Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nukkumas eräs yö n. Puol vuot sit, kun mikro meni itestään pääl johon heräsin. Sit se meni heti ku olin heränny, nii kii. Luukku aukes, ja ihan ku joku ois paiskannu sen kii. Vanhempi ei ollu muka kuullut mitään, ja ihmetteli asiaa.
Mä olen nyt n. 3v kuullu kun joku joskus ns. Kuiskaa, mutta selvästi mun nimen. Aina ku kattelen ympärilleni, ketään ei näy missään tai kukaan muu ei ole näköjään tuntenut.
N. 3-4v sitten, olin 2-3-luokalla, nyt olen seiskalla. Tapahtu sellane, et yks täti ihmetteli olinko iltapäivä kerhossa silloin. Eli kävin silloin iltapäiväkerhossa muutanina päivinä viikossa, niin mä vastasin et en ollut. Se täti jäi aika sanattomaksi, ja sano jotai tyylii, et ei sit mittää. Mut jottai se sano jun mielest, et oisin muka niin ku ollu leikkimös siel toisten kans. Olin siis jo menny koulukyydil sillo kotii, ku enen ku muutettii tänne keskustaan nii oli vähä pitkä matka siin välis. Mut joo, mulla ei oo kitää identtistä siskoo tai mitää joten en tiedä miten tämäkin on mahdollisa. Maailma on salaperäinen.
Mulla ois viel monii, mut en jaksa niitenempää kirjottaa. Ihan vaan sen tkaii, kpska koht täst tulis tyylii aika pasku romaani.
Ihan hyvä ettet jaksa, niin voit opetella kirjottamaan normaalia tekstiä ensin.
Miksi sinunkin pitää olla toiselle tyly?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin nuorena miehenä kerran illalla bussilla kotipysäkilleni. Normaalisti siirryin odottamaan kadun ylitystä bussin taakse siihen kuljettajan puoleiselle reunalle.
Tällä kertaa joku tai jokin pidätti minua pysymään ihan siinä pientareella. Ihan kuin elokuvissa olisin ollut, näin lähestyvän pakettiauton joka ajoi suoraan jarruttamatta juuri siihen kohtaa bussin perään, jossa normaalisti olin odottamassa...
Itselleni ei tullut vammoja, kuljettajat loukkaantuivat, juoksin kotiini soittamaan apua. Ei ollut kännyköitä tuohon aikaan vielä.
Varjelusta.
Ja ihan kuin mustienkin aukkojen aikakäsitteemme meni uusiksi niin Raamattu kertoo jo ammoisista ajoista että Jumala ripusti maapallon tyhjyyden päälle ja että Herran päivä on kuin tuhat vuotta jne, ja että Jumala on ikuinen.
Eli ajan suhteellisuus....aina siihen mihin verrataankaan ja sitten Jumala on Ikuinen, kukaan ei voi nähdä häntä , hirmuiset voimat omaava mutta kuitenkin ihmisen kuva (äly moraali tunteet, rakkaus). Ei kukaan muu olisi voinut vaan luoda ihmistä kuin tuollainen. Ne kaikki oli olemassa ENNEN meitä kuten Universumikin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsena usein kotona pelokas ja ahdistunut olo kun olin yksin koulun jälkeen mutta se luultavammin johtui ERITTÄIN vilkkaasta mielikuvituksesta ja kauhukirjojen ahmimisesta ( Selittäkää joku miksi se Noidan käsikirja oli LASTENosastolla?) ja vanhan talon äänistä. Kunnes sitten kerran tein koulun jälkeen voileipää ja telkkari meni itsekseen päälle, juoksin leipä kädessä ulos ja hytisin paitasillani kunnes isä tuli töistä. Varmaan se telkkari sekoili vanhuuttaan, mutta oli minun ylivirittyneelle mielikuvitukselleni liikaa .D Luulinhan myös nähneeni Muumien mörön metsässä., vaikka sekin oli varmaan joku kivenmurikka.
Tuollainen Noitien käsikirja oli netissäkin ja siinä opastettiin yksityiskohtaisesti miten työpaikkakiusataan jne. Ihan karmivaa Noitapiiriläisten tehtailemaa tekstiä. Ne ohjeet savustaa joku paikalta olivat todella yksityiskohtaiset.
Vierailija kirjoitti:
Tulin nuorena miehenä kerran illalla bussilla kotipysäkilleni. Normaalisti siirryin odottamaan kadun ylitystä bussin taakse siihen kuljettajan puoleiselle reunalle.
