Ajatteleeko joku, että tekemänsä lapset kuuluvat hänelle?
Ja käyttäytyvät ja kasvattavat heidät, kuin he olisivat heidän omiaan ja kuuluisivat heille?
Suuri virhe, koska lapset kuuluvat itse olemassaololle ts. Elämälle, eikä vanhempien tehtävä ole muuta kuin kasvattaa heidät mahdollisimman hyvin, vanhemmistaan erillisiksi yksilöiksi.
Ite ainakin muistan lapsuudesta "...kun sinä olet MINUN lapsi.."
Kommentit (2)
Niin no jokainhan saa olla asiasta sitä mieltä mitä huvittaa ja omasta mielestäni me emme kuulu kenellekkään tai ole kenenkään omaisuutta ja päinvastoin.
Lapsen synnyttänyt äiti on toiminut välineenä lapsen ja uuden elämän saattamiseksi maailmaan. Se salamyhkäinen energia tai voima mikä tän kaiken olemassaolon saa aikaiseksi on se, kuka senkin lapsen elämän omistaa loppujenlopuksi.
Minun lapsi kuuluu minulle, samoin kuin hänen äitinsä eli minä kuulun hänelle.