Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran moni on nähnyt tummia varjohahmoja tai muita vastaavia, niin onko kukaan koskaan "kohdannut" niitä suoraan? Puhutellut, mennyt lähemmäs, katsonut suoraan kohti... Mitä silloin tapahtui? Vai onko pelko tai hämmennys niin vahvana aina, ettei niin tule tehtyä? Kiinnostaisi kuulla. En ole vielä lukenut koko ketjua, joten sori, jos tähän on jo tullut vastauksia.
No mitä luulet kannattaako?
Jeesusta komppaan parhaani mukaan minäkin.
Halusin kuulla kokemuksia, en pelottelua ja moralisointia rakastavien kristittyjen "nokkelaa" viisastelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran moni on nähnyt tummia varjohahmoja tai muita vastaavia, niin onko kukaan koskaan "kohdannut" niitä suoraan? Puhutellut, mennyt lähemmäs, katsonut suoraan kohti... Mitä silloin tapahtui? Vai onko pelko tai hämmennys niin vahvana aina, ettei niin tule tehtyä? Kiinnostaisi kuulla. En ole vielä lukenut koko ketjua, joten sori, jos tähän on jo tullut vastauksia.
No mitä luulet kannattaako?
Jeesusta komppaan parhaani mukaan minäkin.
Halusin kuulla kokemuksia, en pelottelua ja moralisointia rakastavien kristittyjen "nokkelaa" viisastelua.
En ole onneksi itse ikinä nähnyt noita hahmoja mutta uskon kun ihmiset niistä kertovat. Tällä ei ole tekemistä sen kanssa, että olisin absoluuttisesti Parempi Ihminen kuin joku toinen, vaan kun voin valita, kumman puolen "joukkojen" kanssa olen tekemisissä, valitsen ne taivaan joukot. Jeesuksen. Ja elän hänen kanssaan. Siltä suunnalta sinä olet aivan yhtä hyväksytty kuin minäkin jos haluat tekemisissä Jumalan kanssa olla. Kummankin meistä synnit on Jeesus tasavertaisesti sovittanut.
Olen siis vain toisten kokemusten varassa ja sanovat että pahoista hengistä on kyse. Jeesukselta apua kutsumalla ilmeisesti lähtevät pakoon. Hänhän ajoi pahoja henkiä pois raamatun aikaankin, eli ei mitenkään kiistänyt niiden olemassaoloa. Mutta myös enkeleitä on .
Eräänä päivänä tulin jotenkin tietoiseksi, että nimessäni oli numero yksitoista. Pohdin että olipa se kummallinen ajatus. Mitä se edes tarkoitti? Aikani pähkäiltyä keksin tarkastaa sen numerologian avulla. Menin eräälle numerologian sivustolle ja se pyysi minua kirjoittamaan nimeni. Kirjoitin Etunimi Sukunimi, jolloin se antoi minulle jotain numeroita, mutta ei yhtätoista. Taisin todeta siihen jotain tyyliin: "Höh, ei täällä mitään oo.", jolloin kuulin pamauksen jääkaapistani. Säikähdin, sillä se kuulosti vähän siltä kuin joku olisi potkaissut sitä. (Eikä jääppini yleensä pauku itsestään.) Sitten tuli mieleen että olihan minulla toinenkin nimi. No, kirjoitin koko nimeni, ja siellä se oli: soul urge 11.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran moni on nähnyt tummia varjohahmoja tai muita vastaavia, niin onko kukaan koskaan "kohdannut" niitä suoraan? Puhutellut, mennyt lähemmäs, katsonut suoraan kohti... Mitä silloin tapahtui? Vai onko pelko tai hämmennys niin vahvana aina, ettei niin tule tehtyä? Kiinnostaisi kuulla. En ole vielä lukenut koko ketjua, joten sori, jos tähän on jo tullut vastauksia.
No mitä luulet kannattaako?
Jeesusta komppaan parhaani mukaan minäkin.
Halusin kuulla kokemuksia, en pelottelua ja moralisointia rakastavien kristittyjen "nokkelaa" viisastelua.
