Lue keskustelun säännöt.
Pelko miehen pärjäämisestä estää hakemasta avioeroa
05.04.2019 |
Siinähän se, otsikossa.
En halua romuttaa hänen tulevaisuuttaan ja pelkään pilaavan mieheni loppuelämän. Taloutensa ainakin romahtaisi, minä kun tienaan enemmän mutta omaisuutta ei juuri ole jaettavaksi.
En usko hänen selviytyvän henkisesti erosta.
Ja koska hän on tehnyt kaikkensa eteeni tässä kriisin keskellä, kannan jo nyt syyllisyyttä siitä ettei se riitä minulle. Pilaanko miehen luottamuksen naisiin ikuisesti?
Tiedän, että minä ja lapset pärjäisimme, mutta pelko ja suru miehen puolesta estää eroamasta. Kaiken lisäksi tämä on surkea syy jäädä yhteen - yksi suhteemme isoista ongelmista on se, että työnnän omat tarpeeni sivuun ja paapon mieheni todellisia tai kuviteltuja tunteita kuin vastasyntynyttä.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Kommentit (10)
Ymmärrän tunteesi. Itse kärsin aikoinaan samanlaisesta tilanteesta ja ns. säälin tunteista pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on aikuinen ja itse vastuussa itsestään.
Kyllä se pärjää. Nyt sä vaan mahdollistat sen perseilyn.
Minulla oli vähän samanlaisia tunteita miestä kohtaan... sääliä ja miten se pärjää. Joiltain osilta kun huoli oli varmasti ihan aiheellinenkin.
Mutta kyllä se sit on pärjännyt tai opetellut pärjäämään. Äitinsä sinne taisi siirtyä takas paapomaan jonkin verran, mutta asuupahan sentään omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on aikuinen ja itse vastuussa itsestään.
Mitä tapahtui papin aamenelle, eikö lupaus rakastaa myötä- ja vastamäessä merkitse enää mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on aikuinen ja itse vastuussa itsestään.
Mitä tapahtui papin aamenelle, eikö lupaus rakastaa myötä- ja vastamäessä merkitse enää mitään?
No toivottavasti kukaan ei nyt ihan kirjaimellisesti elä tuon mukaan. Yks perseilee ja sinä vaan rakastat kun tässä on tällänen "vastamäki". Rajansa nyt noille papin höpinöillekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja miehesi omastaan. Haluat erota, joten miksi pysyisit suhteessa? Miltä tuntuisi kuolinvuoteella kun hukkasit elämäsi toisen takia?
Ei tuo ole pelkoa vaan syyllisyyttä. Kuuluu eroprosessiin. Kannattaa opetella pärjäämään sen kanssa, tulee todennäköisesti tutuksi lähiaikoina.