Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Entinen kotini oli aivan kamala paikka koska selittämättömiä ilmiöitä tapahtui jatkuvasti.
Painostava läsnäolon tunne oli miltei päivittäistä.
Sähkölaitteet sekoilivat mm. tv ja stereot menivät itsestään päälle. Kylpyhuoneen valot syttyivät aina yön aikana päälle ja peilikaapin ovet avautuivat.
Makuuhuoneessa nukkumisesta ei tullut mitään koska painostava tunnelma haittasi unta. Kun muutin olohuoneeseen nukkumaan, kuulin useana iltana makkarista puhetta vaikka Olin yksin kotona.
Tavarat liikkuivat itsestään, katosivat ja löytyivät oudoista paikoista. Kuului myös musiikkia jolla ei ollut mitään maallista lähdettä. Musta huppupäinen hahmo liikkui kahdesti eteisessä. Kerran kuulin sieltä kissan sihinää muistuttavan äänen.
Kaksi kertaa näin myös mustat ihmisen muotoiset hahmot seisomassa olohuoneessa kun tulin huoneeseen sisään.
Nämä tuli nyt mieleen mutta sattui siellä paljon muutakin. Ihan kammomesta ja Tämä on tavallinen kerrostalo pk-seudulla
Olisiko edellisellä asukkaalla ollut vielä avaimet ja käynyt yöllä siellä? Tutulleni kävi näin, yks yö olohuoneessa istui outo mies humalassa. Ja oli oikea, ei aave.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut edellinen asukas kyseessä. Näitä ilmiöitä todisti muutkin kuin minä
Lapsena tuli pelattua paljon monopolia, jossa heitetään kahta noppaa. Kovasti keskittymällä sain haluamani noppaluvut. En tehnyt sitä koko aikaa, ettei pelikaveri turhautunut. Lopulta kuitenkin yleensä voitin. En koskaan kertonut tuosta kenellekään ja unohdin asian..Jokin aika sitten poikaystäväni pyysi arvaamaan korttipakan kortien maita. Sain kuusi korttia oikein ja sen jälkeen halusin lopettaa. Minua alkoi ahdistamaan, tuli jotenkin paha olo.. Onko jollain saman tapaisia kokemuksia?
Vanhempieni yläkerrassa kävelee välillä "joku". Vaikka siellä ei ketään ole. Tätä on tapahtunut jo lapsuudesta asti - se on meille siis täysin tavanomaista. Ne ovat nimenomaan selkeät askeleet, eivät omakotitalon perus narinaa, jota kuuluu erityisesti tuulisilla ilmoilla.
Kerran kaverini kuuli äänet, kun katsoimme leffaa alakerrassa (minäkin kuulin, kun olivat niin selkeät, mutten osannut reagoida niihin, koska tottunut) ja hän kysyi:
"Vanhempasihan eivät ole nyt kotona?"
"Ei niin, ollaan ainoat täällä"
"Kuka tuolla ylhäällä sitten kävelee?!"
"Meidän kotikummitus :)"
Talon entinen omistaja kuoli yläkerrassa vanhuuden päivillään. Ajatus kummituksesta on mielestäni hupaisa. Olen vähän sitä mieltä, ettemme vielä tiedä kaikkea maailmasta. Uskon asioissa - ettei voi todistaa todeksi eikä epätodeksi. Mutta tuovat nämä ihan hauskoja "sävyjä" perus oravanpyörään, kummitustarinat kiehtoivat jo muksuna jne.
13 kirjoitti:
Olen syntynyt 13:n päivän aattona (12.6.) 13 päivää vanhempieni 13. hääpäivän (30.5.) jälkeen kello 13.13. Kaulaani ripustettiin tunnusnumero 13. Ennen kuin äitini alkoi odottaa minua, hänen viimeiset kuukautiset alkoivat 13.9. Ensimmäinen neuvolakäyntini oli 13.7., kastepäiväni 13.8.. Kun olin 13v, voitin paikalliset hiihtokilpailut ajalla 13min13sek. Anoppini kuoli päivälleen 13 vuotta siitä, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran (tavattiin 30.4.99, hän kuoli 30.4.12.)
:D:D:D että tiedetään oikein äidin kuukautisetkin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäitini nukkui pois muutama vuosi sitten. Oli iäkäs toki, mutta nukkui silti pois ilman sen kummempaa ennakkovaroitusta.