En ole onneksi itse ikinä nähnyt noita hahmoja mutta uskon kun ihmiset niistä kertovat. Tällä ei ole tekemistä sen kanssa, että olisin absoluuttisesti Parempi Ihminen kuin joku toinen, vaan kun voin valita, kumman puolen "joukkojen" kanssa olen tekemisissä, valitsen ne taivaan joukot. Jeesuksen. Ja elän hänen kanssaan. Siltä suunnalta sinä olet aivan yhtä hyväksytty kuin minäkin jos haluat tekemisissä Jumalan kanssa olla. Kummankin meistä synnit on Jeesus tasavertaisesti sovittanut.
Olen siis vain toisten kokemusten varassa ja sanovat että pahoista hengistä on kyse. Jeesukselta apua kutsumalla ilmeisesti lähtevät pakoon. Hänhän ajoi pahoja henkiä pois raamatun aikaankin, eli ei mitenkään kiistänyt niiden olemassaoloa. Mutta myös enkeleitä on .
En kysymyksen esittäessäni tarkoittanut tilannetta, jossa luodaan jokin suhde ja aletaan kommunikoida varjohahmojen kanssa pidemmällä aikavälillä, vaan halusin tietää, onko kukaan pelosta jähmettymisen sijasta puhutellut olentoa sillä hetkellä ja mitä siitä seurasi. Miten olennot reagoivat jne.
Kristinuskon tuputukset voisitte sinä ja monet muut jättää pois tästä ketjusta, sitä oli ainakin keskustelun alkupäässä aika paljonkin. On todella raskasta lukea, kun yritätte Raamattuun vetoamalla perustella milloin mitäkin. Voitte perustaa julistuksellenne oman ketjun, niin samanhenkiset voivat tulla sinne keskustelemaan aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran moni on nähnyt tummia varjohahmoja tai muita vastaavia, niin onko kukaan koskaan "kohdannut" niitä suoraan? Puhutellut, mennyt lähemmäs, katsonut suoraan kohti... Mitä silloin tapahtui? Vai onko pelko tai hämmennys niin vahvana aina, ettei niin tule tehtyä? Kiinnostaisi kuulla. En ole vielä lukenut koko ketjua, joten sori, jos tähän on jo tullut vastauksia.
No mitä luulet kannattaako?
Jeesusta komppaan parhaani mukaan minäkin.
Halusin kuulla kokemuksia, en pelottelua ja moralisointia rakastavien kristittyjen "nokkelaa" viisastelua.
En ole onneksi itse ikinä nähnyt noita hahmoja mutta uskon kun ihmiset niistä kertovat. Tällä ei ole tekemistä sen kanssa, että olisin absoluuttisesti Parempi Ihminen kuin joku toinen, vaan kun voin valita, kumman puolen "joukkojen" kanssa olen tekemisissä, valitsen ne taivaan joukot. Jeesuksen. Ja elän hänen kanssaan. Siltä suunnalta sinä olet aivan yhtä hyväksytty kuin minäkin jos haluat tekemisissä Jumalan kanssa olla. Kummankin meistä synnit on Jeesus tasavertaisesti sovittanut.
Olen siis vain toisten kokemusten varassa ja sanovat että pahoista hengistä on kyse. Jeesukselta apua kutsumalla ilmeisesti lähtevät pakoon. Hänhän ajoi pahoja henkiä pois raamatun aikaankin, eli ei mitenkään kiistänyt niiden olemassaoloa. Mutta myös enkeleitä on .
En kysymyksen esittäessäni tarkoittanut tilannetta, jossa luodaan jokin suhde ja aletaan kommunikoida varjohahmojen kanssa pidemmällä aikavälillä, vaan halusin tietää, onko kukaan pelosta jähmettymisen sijasta puhutellut olentoa sillä hetkellä ja mitä siitä seurasi. Miten olennot reagoivat jne.
Kristinuskon tuputukset voisitte sinä ja monet muut jättää pois tästä ketjusta, sitä oli ainakin keskustelun alkupäässä aika paljonkin. On todella raskasta lukea, kun yritätte Raamattuun vetoamalla perustella milloin mitäkin. Voitte perustaa julistuksellenne oman ketjun, niin samanhenkiset voivat tulla sinne keskustelemaan aiheesta.
