Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Ei mitään, koska mitään yliluonnollista ei ole olemassa.
TikTokin aikakaudella yliluonnollinen olisi videoitu miljoonaan kertaan ja jaettu koko maailmalle.
Vaan eipä ole yhtäkään videota, missä näin todistetusti olisi käynyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen enneunia. Ainut kysymysmerkki on se toiminko itse niin että unet toteutuu?
Minäkin näen, mutta ne ovat semmoisia ettei minun toimilla ole niissä juuri osaa eikä arpaa. Siis että voisin vaikuttaa lopputulemaan.
Sellaisia minäkin näin nuorena. Mutta jossain vaiheessa enneunien näkeminen loppui.
Minä ja pikkuveljeni näimme kerran samaa unta. Se oli ihan uskomatonta. Molemmat kerroimme yksityiskohtia unistamme ja ne täsmäsivät. En tiedä miksi otimme aamulla edes unen puheeksi. Jotenkin oli niin outo uni ja kun rupesin kertomaan siitä niin veljeni ällistyi koska oli nähnyt täsmälleen saman unen.
Emme olleet katsoneet mitään elokuvaa mistä uni olisi voinut tulla, edellisenä päivänä emme tehneet mitään yhdessä eikä mikään selittänyt miksi näimme samaa unta.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään, koska mitään yliluonnollista ei ole olemassa.
TikTokin aikakaudella yliluonnollinen olisi videoitu miljoonaan kertaan ja jaettu koko maailmalle.
Vaan eipä ole yhtäkään videota, missä näin todistetusti olisi käynyt...
En ehtinyt ottaa videeota edes oravasta parvekkeen pöydällä, kun sain kännykän käteen ja nauhoituksen päälle oli orava poissa. Luuletko että kummituksetkaan odottaa kun ihminen laittaa puhelinta valmiiksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään, koska mitään yliluonnollista ei ole olemassa.
TikTokin aikakaudella yliluonnollinen olisi videoitu miljoonaan kertaan ja jaettu koko maailmalle.
Vaan eipä ole yhtäkään videota, missä näin todistetusti olisi käynyt...
Mene kuule YouTubeen ja löydät vaikka mitä valvontavideokuvaa poltergeisteista yms.Eri asia on, että uskooko niitä, vai pitääkö niitä lavastettuina.
Minulla käy ja kävi yksi kaveri silloin tällöin kylässä mitään ennalta sopimatta. Voi olla kuukausiakin taukoa. Useamman kerran on tullut tunne, että nyt hän on pihassa. Kurkkaan ulos ja ei ketään. Olenpa hölmö. Muutama minuutti ja on pihassa. En ymmärrä. En mitenkään voi alitajuisesti kuulla autoakaan sisälle taloon, kun on vielä yli kilometrin päässä. Kerran ei tullut, vaikka tunne oli sama ja kurkkasin ulos. Laitoin viestiä; et ole ajatellut pistäytyä. Kirjoitti, että ajoi kyllä lähistöllä työasioissa, mutta ei ehtinyt käymään. Nyt ihan viime aikoina on aavistus kadonnut.
Mä näin tänään luonnossa kävellessäni keltaisen viivan näkökentässäni. Vaikka käänsin päätäni niin silti se kirkkaan keltainen viiva pysyi läsnä. Hetkeä myöhemmin se katosi.
Olin joku 15-vuotias kun pappa teki syöpäkuolemaa. Hän oli kotona saattohoidossa ja mummo oli omaishoitaja kunnan tarjoamien kotihoidon palvelujen tukemana, eli sairaanhoitaja poikkesi tarvittaessa ym.
Kun papan "lähdönhetki" läheni, minä, äiti ja äidin veli mentiin mummon tueksi kuolinvuoteelle. Kun pappa kuoli myöhään yöllä, ikävä kyllä mummo sai samalla sairaskohtauksen. Äiti lähti mummon mukaan sairaalaan ja minä ja eno jäätiin odottaan kotihoitoa toteamaan pappa kuolleeksi. Eno halusi pistäytyä ulkona ostamassa tupakkaa. Minä jäin yksin papan ruumiin kanssa odottamaan kotihoitoa. Pistin mummon ja papan huoneen oven kiinni ja menin keittiöön keittään lisää kahvia ja istumaan olkkariin. Oli hiljaista. Äkkiä kuulin selkeän yskäisyn makuuhuoneesta. Olin kuullut tuota papalle jo tunnusomaiseksi tullutta yskimistä jo pitkän aikaa ja tunnistin sen selkeästi. Menin papan luo ja hän oli edelleen kuollut. Mietin jos hän ei olekkaan vielä kuollut? Otin hänen ranteensa ja en tuntenut pulssia. Tilanne oli kaamea sillä en ollut ennen nähnyt kuollutta ja nyt minun oli pakko koskea sitä. Menin takasin olkkariin ja olin kauhuissani. Sitten tuli kotihoito ja totesi papan menehtyneen. Ikävä kyllä mummokin menehtyi ja heidät haudattiin samalla kertaa. He olivat rakastuneet toisiinsa jo teineinä ja avioliitto kesti yli 50v.