Tällä kertaa joku tai jokin pidätti minua pysymään ihan siinä pientareella. Ihan kuin elokuvissa olisin ollut, näin lähestyvän pakettiauton joka ajoi suoraan jarruttamatta juuri siihen kohtaa bussin perään, jossa normaalisti olin odottamassa...
Itselleni ei tullut vammoja, kuljettajat loukkaantuivat, juoksin kotiini soittamaan apua. Ei ollut kännyköitä tuohon aikaan vielä.
Varjelusta.
Minulle kävi vähän sama juttu Helsingin Viiskulmassa, kun olin menossa ajatuksissani tien yli. Mielestäni katsoin, ettei autoja tule ja astuin reippaasti suojatielle. Aivan kuin joku voima tai näkymätön seinä olisi pidätellyt minua etenemästä, kun samassa vasemmalta tuli risteykseen pysäköidyn auton takaa bussi (Ihme, etten nähnyt?) kovaa vauhtia tekemättä elettäkään pysähtyäkseen. Jos en olisi pysähtynyt tuohon outoon seinämään, niin olisin saletisti osunut bussin kulmaan. Mulla ihan sydän jätti pari lyöntiä välistä. Kyllä mielessä kävi, ettei ollut tarkoitettu tuo onnettomuus minulle ja kiitin auttajaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia kokemuksia. Sääli, että julkisuudessa tällaisia kokemuksia omaavia ihmisiä ivataan ja heille nauretaan. Sitten luullaan, että näitä kokemuksia on vain harvoilla, vaikka itseasiassa niitä tapahtuu hyvinkin paljon. Tarkoitan siis näitä, joita kukaan ei osaa selittää. Minullakin on ystävä, jolla on ns. parantavat kädet ja hän parantaa ihmisiä myös matkojen päähän niin ettei hoidettava edes tiedä olevansa saamassa hoitoa. Voi kun näihin suhtauduttaisiin avoimesti ja ihan oikeasti tutkittaisiin. Moni saisi mielenrauhan ja jotkut jopa apua sairauksiinsa. Joillakin on oikein elämäntehtävänä väittää, että mitään ns. yliluonnollista ei ole olemassakaan. Tavallaan se tietysti onkin niin, kaikkihan on nimenomaan luonnollista, mutta näitä kokemuksia ei saisi ivata eikä vähätellä, pitäisi ainakin tunnustaa, että voi olla olemassa vaikka mitä, josta emme vain vielä tiedä. Melkoista ylimielisyyttä väittää, että mitään muuta ei ole kuin tällä hetkellä todistettavissa olevat asiat.
James Randi maksaa 1000 000 dollaria todistetusta ihmeestä, mutta yhtään ainutta ei ole 40 vuodessa onnistuttu tekemään. Joten ei.
Ihmeissä vaikuttaa miljoona sellaista muuttujaa joista Randi ei tiedä mitään että hän olisi pätevä millään mittareilla testaamaan tuollaisia. Lapsikin sen tajuaa jo, etteivät nuo tapahdu meidän muuttujilla , joita kontrolloisimme. Kyse on eri tasosta ja tekijöistä. Jos olisitte puhuneet kännyistä Raamatun aikoihin olisi juttuihin suhtauduttu kuten Lentävään kirjakääröön tai Ilmestyskirjan Kuvaan joka puhuu, tai aseeseen joka saa Tulenkin lankeamaan taivaasta huuhaana uskomattomille.
Tiede ei tiedä kaikkea. Se on uskontoon verrattava juttu itse ihan, joku vaan osoittaa muka että kaikki on nyt tässä ja sitten itse sama tiedekin osoittaa myöhemmin ettei suinkaan ollutkaan.
Jo nyt ollaan huomattu kahden toisistaan eristetyn solun vaihtavan informaatiota tavalla jota ei pidetty mitenkään mahdollisena, ja välissä teräsbetoniakin vaikka.
On niinkuin vaihdettava käsitteistö joilla puhumme kun vaihtuu orbitti niin sanoakseni, eli on opeteltava uutta kieltä joka kuvaa ko ilmiötä täsmällisimmin siinä suhdeasteikossa jolla operoidaan.
Valtaoja ei ole kovin älykäs hän ei tajua sitä että kieli ja sen määritelmät ovat sopimuksia viimekädessä ja jauhaa omilla käsitteistöllään uskonnon alueilla jota ei hallitse siinä kontekstissa. Jauhottaisin hänet 10 minuutissa näissä, ja samalla en jauhottaisi , osoittaisin vaan miten maailmansa rajat ovatkin juuri ne kielensä rajat.
