Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Nyt ei kyllä auennut ihan tarkkaan, että minkälaisia juttuja aloittaja oikein haluaa kuulla. Yliluonnollinen kokemushan nimenomaan menee yli luonnollisen kokemuksen, eikä siis mitenkään järjellisesti selitettävissä. Tai jos on, niin silloinhan tapus ei ole yliluonnollinen, vaan ihan luonnollinen. Yliluonnollinen kokemushan on tietenkin aina tosi, jos sellaisen on kokenut, mutta onko siinä oikeasti tapahtunut jotain yliluonnollista, onkin sitten kokonaan toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Eräs entinen tyttöystäväni sai kerran yhdessä ollessamme kevyesti yli kymmenen orgasmia.
Niin sai minunkin tyttöystävistäni valtaosa, tosin ei kerran vaan lukemattomia kertoja, mutta siinä nyt ei ollut mitään yliluonnollista, koska he pääsivät rakastelemaan valtakunnan suurimman rakastajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse yökkönä kehitysvammaisten asuntolassa, missä ennen ollut vanhainkoti. Täällä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä öisin. mitä ei voi järjellä selittää. ns. Viikatemies käynyt ovien takana, nähty on. Vaaleita hahmoja välillä "kävelee" käytävillä. Valot syttyy ja sammuu miten sattuu, samoin valvontakamerat. Edellisessä yksikössä kävi "laahustaja", jonka yöllisen käynnin jälkeen seuraavana päivänä joku joutui aina sairaalaan, kuoli tms. Ja kun "laahustajan" läsnäolon ja askeleet kuuli yövuorossa, tuli todella vastenmielinen olo, oksetti ja pelotti. Laahustaja nimi siitä, että näkymätön hahmo piti liikkuessaan laahustavaa ääntä. Yksi yövuorolainen oli kyseisen tyypin nähnytkin erään asukkaan oven takana ja seuraavana päivänä asukas kuoli epilepsiakohtaukseen ja tämä henkilö ei uskaltanut enää yövuoroja tehdä. Näkyy myös hahmoja lasisienistä heijastumina yms.
Täällä myös mummohaamu joka hyräilee kehtolauluja, se ei yhtään pelottava, enemminkin tulee hyvä ja rauhallinen olo. Välillä kuuluu askelia vintiltä, ja katoltakin. Valot syttyy ja sammuu miten sattuu vaikka pitäisi toimia liiketunnistimella. Voi olla että kerros tyhjä ja asukkaiden ovet kiinni ja yhtäkkiä valot syttyy ja tunnistinvalo kertoo että joku liikkuu käytävällä, vaikkei ketään näy. Kerran kerroksessa tanssi vaalea hahmo, jota luulin asukkaaksi, näin hahmon valvontakamerasta. Katsoin tarkemmin ja tajusin ettei meillä ole tuollaista asukasta, vaalea tukka, jotenkin oudon kelmeä/läpinäkyvä. Tuijottaessani kameraan hahmo tuli lähemmäs ja tuijotti takaisin kamerasta, kääntyi ja katosi seinän läpi rappuun. sinä yönä en uskaltanut mennä kyseiseen kerrokseen, vaan toinen työntekijä meni. Joka sanoi, että kerroksessa tuli tunne, että pakko päästä pois.
Olen kuullut samassa kerroksessa ääniä. Heleää naisen puhetta, joka käskee lähtemään pois ja että on jo kiire. Kerroksen asukkaat eivät edes osaa puhua ja televisiot yms olleet kiinni.
Millainen historia paikalla on? Joku vanha mielisairaala?