Jos sinun mielipiteesi on muidenkin mielipide, että kukaan täällä ei kaipaa kristityn näkökulmaa, voin puistella pölytkin jaloistani tämän keskustelun ja Jeesusta korostavien kommenttieni suhteen. Mutta nyt olen ainakin sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran moni on nähnyt tummia varjohahmoja tai muita vastaavia, niin onko kukaan koskaan "kohdannut" niitä suoraan? Puhutellut, mennyt lähemmäs, katsonut suoraan kohti... Mitä silloin tapahtui? Vai onko pelko tai hämmennys niin vahvana aina, ettei niin tule tehtyä? Kiinnostaisi kuulla. En ole vielä lukenut koko ketjua, joten sori, jos tähän on jo tullut vastauksia.
No mitä luulet kannattaako?
Jeesusta komppaan parhaani mukaan minäkin.
Halusin kuulla kokemuksia, en pelottelua ja moralisointia rakastavien kristittyjen "nokkelaa" viisastelua.
En ole onneksi itse ikinä nähnyt noita hahmoja mutta uskon kun ihmiset niistä kertovat. Tällä ei ole tekemistä sen kanssa, että olisin absoluuttisesti Parempi Ihminen kuin joku toinen, vaan kun voin valita, kumman puolen "joukkojen" kanssa olen tekemisissä, valitsen ne taivaan joukot. Jeesuksen. Ja elän hänen kanssaan. Siltä suunnalta sinä olet aivan yhtä hyväksytty kuin minäkin jos haluat tekemisissä Jumalan kanssa olla. Kummankin meistä synnit on Jeesus tasavertaisesti sovittanut.
Olen siis vain toisten kokemusten varassa ja sanovat että pahoista hengistä on kyse. Jeesukselta apua kutsumalla ilmeisesti lähtevät pakoon. Hänhän ajoi pahoja henkiä pois raamatun aikaankin, eli ei mitenkään kiistänyt niiden olemassaoloa. Mutta myös enkeleitä on .
En kysymyksen esittäessäni tarkoittanut tilannetta, jossa luodaan jokin suhde ja aletaan kommunikoida varjohahmojen kanssa pidemmällä aikavälillä, vaan halusin tietää, onko kukaan pelosta jähmettymisen sijasta puhutellut olentoa sillä hetkellä ja mitä siitä seurasi. Miten olennot reagoivat jne.
Kristinuskon tuputukset voisitte sinä ja monet muut jättää pois tästä ketjusta, sitä oli ainakin keskustelun alkupäässä aika paljonkin. On todella raskasta lukea, kun yritätte Raamattuun vetoamalla perustella milloin mitäkin. Voitte perustaa julistuksellenne oman ketjun, niin samanhenkiset voivat tulla sinne keskustelemaan aiheesta.
Jos sinun mielipiteesi on muidenkin mielipide, että kukaan täällä ei kaipaa kristityn näkökulmaa, voin puistella pölytkin jaloistani tämän keskustelun ja Jeesusta korostavien kommenttieni suhteen. Mutta nyt olen ainakin sanonut.
ps. enkä ole mielestäni myöskään jankuttanut täällä jotain kontekstistaan irrallista asiaa.
On tullut koettua aika paljon yliluonnollisia tai selittämättömiä juttuja, mutta ehkä kaikista vaikuttavin ja pelottavin on tämä. Olin noin kymmenvuotias, kun kävelin pimeänä pakkasiltana kaverin luota kohti kotia. Nostin katseeni tiestä, ja näin taivaalla jotain todella pelottavaa. Pilvien alapuolella lensi iso soikean tai lautasen muotoinen kappale, joka hohti vihreää valoa. Se liikkui suunnilleen samalla vauhdilla kuin lentokoneet, ja väläytteli vihreää valoa tasaisin väliajoin niin, että pilvet sen yläpuolella näyttivät vihreiltä. Lentorata oli loivasti laskeutuva. Säikähdin aika pahasti ja jalat meni veteläksi. Kun pääsin kotiin, kerroin äidille, että näin ufon. Myöhemmin lehdessä luki jotain oudoista valoilmiöistä, joita useat ihmiset olivat nähneet. Mitään selitystä ei valoilmiöille lehdessäkään kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä olennot, narinat ja kolinat aina tulkitaan kuolleiksi? Eikös suomalaistenkin perimäusko puhu tontuista ja muista olennoista? Irlannissa ja Islannissa keijuja ja muuta joukkoa kipittää suunnalleen jokaisella kivellä ja puunkololla.