Todellisuus on siitä kompleksista että vastakkaisiltakin näyttävät asiat voivat olla yhtäaikaa ns totta mutta eri TASOILLA ja käsitteistössä.
Mitä ihmettä. Luin juuri viisaimman ja älykkäimmän ajatuksen mitä olen hetkeen lukenut. Ja Vauva-palstalla?!
Olen hämmentynyt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin nuorena miehenä kerran illalla bussilla kotipysäkilleni. Normaalisti siirryin odottamaan kadun ylitystä bussin taakse siihen kuljettajan puoleiselle reunalle.
Tällä kertaa joku tai jokin pidätti minua pysymään ihan siinä pientareella. Ihan kuin elokuvissa olisin ollut, näin lähestyvän pakettiauton joka ajoi suoraan jarruttamatta juuri siihen kohtaa bussin perään, jossa normaalisti olin odottamassa...
Itselleni ei tullut vammoja, kuljettajat loukkaantuivat, juoksin kotiini soittamaan apua. Ei ollut kännyköitä tuohon aikaan vielä.
Varjelusta.
Minulle kävi vähän sama juttu Helsingin Viiskulmassa, kun olin menossa ajatuksissani tien yli. Mielestäni katsoin, ettei autoja tule ja astuin reippaasti suojatielle. Aivan kuin joku voima tai näkymätön seinä olisi pidätellyt minua etenemästä, kun samassa vasemmalta tuli risteykseen pysäköidyn auton takaa bussi (Ihme, etten nähnyt?) kovaa vauhtia tekemättä elettäkään pysähtyäkseen. Jos en olisi pysähtynyt tuohon outoon seinämään, niin olisin saletisti osunut bussin kulmaan. Mulla ihan sydän jätti pari lyöntiä välistä. Kyllä mielessä kävi, ettei ollut tarkoitettu tuo onnettomuus minulle ja kiitin auttajaani.
Tulee ihan mieleen se Maan korvessa kulkevi lapsosen tie-taulu jossa Enkeli kotio vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä virtaa käsissä niin tutustukaa ihmeessä reikiin ja energiahoitoihin ja muutenkin asioihin. Hyvä vain mitä useampi uskaltaa "herätä" :)
Voitte ilmoittaa ääneen, että teitä saa lähestyä vain valon olennot.
Jos joku asia tai ilmiö/ilmestys pelottaa/ahdistaa isä meidän lausuminen vaikka päässään tai ääneen auttaa aina. Voit myös sanoa "Jeesuksen Kristuksen nimeen poistu!" Jos ilmestys ei ahdista mutta et pidä siitä, voit vain pyytää sitä poistumaan tai "rukoilla" että menisi valoon.
Minulla on paljon kokemuksia itsellä ja piireihini kuuluu monta joiden kanssa keskustella asioista, kaikenlaisia juttuja on tapahtunut ja tapahtuu.
Viime vuonna kävi kerran näin, kun olin todella surullinen ja epätoivoinen ja itkin yksin saunan lauteilla. Näin yhtäkkiä violetin valopallon, joka toi mukanaan suuren lohdun ja sanoman "luota".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.
En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.
Plasmapallo ydinvoimaloista karkaa noita. On Youtubellakin kuvattu, yleensä punertava.
Kiitos, tuo olisi muuten hyvä selitys, mutta kun täällä ei lähimainkaan ole ydinvoimalaa. Ja värikin oli aivan kirkas, ei punertava. Täytyy nyt kyllä vielä katsoa Youtubesta kuvia!
Ok. Laitan sinulle kuvia Tubelta. Hetki. tuo on mielenkiintoinen juttu. Tosin plasmapallot saattavat kulkeutua kai kauaskin...mistäpä näistä tietää.
En ole asiantuntija mutta tässä on kuvia:
Kiitos kuvista. Onkohan videon kuvaajan käsi tärissyt, koska ainakin videolla näytti pallo hyppivän sinne tänne? "Minun" palloni oli tasaisen pyöreä ja kirkas ja kulki aivan tasaisesti, joskin hitaasti.
Tarkistin vielä ja lähin ydinvoimala on yli 1000 km päässä (en asu Suomessa).
Pallosalama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juha-setä hyökkäsi minun kimppuuni ja hyökkäsi sisääni hänen pienellä kiiturillansa.