Kuoliniltana siskoni kertoi nähneensä noin viikkoa ennen tätä suhteellisen ennalta-arvaamatonta kuolemaa unta, jossa isoäitini kertoi haluavansa tavata jo aiemmin edesmenneen ystävänsä. Taisi päästä tapaamaan.
En ole kovin uskonnollinen, enkä usko hengellisiin, ei-näkyviin asioihin juurikaan, mutta tuossa kyllä oli jotain niin yliluonnollista, että kyllä sitä vähän kuitenkin miettii, että ei se voinut sattumaakaan olla.
Liikkeentunnistus kerrostalossa. kerroksittain. Jos keksit tarinaa niin käytä enemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista liiketunnistimista.. asuin ennen kerrostalossa jonka rapun valot toimivat juurikin liiketunnistimella. Minulla ei ollut omaa parveketta, vain ns. "ranskalainen parveke" ja kävin usein tuuletusparvekkeella tupakalla, öisin oli aika karmivaa kun valo syttyi rappukäytävään vaikka missään ei ollut ristisielua. Eikä ole mahdollista että olisi syttynyt liikkumisesta asunnoissa, ei se ovien läpi reagoinut (meillä ainakaan) :D
Minunkin rapussa ja kerroksessa monesti pimeällä jos käy katsomassa ovisilmästä jotain, niin valot syttyvät itsestään. Voi olla, että jos laitan eteiseen valon (katkaisin oven vieressä), niin ovisilmästä sitten tunkeutuu riittävästi asunnostani juuri laittamaani valoa sen verran, että liikkeentunnistin tunnistaa ilmiön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten kun asuin silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa vielä vuokra-asunnossa aika vanhassa kylässä Englannissa, varsinkin hän koki yliluonnollisen oloisia ääniä. Menin yleensä aikaisemmin nukkumaan ja hän jäi vielä dataamaan tietokoneelle, ja sanoi usein kuulevansa makuuhuoneesta kuuluvia askeleiden ääniä ja luulleensa, että minä olin noussut sängystä vaikka en ollut. Kerran hän kuuli näitä samoja askeleiden ääniä itse maatessaan sängyssä, ja ne kuulemma pysähtyivät aivan sängyn vierelle. Minä en näitä ääniä koskaan kuullut, mutta kuulin kyllä sen, kun ne tulivat seinän takana olevasta keittiöstä minun ja mieheni istuessa olohuoneen sohvalla. Me molemmat kuulimme ne ja menimme oikein katsomaan, mutta eihän siellä ollut ketään. Sillä puolella ei ollut myöskään seinänaapureita ja asuimme ylimmässä kerroksessa joten ääni ei voinut tulla muualtakaan. Kerran myös keittiövalaisimen hehkulamppu räjähti ja olohuoneen TV meni usein itsestään päälle. Aloin joskus marmattamaan tyyliin "sitten kun maksat sähkölaskut, voit käynnistellä laitteita mutta et sitä ennen". Mies oli vähän kauhuissaan tällaisista puheista. Sitä seuraavassa vuokra-asunnossa ei tällaista tullut esiin, mutta ilolla odottelen mitä nykyinen yli 100-vuotias asumus vielä tarjoaa.
Onko tää 100 -v asumus Englannissa vai Suomessa, haluatko kertoa? Kiinnostaa vaan siksi kun suomalaiset ovat aika maanläheisiä ja vaistojaan tunnistavia yhäkin... että onko Suomessa.
Se on nyt varmaa että puu elää ja paukkuu, jokapaikassa ainakin ja ainakin pakkasessa ja säänvaihteluissa meilläpäin.
Nykyinen koti on Englannissa, itärannikolla päin. Kunnon vanha viktoriaaninen talo, joka tosin on tietty rempattu vuosien saatossa moneen kertaan. On vasta asuttu täällä pari kuukautta eikä vielä ainakaan ole havaintoa "muista asukkaista" kuin puutarhaetanoista :D Ja juu, voihan ne äänet johtua puun elämisestä tms. Täällä ei kyllä pakkasia tule kuin ehkä hyvällä tuurilla kerran vuodessa jos sitäkään, mutta tietty saaren luontainen kosteus voi vaikuttaa. Mut jos äänet johtui puun natinasta, niin kyllä natisi hyvin askelemaisella tavalla.