Voi _silmäpulla kirjoitti:
Olin tulossa iltahämärällä kotiin ja pysähdyin kotiristeykseeen postilaatikolle, siinä risteyksessä siis oikealla kääntyessä päätyy pihaamme ja suoraan kun jatkaa , tulee eteen autio naapuritalo. Olin juuri saanut postit käteen kun näin että suoraan edestä tulee auto, hyppäsin nopeasti takaisin ratin taakse että kuka hitto sieltä tulee ja noin kovaa ! Vauvaikäinen lapseni nukkui takapenkillä. Äkkiä ne edestä tulleen auton valot vain katosivat ja istuin hetken ihmeisssäni, kunnes tajusin nousda ja mennä katsomaan oliko kuski ajanur tieltä ulos. Missään ei näkynyt merkkiä toisesta autosta. Seuraavana päivänä tein vaunulenkin sinne autiotalolle eikä sielläkään näkynyt merkkiä että kukaan olisi käynyt, korkeassa heinikossa ei ollut renkaanjälkiä ja ovi oli kiinni munalukolla jne.
Nämä katoavat autot ei ole täysin harvinaisia. Yleistä on nähdä, miten varjosta ajava auto muuttuu äänettömäksi ja häviää tullessaan valoon.
Mies nukkuu omassa huoneessaan ja itse asiassa eri rakennuksessakin pihapiirissä (vauvan kanssa ihan toimiva ratkaisu) ja ei ollut millään uskoa, etten ollut käynyt huoneessa yöllä.
Hän oli nimittäin tuntenut, että istahdan sängyn reunalle ja sitten olin sanonut haluavani seksiä. Mies oli kieltäytynyt ja nukahtanut. Aamulla sitten kovasti oli pahoillaan väsymyksensä takia.
Kuka mieheni luona kävi; himokas henki vai naapurinrouva? Vaikka näin vitsailemmekin, järkevää miestäni tapaus säikäytti, koska ei ole ennen kokenut tuollaista "valveunta" (sitäkö se oli?)
Vitsailen välillä , että minulla oli kämppiksenä joku vampyyri vaikka oikeasti tapaus on todella puistattava:
2001 muutin opiskelun perässä toiseen kaupunkiin ja sain solukämpän asuntolasta, omat lukittavat huoneet joissa omat vessat + yhteinen keittiö & eteistila. Toinen huone oli vielä tyhjä, mutta viikkoa myöhemmin heräsin n. 2.00 ääniin oven takaa ja kurkatessani näin Ikean ison kassin sekä pahvilaatikon ja kuulin toisesta huoneesta ääniä, tajusin että menossa on muutto eikä murtovarkaus vaikka ihmettelinkin kuka muuttaa siihen aikaan? Aloin odottaa näkeväni kämppikseni, mutta en nähnyt. Kämppiksen hylly jääkaapissa pysyi tyhjänä , kahvia kyllä keitteli (pannu tiskialtaassa likoamassa ym) mutta muuten näytti elävän pyhällä hengellä. Usein kuulin musiikkia oven takaa, eli joku siellä oli ja silloinen poikakaverini epäili asiaa ihmetellessäni että kämppiksellä on paniikkihäiriö.
Sitten aloin saada jotain.. unihalvauksia . Heräsin kerran aamuyöstä siihen että minua ravistellaan ja naisen ääni huutaa "MIIA!", tunsin jonkun istuvan päälleni ja jatkavan ravistelua, haistoin voimakkaan hajuveden. Kun sain silmäni auki ja hyppäsin paniikissa pois sängystä ei huoneessa tietenkään ollut ketään. Toisen kerran olin juuri nukahtamassa kun joku tuli päälleni painaen minut kiinni sänkyyn ja haistoin taas sen voimakkaan hajuveden sekä muutakin, ikäänkuin jotain pilaantunutta. Tilanne kesti noin 10 min. Näin myös yöllä jonkun kalpean hahmon istumassa tuolillani ja kuulin kitinän kun tuoli kääntyi. Hahmo pyöri sillä. En uskaltanut sitten enää nukahtaa ja minulla oli muutenkin sairas olo, joululomalla vointini meni niin pahaksi että isäpuoli ajoi minut päivystykseen jossa sanottiin että minulla on kuumeeton keuhkokuume JA anemia. Mainittakoon kuitenkin, ettei kaulassani ollut kahta reikää jos alkaa kuulostaa liikaa halvalta draculaleffalta :D
Uutena vuotena selästäni sitten paukahti välilevy ja se oli viimeinen niitti, keskeytin opiskelut.