Minua straikattiin kerran laservaltilla, se sattui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin keikalla. ja sieltä tuli kamala basson voima joka jysäytti minut seinään voimakkaasti. En tiedä voiko tuo olla mahdollista, että bassosta käy noin, mutta pyörryin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin nuorena miehenä kerran illalla bussilla kotipysäkilleni. Normaalisti siirryin odottamaan kadun ylitystä bussin taakse siihen kuljettajan puoleiselle reunalle.
Tällä kertaa joku tai jokin pidätti minua pysymään ihan siinä pientareella. Ihan kuin elokuvissa olisin ollut, näin lähestyvän pakettiauton joka ajoi suoraan jarruttamatta juuri siihen kohtaa bussin perään, jossa normaalisti olin odottamassa...
Itselleni ei tullut vammoja, kuljettajat loukkaantuivat, juoksin kotiini soittamaan apua. Ei ollut kännyköitä tuohon aikaan vielä.
Varjelusta.
Minulle kävi vähän sama juttu Helsingin Viiskulmassa, kun olin menossa ajatuksissani tien yli. Mielestäni katsoin, ettei autoja tule ja astuin reippaasti suojatielle. Aivan kuin joku voima tai näkymätön seinä olisi pidätellyt minua etenemästä, kun samassa vasemmalta tuli risteykseen pysäköidyn auton takaa bussi (Ihme, etten nähnyt?) kovaa vauhtia tekemättä elettäkään pysähtyäkseen. Jos en olisi pysähtynyt tuohon outoon seinämään, niin olisin saletisti osunut bussin kulmaan. Mulla ihan sydän jätti pari lyöntiä välistä. Kyllä mielessä kävi, ettei ollut tarkoitettu tuo onnettomuus minulle ja kiitin auttajaani.
Tulee ihan mieleen se Maan korvessa kulkevi lapsosen tie-taulu jossa Enkeli kotio vie.
Voi että tuo on ärsyttävä sana tuo "kotio". Kyynerpäällä silmään tuollaista! Esmes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajoin casella ja jostain kumman syystä sen kauhaan tuli ja kakkasi joku iso olento. Huusin hänelle, että mitä vittua, ja tämän jälkeen hän lähti juoksien karkuun.
Vierailija kirjoitti:
- Teininä puhuin ystäväni kanssa (lanka) puhelimessa, äkkiä kuulin miten möreä miesääni sanoi ystäväni nimen. Nauroin että onko sun faijalla flunssa, mutta ystäväni supisi paniikista tukkoisella äänellä että on yksin himassa ja vaati minua sinne
-Venasin bussia 6.00 sumuisena syysaamuna, pysäkillä ei ollut muita. Pysäkin takana on iso niitty ja kun kun vilkaisin sinne, näin mörkömäisen hahmon häämöttävän sumun keskellä Kun katsoin uudestaan, hahmo näytti siirtyneen vähän lähemmäs ja siinä vaiheessa alkoi kyllä olla jännäpissa pöksyssä. Onneksi bussi tuli
- Eräs ystäväni teki itsarin, pian sen jälkeen näin unta jossa ollaan jossain kalliolla ja tiedän että roikkuvien hiusten alla kaverin naama on jotenkin päin halvattua, vaatteetkin ovat veressä ja ääni kuin puuroa suussa. Ystäväni sanoi ettei tahtonut olla enää kuollut ja otti ranteestani kiinni, tunsin otteen vielä herättyäni
- Esikoista odottaessa en saanut kahvia alas ja jäin koukkuun Redbull energiajuomaan, yhtenä päivänä yksi tölkki syöksyi jääkaapista kuin ohjus pamauttaen jääkaapin oven jysähdyksellä seinään ja päätyen itse pöydän alle viiden metrin päähän, seisoin vain kädet sämpylätaikinassa että mitä hiivattia
Mä uskon, että on jotain muutakin kuin tämä maailma.
Tähän kommenttiin tarttuen haluankin kaikille skeptikoille huomautaa, että kai te nyt tajuatte, kuinka valtava tämä universumi on? Se, että täällä ei olisi mitään muuta kuin tämä maailma, jonka omin silmin näemme, on oikeasti mitättömän pieni. Aivan varmasti täältä löytyy ns. alieneita ja kaikkea muutakin "outoa", jota meidän on ainakin nykytietämyksellä vaikea käsittää.
Itselleni ei mitään varsinaisesti yliluonnollista ole tapahtunut, mutta erikoisia ja selittämättömiä juttuja kyllä. Niistä olenkin kirjoittanut toiseen ketjuun.