Vähän ohis, mutta olen kyllä sinulle kateellinen tuosta talosta ja asuinpaikasta :) Vanhoissa taloissa on varmasti aina omanlaisensa henki, teillä toivottavasti hyvä sellainen :)
Eikös liikkeentunnistin huomaa myös ötökät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilppulassa oli muutamia vuosia sitten vielä hyvin vanha ja ränsistynyt "kummitustalo". Nykyään kyseinen talo on jo ilmeisesti purettu, kun osa katostakin oli romahtanut sisään. Moneen vuosikymmeneen talossa ei asunut ketään ja 2000 luvulla, kun katto oli vielä pystyssä, siellä majoittui lähinnä puliukkoja. Talo taisi olla jo 70 luvun lopulla tyhjänä, mitä muistan.
80-luvulla tutkimme taloa ystäviemme kanssa, koska se tosiaan oli jo pidempään tainnut olla tyhjillään. Emme uskaltaneet sisään mennä kuitenkaan. Tiirailimme ikkunoista sisään ja kiertelimme pihamaata, jossa kasvoi yli metrinpituista pusikkoa. Yhtenä iltapäivänä rohkastuimme yhden ystävämme kanssa ja menimme tutkimaan taas taloa, tällä kertaa sisältä, koska ovi ei ollut lukossa. Sisällä oli todella pölyistä ja jotenkin "sameaa". Talossa oli alakerrassa pöytää, sohvaa, nojatuolia. Pöydällä oli muki ja lautasia, keittiössä pöydällä vati, jossa astioita, kuin aika olisi pysähtynyt. Keittiön kaapeista löytyi mm hillopurkkeja, jauhopussi yms. Menimme yläkertaan, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Molemmissa huoneissa oli sängyt pedattu siististi, pieni kehto nurkassa ja vaatekaapit täynnä vaatteita, komea miesten puku ja valkoisia naisten leninkejä. Ahdistuimme hieman, kun näimme kattoparrusta roikkuvan pienen pojan puvun ja pienen tytön valkoisen mekon. Löysimme myös valokuvia perheestä, jossa he poseeraavat talon edessä. Kaikki tavarat jätetty, mutta ketään ei asunut pitkään aikaan.
Yläkerrassa kun tutkimme ystäväni kanssa, säikähdimme todella paljon kun kuulimme selviä askeleita rappusista, jotka tulivat selvästikin yläkertaan päin. Luulimme, että muut ystävämme tulivat säikäyttämään meidän, mutta ketään ei näkynytkään missään, kun askeleet loppuivat rappusten yläpäähän. Säikähdimme ja tietysti ja jähmetyimme yläkertaan, koska emme uskaltaneet mennä alas. Seisoskelimme siellä, kunnes yhtäkkiä kehto alkoi liikkua hieman edes takas. ikkunat eivät olleet rikki ja ulkona ei tuullut, joten ei voinut johtua siitäkään. Tässä vaiheessa rynnistimme ulos. Myöhemmin huomasimme pihalta myös vanhat vauvan rattaat ja pehmolelun.
Ilmeisesti mitä olen talosta saanut tietä (kukaan ei oikein tuntunut tietävän mitään varmaa), talossa asui ennen sotaa perhe, jonka pieni vauva kuoli kätkytkuolemaan talossa. Äiti masentui ja hirtti itsensä taloon. Muu perhe lähti sotaa pakoon ja kaikki tavarat jäivät sinne ja paikalleen. Todella surullista, mutta ihme kyllä talo pysyi vielä 2010 luvulle asti siinä (ränsistymisestä huolimatta), kunnes kaupunki jyräsi sen pois.
Googlaamalla talosta ei löytynyt juuri mitään, enkä kuvaa löytänyt. Kyläläiset kiertivät taloa kuitenkin kaukaa ja monet sanoivat sen kummittelevan, minkä todella uskon.
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollista mutta ilmeisesti joku laakerivika. Lapsenlapsi tuotiin mulle hoitoon ja mukana oli vauvaa rauhoittava koliikkikeinu. Kyllä siinä vauva rauhottui mutta mummu ei, kun joka keinahduksella kuului kuiskaus go Jack, go Jack, go Jack. Hyytävä keinu.