Talvi-iltana olin kävelyllä maaseudulla ja poikkesin katsomaan vanhaa hylättyä taloa.
Yritin kävellä kohti taloa kun eteen tuli näkymätön este. En pystynyt kävelemään eteenpäin.
Menin takaisin maantielle ja sitten tunsin kuristuksen kurkussa.
Kuulin että asukas oli hirttäytynyt talossa.
Yleisesti ottaen en yliluonnolliseen usko, mutta.. Tästä on jo vuosikymmeniä, mutta pidin aikoinaan unipäiväkirjaa. Yhtenä yönä näin todella sekopäisen unen (ensin olin viidakossa etsimässä suklaata, sitten pääsyin baariin jossa oli kaikenlaista kummaa väkeä, sieltä lähdin jonkun cowboyn kanssa ufolla matkaan).
Tuosta vuotta myöhemmin pelailin tietokoneella vasta-ilmestynyttä peliä nimeltä Callahan's Crosstime Saloon. Ja se peli oli yksi yhteen sen vuotta aiemmin näkemäni unen kanssa. Selitystä en tuolle 'enneunelle' ole keksinyt. Sekä uni että peli oli niin outuja että vaikea uskoa tuon olevan pelkkä sattuma.
Vierailija kirjoitti:
Vitsailen välillä , että minulla oli kämppiksenä joku vampyyri vaikka oikeasti tapaus on todella puistattava:
2001 muutin opiskelun perässä toiseen kaupunkiin ja sain solukämpän asuntolasta, omat lukittavat huoneet joissa omat vessat + yhteinen keittiö & eteistila. Toinen huone oli vielä tyhjä, mutta viikkoa myöhemmin heräsin n. 2.00 ääniin oven takaa ja kurkatessani näin Ikean ison kassin sekä pahvilaatikon ja kuulin toisesta huoneesta ääniä, tajusin että menossa on muutto eikä murtovarkaus vaikka ihmettelinkin kuka muuttaa siihen aikaan? Aloin odottaa näkeväni kämppikseni, mutta en nähnyt. Kämppiksen hylly jääkaapissa pysyi tyhjänä , kahvia kyllä keitteli (pannu tiskialtaassa likoamassa ym) mutta muuten näytti elävän pyhällä hengellä. Usein kuulin musiikkia oven takaa, eli joku siellä oli ja silloinen poikakaverini epäili asiaa ihmetellessäni että kämppiksellä on paniikkihäiriö.
Sitten aloin saada jotain.. unihalvauksia . Heräsin kerran aamuyöstä siihen että minua ravistellaan ja naisen ääni huutaa "MIIA!", tunsin jonkun istuvan päälleni ja jatkavan ravistelua, haistoin voimakkaan hajuveden. Kun sain silmäni auki ja hyppäsin paniikissa pois sängystä ei huoneessa tietenkään ollut ketään. Toisen kerran olin juuri nukahtamassa kun joku tuli päälleni painaen minut kiinni sänkyyn ja haistoin taas sen voimakkaan hajuveden sekä muutakin, ikäänkuin jotain pilaantunutta. Tilanne kesti noin 10 min. Näin myös yöllä jonkun kalpean hahmon istumassa tuolillani ja kuulin kitinän kun tuoli kääntyi. Hahmo pyöri sillä. En uskaltanut sitten enää nukahtaa ja minulla oli muutenkin sairas olo, joululomalla vointini meni niin pahaksi että isäpuoli ajoi minut päivystykseen jossa sanottiin että minulla on kuumeeton keuhkokuume JA anemia. Mainittakoon kuitenkin, ettei kaulassani ollut kahta reikää jos alkaa kuulostaa liikaa halvalta draculaleffalta :D
Uutena vuotena selästäni sitten paukahti välilevy ja se oli viimeinen niitti, keskeytin opiskelut.
Tässä on kauhutarina, jossa ei ole mitään yliluonnollista.