Olin nuorena poikaystäväni luona yötä, ja aamulla poikaystäväni ja hänen äitinsä lähtivät käymään jossain ja minä jäin yksin nukkumaan poikaystäväni sänkyyn. Sängystä näki suoraan makuuhuoneen ovelle, joka oli jätetty auki. Toisten lähdettyä nukuin vielä jonkin aikaa sängyssä, kunnen heräsin ja avasin silmäni. Näin suoraan ovella seisovan noin 5-vuotiaan lapsen hahmon. Tiesin ettei talossa voinut olla ketään muuta, ja koska olen saanut ennenkin unihalvauksia (joskin toisenlaisia), suljin välittömästi silmäni. Samalla sekunnilla, kun suljin silmäni kuulin kuiskauksen "Tiedän, että tiedät minun olevan totta" aivan vasemman korvani juurella. Kuiskaaja kusikasi tämän todella ylimielisellä nuoren pojan äänellä, ja siis voisin vannoa jos en tietäisi tämän olleen unihalvaus sen olleen täysin totta. Lisäksi matkan ovelta sängylle tulisi kestää useita sekuntteja, joten se, että olio päätyi kuiskaamaan sentin päähän korvastani kirjaimellisesti silmän räpähdyksessä oli niin karmivaa.
Tämän jälkeen heti pakotin itseni heräämään unihalvauksesta heiluttelemalla varpaita ja sormia, eikä todellakaan tullut unta enää tuon jälkeen. En ole uskaltanut nukkua tuolla poikaystäväni äidillä yksin enää, sillä tuo kokemus oli niin aidon tuntuinen ja pelottava. Luojan kiitos olin saanut ennenkin unihalvauksia ja tiesin heti mistä on kyse, enkä avannut silmiäni ennen kuin olin herännyt kunnolla. Yhä vieläkin muistan tuon kuiskauksen aivan, kuin se olisi tapahtunut oikeasti ja kylmät väreet menevät selässä huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin nuorena miehenä kerran illalla bussilla kotipysäkilleni. Normaalisti siirryin odottamaan kadun ylitystä bussin taakse siihen kuljettajan puoleiselle reunalle.
Tällä kertaa joku tai jokin pidätti minua pysymään ihan siinä pientareella. Ihan kuin elokuvissa olisin ollut, näin lähestyvän pakettiauton joka ajoi suoraan jarruttamatta juuri siihen kohtaa bussin perään, jossa normaalisti olin odottamassa...
Itselleni ei tullut vammoja, kuljettajat loukkaantuivat, juoksin kotiini soittamaan apua. Ei ollut kännyköitä tuohon aikaan vielä.
Varjelusta.
Minulle kävi vähän sama juttu Helsingin Viiskulmassa, kun olin menossa ajatuksissani tien yli. Mielestäni katsoin, ettei autoja tule ja astuin reippaasti suojatielle. Aivan kuin joku voima tai näkymätön seinä olisi pidätellyt minua etenemästä, kun samassa vasemmalta tuli risteykseen pysäköidyn auton takaa bussi (Ihme, etten nähnyt?) kovaa vauhtia tekemättä elettäkään pysähtyäkseen. Jos en olisi pysähtynyt tuohon outoon seinämään, niin olisin saletisti osunut bussin kulmaan. Mulla ihan sydän jätti pari lyöntiä välistä. Kyllä mielessä kävi, ettei ollut tarkoitettu tuo onnettomuus minulle ja kiitin auttajaani.
Tulee ihan mieleen se Maan korvessa kulkevi lapsosen tie-taulu jossa Enkeli kotio vie.
Voi että tuo on ärsyttävä sana tuo "kotio". Kyynerpäällä silmään tuollaista! Esmes.
Tartu enkelin käteen niin ei ärsytä etkä tee pahaa itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena poikaystäväni luona yötä, ja aamulla poikaystäväni ja hänen äitinsä lähtivät käymään jossain ja minä jäin yksin nukkumaan poikaystäväni sänkyyn. Sängystä näki suoraan makuuhuoneen ovelle, joka oli jätetty auki. Toisten lähdettyä nukuin vielä jonkin aikaa sängyssä, kunnen heräsin ja avasin silmäni. Näin suoraan ovella seisovan noin 5-vuotiaan lapsen hahmon. Tiesin ettei talossa voinut olla ketään muuta, ja koska olen saanut ennenkin unihalvauksia (joskin toisenlaisia), suljin välittömästi silmäni. Samalla sekunnilla, kun suljin silmäni kuulin kuiskauksen "Tiedän, että tiedät minun olevan totta" aivan vasemman korvani juurella. Kuiskaaja kusikasi tämän todella ylimielisellä nuoren pojan äänellä, ja siis voisin vannoa jos en tietäisi tämän olleen unihalvaus sen olleen täysin totta. Lisäksi matkan ovelta sängylle tulisi kestää useita sekuntteja, joten se, että olio päätyi kuiskaamaan sentin päähän korvastani kirjaimellisesti silmän räpähdyksessä oli niin karmivaa.