Meillä on soutulaite, joka kuiskii selvästi "takana, takana" ja on pakko treenata musiikit päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vilppulassa oli muutamia vuosia sitten vielä hyvin vanha ja ränsistynyt "kummitustalo". Nykyään kyseinen talo on jo ilmeisesti purettu, kun osa katostakin oli romahtanut sisään. Moneen vuosikymmeneen talossa ei asunut ketään ja 2000 luvulla, kun katto oli vielä pystyssä, siellä majoittui lähinnä puliukkoja. Talo taisi olla jo 70 luvun lopulla tyhjänä, mitä muistan.
80-luvulla tutkimme taloa ystäviemme kanssa, koska se tosiaan oli jo pidempään tainnut olla tyhjillään. Emme uskaltaneet sisään mennä kuitenkaan. Tiirailimme ikkunoista sisään ja kiertelimme pihamaata, jossa kasvoi yli metrinpituista pusikkoa. Yhtenä iltapäivänä rohkastuimme yhden ystävämme kanssa ja menimme tutkimaan taas taloa, tällä kertaa sisältä, koska ovi ei ollut lukossa. Sisällä oli todella pölyistä ja jotenkin "sameaa". Talossa oli alakerrassa pöytää, sohvaa, nojatuolia. Pöydällä oli muki ja lautasia, keittiössä pöydällä vati, jossa astioita, kuin aika olisi pysähtynyt. Keittiön kaapeista löytyi mm hillopurkkeja, jauhopussi yms. Menimme yläkertaan, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Molemmissa huoneissa oli sängyt pedattu siististi, pieni kehto nurkassa ja vaatekaapit täynnä vaatteita, komea miesten puku ja valkoisia naisten leninkejä. Ahdistuimme hieman, kun näimme kattoparrusta roikkuvan pienen pojan puvun ja pienen tytön valkoisen mekon. Löysimme myös valokuvia perheestä, jossa he poseeraavat talon edessä. Kaikki tavarat jätetty, mutta ketään ei asunut pitkään aikaan.
Yläkerrassa kun tutkimme ystäväni kanssa, säikähdimme todella paljon kun kuulimme selviä askeleita rappusista, jotka tulivat selvästikin yläkertaan päin. Luulimme, että muut ystävämme tulivat säikäyttämään meidän, mutta ketään ei näkynytkään missään, kun askeleet loppuivat rappusten yläpäähän. Säikähdimme ja tietysti ja jähmetyimme yläkertaan, koska emme uskaltaneet mennä alas. Seisoskelimme siellä, kunnes yhtäkkiä kehto alkoi liikkua hieman edes takas. ikkunat eivät olleet rikki ja ulkona ei tuullut, joten ei voinut johtua siitäkään. Tässä vaiheessa rynnistimme ulos. Myöhemmin huomasimme pihalta myös vanhat vauvan rattaat ja pehmolelun.
Ilmeisesti mitä olen talosta saanut tietä (kukaan ei oikein tuntunut tietävän mitään varmaa), talossa asui ennen sotaa perhe, jonka pieni vauva kuoli kätkytkuolemaan talossa. Äiti masentui ja hirtti itsensä taloon. Muu perhe lähti sotaa pakoon ja kaikki tavarat jäivät sinne ja paikalleen. Todella surullista, mutta ihme kyllä talo pysyi vielä 2010 luvulle asti siinä (ränsistymisestä huolimatta), kunnes kaupunki jyräsi sen pois.
Googlaamalla talosta ei löytynyt juuri mitään, enkä kuvaa löytänyt. Kyläläiset kiertivät taloa kuitenkin kaukaa ja monet sanoivat sen kummittelevan, minkä todella uskon.
Itseasiassa löysimpä sittenkin kuvan.
https://images.app.goo.gl/4Wm4FE1jRWNz7bWRA
Lapsena asuimme rintamamiestalossa. Meillä oli vanhempieni tuttavaperhe kylässä ja olimme yläkerran aulatilassa pelaamassa konsolilla sisarusteni ja tämän perheen lasten kanssa. Yhtäkkiä alkoi kuulumaan outoa hakkaavaa ääntä. Katsoin taakseni ja huomasin, että siskoni huoneen kiinni olevan oven kahva liikkui ylös-alas nopeaa vauhtia, nopeampaa, kuin ihminen sitä voisi liikuttaa. Muutkin lapset kiinnittivät huomiota asiaan. Ensin vain naureskelimme asialle epäuskoisina, mutta huomattuamme, että kaikki lapset olivat paikalle, juoksimme nopeasti alakertaan ovenkahvan yhä liikkuessa. Isäpuoli kävi tarkistamassa asian ja ovenkahva oli siihen mennessä lopettanut liikkumisen, ja tuskin kukaan aikuisista uskoikaan meitä. Kukaan lapsista ei kuitenkaan halunnut nukkua yläkerrassa pariin yöhön.