- Introventti huonetoveri
.- Opiskelustressin aiheuttamat kauhukohtaukset
- Huonon ruokavalion aiheuttama anemia
On muutamia erikoisia juttuja kyllä. Mun vanhemmat asuvat sellaisella yli 100.v maatilalla, missä tosiaan kuuluu kaikkia selittämättömiä kolahduksia yms. Pelottavin oli, kun heräsin huoneessani kuinka verhot lepattivat kuin tuulenpuuskassa, ikkuna oli kiinni. Sitten alkoi kuulua kuin jokin eläin olisi mennyt lattialla vähän kuin ympyrää, myöhemmin kuului myös kankaan repeämisen ääntä. Olin todella kauhuissani, enkä uskaltanut varmaan tuntiin nousta sängystä pois. Sitten kerran olin lenkittämässä koiraa pihalla, yhtäkkiä katsoin kuinka pellolla meni omituinen musta varjo. Sille varjolle ei löytynyt mitään aiheuttajaa esim. lintua tai muuta eläintä. Se varjo oli aikalailla ympyrän mallinen ja litteä. Nyt oltiin maalla porukalla ja yhtäkkiä kuului kuin joku olisi tullut sinne pihalle, sitten mentiin katsomaan niin eipä siellä ketään ollut. Myös kerran kuulin huoneeni läheltä ääntä ja luulin, että veljeni oli tullut vaimonsa kanssa uimasta. Noh, he olivat tulleet vasta myöhemmin.. Sitten olen myös ottanut kameralle outoja hahmoja. Sellainen utuinen varjomainen, mutta kirkas hahmo.
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen en yliluonnolliseen usko, mutta.. Tästä on jo vuosikymmeniä, mutta pidin aikoinaan unipäiväkirjaa. Yhtenä yönä näin todella sekopäisen unen (ensin olin viidakossa etsimässä suklaata, sitten pääsyin baariin jossa oli kaikenlaista kummaa väkeä, sieltä lähdin jonkun cowboyn kanssa ufolla matkaan).
Tuosta vuotta myöhemmin pelailin tietokoneella vasta-ilmestynyttä peliä nimeltä Callahan's Crosstime Saloon. Ja se peli oli yksi yhteen sen vuotta aiemmin näkemäni unen kanssa. Selitystä en tuolle 'enneunelle' ole keksinyt. Sekä uni että peli oli niin outuja että vaikea uskoa tuon olevan pelkkä sattuma.
Äitini luki unessani kirjaa, jota ei ollut vielä julkaistu. Selailin sitä myös itse. Siihen aikaan oli käytössä käsin kirjoitettavat lainauskortit. Siitä näin, että 3 kuukautta myöhemmin olin tuon kirjan ensimmäinen lainaaja.
Vierailija kirjoitti:
Itse yökkönä kehitysvammaisten asuntolassa, missä ennen ollut vanhainkoti. Täällä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä öisin. mitä ei voi järjellä selittää. ns. Viikatemies käynyt ovien takana, nähty on. Vaaleita hahmoja välillä "kävelee" käytävillä. Valot syttyy ja sammuu miten sattuu, samoin valvontakamerat. Edellisessä yksikössä kävi "laahustaja", jonka yöllisen käynnin jälkeen seuraavana päivänä joku joutui aina sairaalaan, kuoli tms. Ja kun "laahustajan" läsnäolon ja askeleet kuuli yövuorossa, tuli todella vastenmielinen olo, oksetti ja pelotti. Laahustaja nimi siitä, että näkymätön hahmo piti liikkuessaan laahustavaa ääntä. Yksi yövuorolainen oli kyseisen tyypin nähnytkin erään asukkaan oven takana ja seuraavana päivänä asukas kuoli epilepsiakohtaukseen ja tämä henkilö ei uskaltanut enää yövuoroja tehdä. Näkyy myös hahmoja lasisienistä heijastumina yms.