Tämän jälkeen heti pakotin itseni heräämään unihalvauksesta heiluttelemalla varpaita ja sormia, eikä todellakaan tullut unta enää tuon jälkeen. En ole uskaltanut nukkua tuolla poikaystäväni äidillä yksin enää, sillä tuo kokemus oli niin aidon tuntuinen ja pelottava. Luojan kiitos olin saanut ennenkin unihalvauksia ja tiesin heti mistä on kyse, enkä avannut silmiäni ennen kuin olin herännyt kunnolla. Yhä vieläkin muistan tuon kuiskauksen aivan, kuin se olisi tapahtunut oikeasti ja kylmät väreet menevät selässä huh.
Et ole tullut kysyneeksi, että onko poikaystävälläsi n. 5-vuotiasta veljeä, joka on jo kuollut? Tai onko asunnossa joskus asunut tuollainen poika?
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena poikaystäväni luona yötä, ja aamulla poikaystäväni ja hänen äitinsä lähtivät käymään jossain ja minä jäin yksin nukkumaan poikaystäväni sänkyyn. Sängystä näki suoraan makuuhuoneen ovelle, joka oli jätetty auki. Toisten lähdettyä nukuin vielä jonkin aikaa sängyssä, kunnen heräsin ja avasin silmäni. Näin suoraan ovella seisovan noin 5-vuotiaan lapsen hahmon. Tiesin ettei talossa voinut olla ketään muuta, ja koska olen saanut ennenkin unihalvauksia (joskin toisenlaisia), suljin välittömästi silmäni. Samalla sekunnilla, kun suljin silmäni kuulin kuiskauksen "Tiedän, että tiedät minun olevan totta" aivan vasemman korvani juurella. Kuiskaaja kusikasi tämän todella ylimielisellä nuoren pojan äänellä, ja siis voisin vannoa jos en tietäisi tämän olleen unihalvaus sen olleen täysin totta. Lisäksi matkan ovelta sängylle tulisi kestää useita sekuntteja, joten se, että olio päätyi kuiskaamaan sentin päähän korvastani kirjaimellisesti silmän räpähdyksessä oli niin karmivaa.
Tämän jälkeen heti pakotin itseni heräämään unihalvauksesta heiluttelemalla varpaita ja sormia, eikä todellakaan tullut unta enää tuon jälkeen. En ole uskaltanut nukkua tuolla poikaystäväni äidillä yksin enää, sillä tuo kokemus oli niin aidon tuntuinen ja pelottava. Luojan kiitos olin saanut ennenkin unihalvauksia ja tiesin heti mistä on kyse, enkä avannut silmiäni ennen kuin olin herännyt kunnolla. Yhä vieläkin muistan tuon kuiskauksen aivan, kuin se olisi tapahtunut oikeasti ja kylmät väreet menevät selässä huh.
Tiede jo tietää ns vasemman puolen miehen äänen, sillä ääni tulee aina vasemmalta.
Minulle kanssa tuli vasemmalta tieto veljeni kuolemasta. Mutta hyvin varovaisesti ilmaisten. Koska Jeesus Istuu jumalan oikealla puolella niin silloin ääni tulee meille vasemmalta!
Näyttää siltä ettei meillä ole mitään jakoja ja tekoa missään mitä on universumissa tai -universumeissa. Mutta meillä on aika suuret luulot omasta tietämyksestämme siitä ja sen synnystä kyllä.
Ja kysellään päälle onko avaruudessa elämää- no tottahan on kun me itse olemme siinä! Ja jos on meissäkin elämää jotka emme tänne itseämme tehneet niin silloin on muuallakin ja jollain enemmänkin varmaan.
Universumissa on suunnittelua ja älyä ja tunteita koska niitä on jo meissäkin. Ja pelkäämpä ettei tämä meihin rajoitu.
Näyttäisi olevan tuota versumia niin maan per paljon tuolla....
Yliluonnollisena meille näyttäytyvää on 99 % varmasti.