En tiedä, mikä outo jännitystila tuon ovenkahvan sai liikkumaan noin, jossain jousessa varmaan vikaa, mutta aika kauan se itsestään liikkuminen kesti.
Korttihai kirjoitti:
Lapsena tuli pelattua paljon monopolia, jossa heitetään kahta noppaa. Kovasti keskittymällä sain haluamani noppaluvut. En tehnyt sitä koko aikaa, ettei pelikaveri turhautunut. Lopulta kuitenkin yleensä voitin. En koskaan kertonut tuosta kenellekään ja unohdin asian..Jokin aika sitten poikaystäväni pyysi arvaamaan korttipakan kortien maita. Sain kuusi korttia oikein ja sen jälkeen halusin lopettaa. Minua alkoi ahdistamaan, tuli jotenkin paha olo.. Onko jollain saman tapaisia kokemuksia?
Hei mulla on sama kokemus noppaluvuista! Pystyn omasta mielestäni siihen vieläkin jollain tarkkuudella ja käytän sitä kun haluan hävitä 4-vuotiaalle.
Omalle kohdalle näitä tapahtumia on sattunut paljon. Itseasiassa uskon että minulla on kyky aistia "henkimaailman asioita" enemmänkin jos uskaltaisin. Tämän minulle on sanonut muutamakin samankaltainen henkimaailman ihminen.
Tapahtumia on käynyt niin että muut ympärilläni on kuullut tapahtuman (esim ulko-oven avaamisen) mutta minä olen "nähnyt" kuka on tullut sisään. Olen myös hyvin energia herkkä, tunnen helpolla tilojen hyviä tai huonoja energioita joka on toisinaan hyvin inhottavaakin.
Olen siis nähnyt vain muutaman kerran, mutta kokenut, aistinut ja kuullut paljon. Nuorempana näin paljon myös enneunia, nekin olen ikäänkuin kieltänyt itseltäni pois koska se oli raskasta.
Jos täällä on joitain joka ymmärtää mistä puhun (asiallisia) niin mieluusti kuulisin näkemyksiä mitä minun kannattaisi toimia, onko väärin olla käyttämättä näitä "lahjoja" ? Ikää ja ymmärrystä on tullut enemmän...
Mulle on taoahtunut vaikka mitä yliluonnollista, mutta kaikkein kummallisin on tämä palsta.
Tähänkin ketjuun kirjoitin yhden tarinan, missä ei yhtään pahaa sanaa ollut, niin ilm haamumode oli sen poistanut.
Ikävä, että jäätte ilman muutamaa tarinaa, koska en viitsi kirjoitella enää turhan takia.m
Melko uusi pyöräni oli lukossa ja avain hukassa. Olin etsinyt sitä useamman päivän ja harmittelin, että kiinteä lukko täytyy varmaan sitten rikkoa. Vielä yhtenä päivänä etsin kaikki mahdolliset paikat, mutta ei löytynyt. Huokasin Jumalalle, että voisitko auttaa avaimen löytymisessä. Kun sitten kävelin pois päin eteisestä, kuulin takaani kilahduksen. Menin katsomaan, että mikä se oli. Tuulikaapin lattialla oli pyörän avain.
Eivät kuolleet ihmiset tai heidän henki ole täällä maailmassamme. Henki menee heti tuonpuoleiseen, odottamaan Tuomiopäivää. Ne henget joita täällä keskuudessamme taas on, eivät ole koskaan olleetkaan ihmisiä, vaan aina henkiä, toisenlaisia luomuksia joita on sekä hyviä että pahoja. He näkevät meidät, mutta me emme näe heitä. Ja nämä samat henget auttaa ennustajia ja muita tällaisia (mutta nämä henget on oikeasti pahoja ja ottavat jotain vastineeksi), kertomalla juttuja ihmisistä joita ovat itse seuranneet. Joskus myös esittävät edesmenneitä ihmisiä, tai voivat jopa ottaa ihmisen tai eläimen muodon ja ilmestyä näin meille.