Entisaikaan saunaankin saatettiin viedä jouluna puuroa, jotta siellä asusteleva olento olisi suosiollinen. Ei niitä olentoja minään iloisina pikku-ukkoina silloin pidetty. Se on myöhemmän viihteen ja satukirjojen luomusta. Todellisuudessa noita olentoja pelättiin ja niiden kanssa kannatti olla hyvissä väleissä.
Saunassa ei saa piereskellä nykyäänkään, se on epäkunnioittavaa saunatonttua kohtaan. Opin tuon lapsena, olen nyt 37-vuotias mies.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa että yliluonnollisia tai yliluonnolliselta tuntuvia juttuja tapahtuu aika monille, mutta Suomessa ja yleensä muuallakin on kulttuuri että näistä ei puhuta. Ja ne jotka kertovat, heitä pidetään automaattisesti mieleltään järkkyneinä. Tää on ihana ketju, anonyyminä ihmiset uskaltaa kertoa näistä.
Itse koin että meidän uudessa talossa liikkui henkiä. Kuului askelia käytävästä keskellä yötä vaikkei siellä ollut ketään. Lapsenhuoneesta kuului yöllä ääniä ja karmeaa naurua, kuin lapsi olisi jutellut jonkun kanssa. Heräsin usein kauhusta kun tuntui että joku tarrasi mua kädestä nukkuessani, eikä siinä herätessäni ollut ketään. Sitten meillä kävi pappi joka siunasi kotimme ja nämä kummituskokemukset vähenivät. Myöhemmin kuulin että tässä metsässä johon rakennettiin talo, täällä on kuollut pieni tyttö, epäilty murhaa, selvittämätön tapaus.
Suomessa vai ulkomailla ja koska? Onko netissä juttua tästä oletetusta murhasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko näissä jotain yliluonnollista vai pelkkää sattumaa, mutta näin mulle on käynyt.
Oltiin menty mökillä jo nukkumaan, kun mulle tuli pakottava tarve nousta sängystä ja käydä laittamassa puhelin äänettömälle, ettei lapset herää jos puhelin yöllä soi. En ollut ikinä ennen näin tehnyt, eikä puhelin ollut koskaan yöllä soinut. Nyt tuo tuli vaan vahvana mieleen.
Aamulla puhelimessa oli monta soittoa, isoäitini oli yrittänyt tavoittaa, koska terve ukkini oli yöllä yllättäen kuollut. Tunsin lähinnä surua ja syyllisyyttä, että puhelin oli äänettömälle.
Viikkoa aikaisemmin olimme käyneet isovanhempieni luona ja lähtiessä halattu, tottakai. Rappukäytävässä käännyin vielä antamaan ovella vilkuttaneelle ukilleni toisen halauksen, ja tunsin suurta surua, jota en voinut ymmärtää.
En tiedä onko sattumaa, vai aavistinko tietämättäni jotain.
Nykyisin tunnen myös suurta hämmennystä siitä, että useamman kerran päivässä minulle tulee tarve hakea kännykkä pöydältä käteen, vaikka kesken ruuan laiton. Kun otan puhelimen käteeni, siihen tulee samalla hetkellä viesti tai soitto. Hämmentävää.
Olen myös nähnyt unen, jossa näin tarkalleen, erään töissä sittemmin ihan oikeastikkin tapahtuneen positiivisen suuren asian. Kerroin unestani kahvikupin ääressä muutamalle työkaverilleni ja sainkin asian toteutuessa osakseni hämmästyneitä, lähes kauhistuneita katseita.
Näitä ” uni etiäisiä” olen nähnyt muitakin, ystävien raskauksia, yllättäviä potkuja jne.
Nämä voi siis hyvin olla pelkkää sattumaa, mutta itseäni nämä ovat alkaneet mietityttämään ja hämmentämään ja jollain tapaa myös pelottamaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko näissä jotain yliluonnollista vai pelkkää sattumaa, mutta näin mulle on käynyt.