Täällä myös mummohaamu joka hyräilee kehtolauluja, se ei yhtään pelottava, enemminkin tulee hyvä ja rauhallinen olo. Välillä kuuluu askelia vintiltä, ja katoltakin. Valot syttyy ja sammuu miten sattuu vaikka pitäisi toimia liiketunnistimella. Voi olla että kerros tyhjä ja asukkaiden ovet kiinni ja yhtäkkiä valot syttyy ja tunnistinvalo kertoo että joku liikkuu käytävällä, vaikkei ketään näy. Kerran kerroksessa tanssi vaalea hahmo, jota luulin asukkaaksi, näin hahmon valvontakamerasta. Katsoin tarkemmin ja tajusin ettei meillä ole tuollaista asukasta, vaalea tukka, jotenkin oudon kelmeä/läpinäkyvä. Tuijottaessani kameraan hahmo tuli lähemmäs ja tuijotti takaisin kamerasta, kääntyi ja katosi seinän läpi rappuun. sinä yönä en uskaltanut mennä kyseiseen kerrokseen, vaan toinen työntekijä meni. Joka sanoi, että kerroksessa tuli tunne, että pakko päästä pois.
Olen kuullut samassa kerroksessa ääniä. Heleää naisen puhetta, joka käskee lähtemään pois ja että on jo kiire. Kerroksen asukkaat eivät edes osaa puhua ja televisiot yms olleet kiinni.
Onko siellä ollut joskus tulipalo?
Selittäisi henget ja sen äänen, joka käski ”lähteä nopeasti on jo kiire.” Hoitaja ohjannut hoidettavia ulos tjs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senior kirjoitti:
Muutaman kerran minulle on käynyt niin, että olen joutunut tilaan ja tilanteisiin jolloin olen pystynyt lukemaan/kuulemaan/tuntemaan puhekumppanini ajatukset.
Siis niin, että kun kanssakumppani puhuu niin olen ollut hyvin tietoinen että puhuuko hän totta.
Joskus puhekumppani on valehdellut ihan selkeästi. Tällöin on syntynyt outoja tilanteita: puhuja on erittäin selvästi tajunnut, että tiedän tarkkaan hänen valehtelevan ja myöskin sen että tiedän asian oikean laidan, vaikka asia ja henkilö olisivat minulle aivan uppo-outoja.
Tuli nyt vähän laihahkon oloinen kuvaus, mutta tilanteessa se ei ole mitenkään miellyttävää vaan oikestaan pelottavaa.
Onkohan joku muu kokenut samoin.
Tiedän, että kuulostaa huuhaalta, mutta joskus sen vain tietää jos toinen valehtelee.
Ei johdu ilmeistä eikä sanoista, vaan sen tuntee ja aistii.
Ei se huuhaalta kuulosta, vaan avainsana on juuri tuo ”aistii”. Olet saanut harha-aistimuksen.
On myös mahdollista, että sinä et hahmota, mitä tarkoitetaan sanalla "aistii". Itse esimerkiksi olen koko ikäni aistinut ajoittain toisten ihmisten ajatuksia. Aistiminen minun kokemukseni mukaan tarkoitaa, että näet ihmisen muistikuvia, ajattelet hänen ajatuksiaan, tunnet hänen tunteitaan, vaikka hän ei kerro mitään itsestään. Nämä kokemukset ovat ihan tavallisia, arkipäiväisiä ja banaalejakin. Näet vaikka tapaamasi ihmisen seksifantasian tai tiedät hänestä salaisuuden, koska hän ajattelee sitä sinun päässäsi ja odotat vain hetkeä, jolloin hän todennäköisesti kertoo sinulle siitä ääneen. Tiedät ennalta, milloin toinen on saanut kuulleensa sairastuneensa syöpään, ja vaistoat, kun läheisesi on menehtynyt. Jos nämä ovat harha-aistimuksia, niin minulla täytyy olla ilmiömäinen kyky yhdistellä sanatonta informaatiota ja tuottaa siitä ihmeellisiä ennakkoaavistuksia ja hypoteeseja, jotka käyvät toteen. En usko, että aivoni olisivat suinkaan näin ihmeellinen elin. Loogisempi ja suorastaan arkipäiväisempi selitys on se, että telepatia on todellinen ilmiö, jota tämän hetkinen luonnontiede ei vain osaa selittää.