Ruumis voi huokaista tai yskäistä, koska kaikki ilma ei välttämättä ole poistunut hengitysteistä kuoleman hetkellä ja se purkautuu jossain vaiheessa kuoleman jälkeen. Voi jopa päästää paukun!
Rakastuin hyvin tulisesti. Menin naimisiin elämäni rakkauden kanssa. Saimme lapsia... kunnes mies alkoi hakkaamaan ja lopulta löysi nuoremman siipana. Jota nyt pahoinpitelee. Narsisti. Sitten heräsin... huh mikä uni. Onneksi ei ollut enneuni, mutta kerran sain tämän kaiken kokea. Nyt nautin elämästä sinkkuna. Ei koskaan enää yliluonnollisia rakastumisia ja pikaisia häitä!
Ihan kuin joku tai jokin nakkasi puhelimeeni jotain ihan kolahdus kuului ja puhelin putosi kädestä ja se mitä olin katsomassa (hengellinen juttu) vaihtui muuhun
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin joku tai jokin nakkasi puhelimeeni jotain ihan kolahdus kuului ja puhelin putosi kädestä ja se mitä olin katsomassa (hengellinen juttu) vaihtui muuhun
En siis nähnyt mitä se oli ja yritin katsoa ympäristöäni
Muuten kiva tarinointi, mutta faktat ovat ihan hukassa ja sitä myöten kaikki. Kotihoito ei ketään kuolleeksi totea vaan jos joku kuolee himassa niin paikalle tulee poliisi ja heidän kutsustaan lanssi, jossa on lääkäri.
Teimme vammaisabortin ja tiemme erosivat. Mies sai kaksoset toisen naisen kanssa ja minä synnytin kuolleen lapsen. Aika omituiselta tuntuu ja yksityiskohdat vielä omituisempia.
Kävin pienenä vanhalla papalla kylässä. Kun kuljin erään eteisen kautta toiseen huoneeseen tunsin polttavaa kuumuutta.
Sanoin äidilleni kotona että tuo talo palaa varmaan kohta, en tiedä miksi näin sanoin.
3 viikkoa myöhemmin talo paloi kivijalkaan. Pappa kyllä pelastui viime hetkellä. Pitkään pelkäsin että minua syytetään tuhopoltosta vaikka en en ollut lähemläkään taloa syttymisaikaan. Ja olin jotain 7 v.
Palo oli alkanut kuitenkin salamasta. Äitini kyllä mainitsi asiasta ja ihmetteli mitä olin hänelle sanonut.
Menin viemään kipeän isäni puolesta ruokakassia viinaan menevälle sedälläni johon minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia välejä. Tein vain palveluksen iskälle. Löysin setäni kuolleena keittiön kynnykseltä ja soitin ensin hätänumeroon että lähettäkää nyt ruumisauto,poliisit tai jotain ja sitten äidilleni jolle höpötin että "Risto" kuoli mutta että älä nyt kerro iskälle, ettei se ryysää tänne kuumeisena..
Ja silloin kuulin äänen,valituksen joka muuttui ikäänkuin tukahtuneeksi kikatukseksi. Ääni tuli selkäni takaa, seisoin olohuoneessa katse setäni jäännöksiin päin. Kysyin paniikissa äidiltä kuulitko tuon?, ei ollut kuullut ja siirryin rappuun odottamaan apujoukkoja. Kuolema oli luonnollinen kuten olin arvellutkin,elimistö petti. Mutta se ääni takaani,siinä ei ollut mitään luonnollista.
Mun slaikkari stondas läskin muijan kaa.
Yleensä ei läskien kaa stondaa.
T.Jani-Petteri
Menin hissillä kuusi kerrosta alaspäin. Talossa ei ole kellaria ja kerroksia on neljä.