Oltiin menty mökillä jo nukkumaan, kun mulle tuli pakottava tarve nousta sängystä ja käydä laittamassa puhelin äänettömälle, ettei lapset herää jos puhelin yöllä soi. En ollut ikinä ennen näin tehnyt, eikä puhelin ollut koskaan yöllä soinut. Nyt tuo tuli vaan vahvana mieleen.
Aamulla puhelimessa oli monta soittoa, isoäitini oli yrittänyt tavoittaa, koska terve ukkini oli yöllä yllättäen kuollut. Tunsin lähinnä surua ja syyllisyyttä, että puhelin oli äänettömälle.
Viikkoa aikaisemmin olimme käyneet isovanhempieni luona ja lähtiessä halattu, tottakai. Rappukäytävässä käännyin vielä antamaan ovella vilkuttaneelle ukilleni toisen halauksen, ja tunsin suurta surua, jota en voinut ymmärtää.
En tiedä onko sattumaa, vai aavistinko tietämättäni jotain.Nykyisin tunnen myös suurta hämmennystä siitä, että useamman kerran päivässä minulle tulee tarve hakea kännykkä pöydältä käteen, vaikka kesken ruuan laiton. Kun otan puhelimen käteeni, siihen tulee samalla hetkellä viesti tai soitto. Hämmentävää.
Olen myös nähnyt unen, jossa näin tarkalleen, erään töissä sittemmin ihan oikeastikkin tapahtuneen positiivisen suuren asian. Kerroin unestani kahvikupin ääressä muutamalle työkaverilleni ja sainkin asian toteutuessa osakseni hämmästyneitä, lähes kauhistuneita katseita.
Näitä ” uni etiäisiä” olen nähnyt muitakin, ystävien raskauksia, yllättäviä potkuja jne.Nämä voi siis hyvin olla pelkkää sattumaa, mutta itseäni nämä ovat alkaneet mietityttämään ja hämmentämään ja jollain tapaa myös pelottamaan.
Ala pitää unipäiväkirjaa, ota sängyn viereen valmiiksi vihko ja kynä, jotta voit aina herätessäsi kirjoittaa unen ja päivämäärän ylös. Jos odotat aamuun, unohdat keskellä yötä näkemäsi unet.
Suosittelen tätä itse asiassa ihan kaikille. Tämä auttaa myös muistamaan unia paremmin jatkossa, kun aivot tottuvat siihen. Päiväkirjaa ei kannata selailla jatkuvasti, mutta puolen vuoden tai vuoden päästä voit huomata, että moni unissa nähty asia (myös muut kuin nämä "isot jutut", tyyliin raskaudet tai potkut) on tullut jollain tavalla toteen tai näkyy muulla tavalla elämässäsi. Alitajunta viestii ihmisille kaikenlaista symboleiden ja kuvien avulla, joita unetkin ovat täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran heräsin yöllä ja menin vessaan. Säikähdin aivan järkyttävästi kun näin itseni istumassa pöntöllä. Sitten heräsin säpsähtäen istumassa pöntöllä. Aloin tuijottamaan oviaukkoa mutta ei siinä mitään ollut. En tiedä oliko tässä yliluonnollista mitään mutta aika karmiva tapaus
Vierailija kirjoitti:
Löysin nuorena aikuisena metsässä kävellessäni pohjois-karjalan korpiseudulla hylätyn rintamamiestalon keskeltä metsää. Olin utelias ja menin sisään, ja yllätyin, kun talo oli kovin ränsistynyt, mutta siellä oli sisällä kaikki paikoillaan, kahvikupitkin pöydässä, ihan kuin sieltä olisi lähdetty kesken arkipuuhien vain käymään jossain. Huonekalut olivat paikoillaan. Piha ja talo olivat kuitenkin sen näköisiä, että siellä ei oltu asuttu enää vuosiin. Minulle tuli talossa todella outo, pelottava olo, ja lähdin saman tien pois. Saman päivän yönä näin unta talosta, astuin unessa ovesta sisään ja huoneessa, jossa olin käynyt, seisoi nurkassa joku sanoin kuvaamattoman vihainen otus, joka näyttäytyi kihisevänä, mustana energiana. Tunsin unessa, että se oli kiteytynyttä pahuutta, se kihisi suurena, pallomaisena, savumaisena energiakenttänä, ja oli todella uhkaava ja vihamielinen. Tiesin, että se on vihainen minulle, kun menin taloon. En koskaan enää mennyt taloon, ja välttelin sitä osaa metsästä. Vieläkin usein mietin, mikä talon tarina on, ja miksi se oli jäänyt tyhjilleen.