Terve kaveri, ihana ihminen! Olen ihan samanmoinen aistija kuin sinä. Kun näen uusia ihmisiä, niin ”näen” heidän historiansa tapahtumia. Ja kyllä, telepatia on oikeasti olemassa.
Esim. Luokan vanhempainillan jälkeen kerroin miehelleni, että X:n vanhemmilla on ollut surua, koska ovat saatelleet toisen lapsensa pienenä hautaan eikä yrityksistä huolimatta enää ole muita tullut kuin tämä X. Mies hymähti, että mistä minä muka tiedän tuollaista, onpa synkkä mielikuvitus. No. Myöhemmin kun tutustuimme paremmin, tämä äiti kertoi tästä asiasta. Mieheni katsoi minua merkitsevästi ja kysyi myöhemmin, että mistä tiesin, olinko kuullut muualta aiemmin tästä? No en. Näitä ”tietämisiä” tulee välillä tahtomatta. Ja silloin varsinkin, ei tahdolla voi vaikuttaa. Eikä väliä, kuinka hyvin sen ihmisen tuntee.
Aistin myös paikkoja, että millainen tunnelma on talossa tai huoneessa. Onko siellä keveää ja iloista vaiko ahdistavaa ja ikävää. Suomenlinnassa ja Katajanokan vankilassa oli niin raskasta että piti ihan pyytää ylhäältä suojaa. Ikäviä paikkojahan nuo ovat historialtaan, toki sen kaikki tietävät.
Kermis kirjoitti:
Olin hyvin tolaltani erään henkilön itsemurhan jälkeisinä viikkoina. Kerran suhkussa ollessani, häntä surin ja ajattelin, niin pesukonetornin päältä "lennähti" yhtäkkiä alas lattialle eräs urheiluvaate - jota käytetään tietyssä kamppailulajissa, jota edesmennyt ystäväni harrasti. Tornilla ja minulla oli välimatkaa 2,5m, joten mielestäni mikään itseeni tai suhkuun liittyvä ei voinut, ainaakaan suoraan, siinä hetkessä, vaikuttaa asiaan. Tornin päällä oli muutama muukin vaate, että sitä vaan jäin miettimään ja mietin edelleen, että miksi juuri tuo kyseinen treenivaate sieltä tipahti. En säikähtänyt, vaan sanoin spontaanisti "Moi, mitä jätkä - teit kyllä tosi ikävän teon, tiedät kai sen, oltais kyllä haluttu sut pitää". Vastausta en sentään saanut, mutta jollain tavalla...tämä kuulostaa joo ihan hullulta, mutta jollain tavalla ajattelen, että ko. henkilö halusi sanoa tuon ko. vaatteen välityksellä mulle, että älä jää suruun jumiin, vaan tee niinkuin viestissäni toivoin > sitä en kirjoita tähän mitä kaikkea se oli, mutta elämän kauneuteen, iloon ja onneen se liittyi. En pääse siitä ajatuksesta yli, että minusta se oli viesti häneltä.
Sama ajtus tuli minulle mieleen, kun luin tätä tekstiäsi tuohon saakka, että tietyn urheilulajin vaate tipahti. Että se läheisesi harrastaa edelleen siellä jossakin tuota kamppailulajia. Ja kävi lohduttamassa, että älä sure, see you later kun aika on.
Sain joskus 3 vuotta sitten päähäni että onkohan joku Halloween ihan oikeasti kirottu juhla tai toiset 'pakana' juhlat.Inspiraation sain tietysti netistä löytymiltä tarinoilta.En kuulu kirkkoon mutta joitakin yliluonnolliseksi epäilemiä tapauksia on tapahtunut.Ei tämä ainoa.
