen epämiellyttävä tunnelma - mulla myös tuo sama mistä mainitsit, että ei tee mieli sulkea silmiä suihkussa :( Se on inhottavaa! Omassa kodissa pitää pelätä. En tykkää jäädä yksin kotiin, ennen rakastin yksin oloa. Nyt jos perhe lähtee vaikkapa mummolareissulle, niin tuntuu tosi ikävältä.

Mitä voi tehdä? Muuttaa? Kutsua jonkun henkien karkoittajan paikalle? :D

Eipähän hätiä. Vanha elämä jatkunee taloissa omalla tasollaan ja luulenpa, että välillä näette satunnaisesti osia siitä. En usko, että tähän liittyy mitään pahaa, kertonee vain, että kyseinen asuinpaikka on/oli näille asukkailleen rakas.

Kyse voi ilmiöissä olla samasta kuin että näkisitte lähinaapurin ohimennen pihallaan. Yhtä paljon saattaa se toinenkin osapuoli ihmetellä teitä ("Mitä nuo tekevät täällä!?"). Ajatelkaa niin, että moikkaatte vaan ja jatkatte arkieloanne. Eivät he mitään teille voi tehdä eivätkä varmaankaan edes haluakaan. Miksi ihmisen luonne kuoltuaan muuttuisi, normaaleja tyyppejä ollaan suurin osa. Jos mahdollista, niin sanoisin ääneen, että:"Me asumme nyt täällä ja olisiko mahdollista, ettette ilmaantuisi meille, koska pelotatte hieman? Saatte olla omassa olossanne, mutta älkää näyttäytykö, jooko?"

Toki papin voi kutsua myös paikalle, jos tuntuu ikävältä. Saman toimituksen voi toki itsekin ensin tehdä. Muistakaa, että pelko on negatiivista energiaa ja ruokkii negatiivista. Olkaa hyvillä mielin!

Lasten lelut saavat signaaleja esimerkiksi television käytöstä, mikron käytöstä, ohi ajavasta autosta tai lentokoneesta, eli siis lähtevät päälle itsekseen. Tapahtuu varsinkin öisin, kun oman talon signaalit ovat erilaisia, kun laitteet eivät ole päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen  ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin  ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt.  Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja  liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi  hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä ,  vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia.   Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.

 Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin  katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta.  Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.

Hui :O   Tämä on tosiaan ihan kuin jostain kauhuleffasta!! 

Löisin melkein vetoa, että niin se onkin.

Ilmassa leijuva, eli lentävä mummo esiintyi ainakin Blair Witch Projectin tarinassa!  Hui olkoon jos sellaiseen oikeassa elämässä törmäisi :O  Ja tuo peilistä kurkkiva luuranko!  Pahin pelko on just tuo että peiliin ilmestyisi jotain ylimääräistä  :OO

Lapsi voi myös kuvailla henkiolentoa ilmassa leijuvana, koska hengillä ei aina jalkoja näy. Ja liikkuvat leijuen kuin sumupilvi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on talo jossa voisi äkkiä alkaa nähdä kummituksia jos siihen taipumus.  Vintiltä löytyi sellainen ompelijoiden käyttämä torso ja mies pisti sen vitsillä hattu "päässä " kuistille. Ulkoportaiden alla olevasta, salvalla suljettavasta varastosta löytyi jotain kettinkejä ja naisten  kengät. Villiintyneen piharuohon seasta  taas  paljastuivat vanha kaivo ja  päätön nukke. Taloa möi perikunta ja olemme vitsillä kehitelleet miehen kanssa hurjia tarinoita jossa emäntä on heitetty  koppiin portaiden alle ja muksu kaivoon. Jos olisi herkkä, nuo  vitsailut voisivat alkaa elää öisin omaa elämäänsä .

No hyi saakeli :D Minä alkaisin kuvitella että se tyttö kömpii sieltä kaivosta kuin Ringissä konsanaan. Tai että se mallinukke lähtee öisin vaeltelemaan pitkin pihoja.

Viime kesänä henki "kirjoitutti" asioita paperille,kun olin siskoni perheen luona talo-vahtina.Se oli niin voimakas kokemus,että sen koommin en ole enää epäillyt henkimaailman olemassa oloa.

Mulla on varmaan joku henkinen portti avautunut silloin,kun siitä lähtien lähtien on tapahtunut kaikenlaisia yliluonnollisia juttuja.

Niin kauan,kun ne tuntuu positiivisilta,niin saavat olla ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä henki "kirjoitutti" asioita paperille,kun olin siskoni perheen luona talo-vahtina.Se oli niin voimakas kokemus,että sen koommin en ole enää epäillyt henkimaailman olemassa oloa.

Mulla on varmaan joku henkinen portti avautunut silloin,kun siitä lähtien lähtien on tapahtunut kaikenlaisia yliluonnollisia juttuja.

Niin kauan,kun ne tuntuu positiivisilta,niin saavat olla ihan rauhassa.

Kirjoitutti minkälaisia asioita?

V. 2002 syksyllä olin äidilläni talonvahtina, kun hän oli lomalla. Talo on isovanhempieni rakentama rintamamiestalo. Seinällä oli isoisäni aikoinaan 60-v. lahjaksi saama kello, jonka koneisto oli rikki. Sitä oli useita kertoja yritetty korjauttaa kellosepällä, mutta se kävi ja soi aivan miten sattui ja yhdellä vedolla toimi ehkä muutaman tunnin (pitäisi toimia kuitenkin useita päiviä).

No, odotin jotain ohjelmaa alkavaksi ysiltä, makoilin sohvalla. Jostain ihmeen syystä vilkaisin tuota seinäkelloa, yleensä aina katsoin toista kelloa koska tämä kyseinenhän ei toiminut ja oli ollut jo useamman vuoden pois käytöstä kokonaan, koristeena kun oli rakas muisto isoisästä ja hänelle tärkeä ollut.

Kellopa kävikin! Se oli vielä 20.40, muistan ajan. 20 vaille yhdeksän. Ensin vaan jatkoin telkun kattomista, mutta sitten tajusin että ei helevetti ja menin katsomaan kelloa, joka siis kävi täsmälleen oikeassa ajassa. Löikin oikein.

Kello toimi tämän jälkeen kaksi viikkoa täsmällisesti oikeassa ajassa, ja sen näkivät paitsi äitini, myös kaksi tätiäni. Kukaan ei keksinyt syytä. Kukaan ei todellakaan ollut kelloa vetänyt. Kello otettiin pois seinältä tämän jälkeen ja on nyt tätini ullakolla 😅

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä henki "kirjoitutti" asioita paperille,kun olin siskoni perheen luona talo-vahtina.Se oli niin voimakas kokemus,että sen koommin en ole enää epäillyt henkimaailman olemassa oloa.

Mulla on varmaan joku henkinen portti avautunut silloin,kun siitä lähtien lähtien on tapahtunut kaikenlaisia yliluonnollisia juttuja.

Niin kauan,kun ne tuntuu positiivisilta,niin saavat olla ihan rauhassa.

Automatic writing on ihan tunnettu ilmiö.