Koeta ottaa jotenkin selville tuon talon taustaa. Jos sinulla on sukua tai tuttuja tuolla seudulla, niin niiltä kyselemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senjuska kirjoitti:
Ukkini kuoli syöpään ollessani alle kouluikäinen. Hänet siirrettiin omasta toiveestaan kotiin viimeiseksi viikoksi ja hän sai kuolla omaan sänkyynsä. Mummo ja tätini pesivät, pukivat ja laittoivat hänet kotona arkkuun ja ukki siirrettiin kappelin kylmiöön odottamaan hautausta.
Mummolassa wc ja saunan pukuhuone ovat vierekkäin ja lapsena pelkäsin mennä yöllä vessaan kun näin aina sivusilmällä ukin liikkuvan "hautakaapu" yllään saunan pukuhuoneessa.
Vuosia myöhemmin, aikuisina, samanikäinen serkkuni sanoi, että pelkäsi lapsena mennä vessaan, koska luuli aina näkevänsä ukin liikkumassa saunan pukuhuoneessa. Emme ikinä maininneet asiasta kun olimme lapsia. Vuosia mietin että lapsella on vilkas mielikuvitus, ei siinä sen kummempaa. Serkkuni samankaltaiset kokemukset kumminkin pistivät miettimään asiaa uudelleen. Mistäpä sitä ikinä tietää mitä kuoleman jälkeen meille tapahtuu...
Ukki oli eläessään lempeä ja ihana ihminen, joskus mietin että mitähän hän siellä pukuhuoneessa vaelteli.
Tulipa kylmät väreet ja iho meni kananlihalle kun luin tuon.
Ai vitsit, onpa ollut mielenkiintoinen ketju! Vaikka samaa mieltä olen, että Jeesus-jutut, ilmiselvästi päästä keksityt tarinat ja jotkut tooosi kaukaa haetut "merkitykset" vähän turhauttavat.
Meillä on suvussa näitä juttuja paljonkin, en edes kaikkia jaksaisi kirjoittaa. Ehkä ollaan hulluja kaikki, en tiedä :) Laitan tähän nyt muutaman jutun, muokkaan hieman yksityiskohtia, koska voi olla että minut on aika helppo tunnistaa jos joku tuttu sattuu lukemaan. Ja jos tunnistaa silti, niin hei vaan :D
Iso osa hurjemmista jutuista sijoittuu suvun vanhaan kesäpaikkaan, joka on ollut äitini lapsuudenkoti ja jossa on asunut aikoinaan myös hänen isovanhempansa. Siinä ei siis ole vakituisesti asuttu kai 70-luvun alun jälkeen, mutta äiti sisaruksineen (kaksi veljeä ja sisko) käyvät siellä joka kesä ja itsekin olen siellä lapsena ollut paljon serkkujen kanssa. Paikka on mukava, oikea kesäparatiisi, mutta itse talo ja pihan nurkalla oleva vanha saunamökki ovat vähän pelottavia. Setä kertoo, että yksin mökillä ollessaan hän on mm. herännyt siihen, että vanha nainen seisoo sängyn vieressä, nähnyt jonkun istumassa keittiön pöydän ääressä ja kävelevän saunalle. Tätini oli lapsineen nähnyt samaisen saunalla vierailijan. Hänelle oli myös käynyt tämä klassinen, eli kaulakoru hävisi yöpöydältä eikä sitä löytynyt mistään, kunnes se yhtäkkiä kuin tyhjästä kilahtaen putosi porstuan oven eteen.
Äitini ei ole hahmoja nähnyt, mutta näkee kuulemma paikassa outoja unia ja heräilee öisin siihen, että joku nykii peitonkulmaa.
Itsekään en ole nähnyt mitään outoa, mutta kerran kun olimme serkun kanssa saunomassa kun olin muistaakseni 13-vuotias joku/jokin ikään kuin "potkaisi" saunamökin ulko-oven auki. Se oli siis vedetty kiinni ja ovi on aika tiivis, eli sen saa nykäistä paikalleen. Yhtäkkiä se rymähtää tyynenä kesäiltana sepposen selälleen ihan voimalla. Säikähdettiin aika pahasti, eikä uskallettu sinä kesänä enää saunaan muuten kuin isommalla porukalla.