No sitten aloin toimimaan ohjeiden mukaan että Halloween juhlaan ei saa osallistua,verhot on pidettävä kiinni pimeällä ja taisi olla jotain muitakin ohjeita.Kolmena Halloweenina olen tullut kotiin ennen auringonlaskua ja ihan oudosti näen aina saman kotikadullani kun availen ovea : On pilven hattaroita mutta aurinko paistaa aavemaisen kesäisesti ,on ihan tyyni ilma,ei pihahdustakaan missään,mikään ei liiku lukuunottamatta yhtä ja samaa puuta joka vuosi.Tuuli pyöräyttää sitä puuta ihan kuin olisi joku myrsky kohtaus tullut... ja pysähtyy yhtäkkiä ja toiset puut ei siis liiku yhtään,lehtikään. Mielessä tietysti alkaa soimaan Halloween leffan tunnari.
Ihmetyttää tuo puu.Miten se aina tekee saman.Juhla aikaan liittyy muitakin juttuja mutta en halua avautua.
Ehkä nämä on jotain sattumaa,en tiedä.
Pelasin lapsena spiritismiä kaverin kanssa ja kun sanoimme että " näytä merkki että olet täällä" (hengelle) niin ikkunasta kuului kova koputus. Arvaa pelästyttiinkö!
Vanhempieni kotitalossa on jotain, moni on kokenut siellä asioita. Olohuoneessa nukkuvien vieraiden kasvoille on puhallettu, tv alkanut pauhata yksin keskellä yötä, kissa sähissyt varjoihin. Äidin kanssa näimme takapihaamme rajaavalla kalliolla nopeasti liikkuneen mustan hahmon joka oli ihmisen mallinen mutta piirteetön ja pikimusta kuin tussipiirros, siellä kalliolla oli jo muuttaessa huonokuntoinen leikkimökki ja siellä minulle aina pahat vibat. Kerran etsin jäätelöä arkkupakastimesta joka oli keittiön takaoven vieressä ja oveen koputettiin määrätietoisesti, avasin sekunnin murto-osassa mutta kukaan ei ollut ovella. Äitini oli nähnyt makuuhuoneen ikkunan takana pimeässä hehkuvan savukkeen pään mutta aamulla mullassa ei ollut jalanjälkiä. Talo on rakennettu 60-luvulla ja remontoitu/laajennettu entisten asukkaiden toimesta 80-luvulla. Vanhempani ostivat sen 90-luvun alussa.
Muutama viikko sitten tapahtui erikoinen juttu: heräsin aamulla sängystä, räväytin silmät auki ja samalla ihan kuin joku olisi sanonut minulle täysin vieraan ihmisen nimen ääneen. Niin selvästi ja vahvasti nimi tuli tajuntaani.
Minulla oli sängyn vieressä kännykkä jonka otin heti käteeni ja googlasin nimen (nimi oli erikoinen, ei mikään "Ville Virtanen" vaan erikoisempi, sellainen, jota en ollut koskaan kuullut tyyliä "Sannu Ylikissala". Hulluinta koko hommassa oli se, että googlen hakutulokseen tuli välittömästi ko. ihmisen nimi joltain hauta/sukuselvityssivulta. Kuollut 1997 lähes 80-vuotiaana. Suomalainen nainen.
Tämä hieman mietityttää.
Olin tulossa iltahämärällä kotiin ja pysähdyin kotiristeykseeen postilaatikolle, siinä risteyksessä siis oikealla kääntyessä päätyy pihaamme ja suoraan kun jatkaa , tulee eteen autio naapuritalo. Olin juuri saanut postit käteen kun näin että suoraan edestä tulee auto, hyppäsin nopeasti takaisin ratin taakse että kuka hitto sieltä tulee ja noin kovaa ! Vauvaikäinen lapseni nukkui takapenkillä. Äkkiä ne edestä tulleen auton valot vain katosivat ja istuin hetken ihmeisssäni, kunnes tajusin nousda ja mennä katsomaan oliko kuski ajanur tieltä ulos. Missään ei näkynyt merkkiä toisesta autosta. Seuraavana päivänä tein vaunulenkin sinne autiotalolle eikä sielläkään näkynyt merkkiä että kukaan olisi käynyt, korkeassa heinikossa ei ollut renkaanjälkiä ja ovi oli kiinni munalukolla jne.