Meillä on teoria, että ainakin äidin mummu kulkee vielä vanhassa kodissaan. En tiedä pitäisikö mökillä suorittaa jokin siunaus tai seremonia, että henki pääsisi eteenpäin, mutta toisaalta olemme vähän kiintyneitäkin tuttuun "kummitukseen".
Itse en ole enää pitkään aikaan paikassa vieraillut, kun olen muuttaanut etelään, enkä tiedä mitä paikalle tapahtuu sen jälkeen kun äiti sisaruksineen ei siellä enää jaksa käydä. Ehkä joku serkuista ostaa sen tai jotain, itseäni ei houkuta ajatus varsinkaan yksin menemisestä mökille, vaikka se rakas ja nostalginen onkin.
Unessa kammottava hirviö rouskutteli varpaitani. -> Kissa sai kyydit sängystä herättyäni kipuun, sehän se siellä mun varpaita nakersi. Hurrrjan yliluonnollista.
Uneksin, että minun siinä maatessani sängyssä joku paha uhkasi ja levittäytyi päälleni, heräsin ja sanoin kipakasti: Jeesuksen nimessä ja veressä, poistu! Kyllä helpotti ja tiesin, että Pyhä Henki minussa suojelisi elämääni.
Sammuuko/syttyykö aina tietyt katuvalot teidän kohdalla?
Hakke kirjoitti:
Sammuuko/syttyykö aina tietyt katuvalot teidän kohdalla?
Joskus. Kutsutaan nimellä Street Light Interference Phenomenon.
Itselleni on tapahtunut paljon asioita joita on ollut vaikea järjellä selittää... ehkä näihin asioihin on luonnollinen selitys, ehkä ei. Tämä seuraava on kokemuksistani sieltä ”normaalimmasta” päästä, mutta aika kuumottava tämäkin...
vuosituhannen alussa koin eräänä kesänä unihalvauksia jatkuvalla syötöllä. Silloin oli toki netti jo olemassa/käytössä mutta en osannut etsiä sieltä tietoa. Silloisessa asunnossani asuessa harva se yö minulla oli ”vierailija”... musta huppupäinen hahmo joka tuijotti sängyn jalkopäässä, repi sormista jne. Nukuin usein valot päällä kun en halunnut nähdä tuota hahmoa ( tiesin jotenkin että jos valot olisivat päällä en näkisi sitä kasvotonta huppupäätä ), mutta silloin päälläni maattiin... muistan vain että makasin sohvalla liikkumatta ja näin valossa olohuoneeni tuntien samalla painon tunteen kyljessäni. Tuo kesä oli silkkaa painajaista, pelkäsin mennä nukkumaan ja olin aidosti todella ahdistunut.
Jotenkin mielsin nuo kauheudet tapahtuvan asunnossani ja että siellä olisi se ”jokin paha”.,, loppukesästä sitten tapasin ruotsalaisen miehen ja muistan vielä kun menin hänen luokseen yöksi ensimmäisen kerran. Nukuin hänen sängyssään kun unihalvaus iski... hämärässä huoneessa katselin hänen selkäänsä pystymättä liikkumaan kun selän takaa kuului ääni ”olen täällä selän takana”... muistan että yritin inistä ja liikkua siinä rajatilassa pakokauhun vallassa ja muka sanoa ettei siellä ketään ole... ja karmea ääni ( sellainen synkkä ja kumiseva, ilkeä ) sanoi ” kyllä olen, katso vaikka”... en muista miten tuosta heräsin mutta yksittäisenä unihalvauskohtauksena se oli elämäni pahin. Unihalvaukset sinänsä eivät ole yliluonnollisia kokemuksia mutta tuo viimeinen varsinkin oli kyllä jotenkin karmivan todentuntuinen. Onneksi en juurikaan enää unihalvauksia koe ja jos koen, niin ne ovat paljon kevyempiä, vain avuttomuuden tunnetta ”rajatilassa”. Tuon kesän kokemukset olivat silkkaa pakokauhua ja syvää ahdistusta ja pelkoa.