Kummalla on periaatteessa raskaampaa, miehella, joka puurtaa rakennuksella tavallisen tyon (ei ruumillista tyota, vaan ajattelua vaativaa) vai silla valin kotona olevalla kotiaidil

eli ajatella omiaan silloin kun haluaa, kotona lasten kanssa saa hengähtää jos lapset antavat siihen mahdollisuuden.

Kyllä siinä on oikeasti hengähdykset vähissä. Kotiäiti voi oikeasti omalla organisoinnilla järkkäillä asioita. Ja jättää välillä tekemättä jotain.

Koko rakennusprojekti on yksi ihmiselämän suurimmista stressitekijöistä ja jos itse päivätyökin on vielä suht. stressaavaa, niin ihme on jos ei miehellä ole raskasta. Mitä raskasta on kotiäidin työssä? Itse olen neljän lapsen kotiäitinä ollut, ja se oli musta oikeasti leppoisaa aikaa.

T: äiti joka hoitaa yksin monta pientä lasta+kodin kun miehellä paljon omia hommia

Huomaahan sen täälläkin, että kotiäideillä on hyvin aikaa istua koneella. Työn ohessa rakentavalla miehellä ei varmasti ole yhtä paljon hengähdystaukoja. Ja vaikka lasten kanssa kotona päivät kuluvat kaikkea puuhastellessa, on tahti kuitenkin vähemmän rasittava kuin työn ja rakentamisen tahti, kun se on oma tahti, joka joustaa.

äidillä, miehellä fyysisesti. Henkinen väsymys pahempaa-huomattavasti.

Miehellä tietysti, sillä mies kestää vain puolet siitä mitä nainen!!

Sanon tämän kokemuksesta kun vierestä katsoin sitä rakentamista. Itse olin kotona kolmen pienen kanssa, vastasyntynyt, 2.3v ja 3,5v. Oli mullakin rankkaa muttei NIIN rankkaa kuin miehellä.

Kotiäidillä on siinä mielessä raskaampaa, että täytyy olla aina valmis keskeytyksiin eikä voi aina edes ajatella rauhassa. Lisäksi hänellä ei ole minkäänlaista vaihtelua, kun joutuu tekeen samaa hommaa päivät ja illat.

Lisäksi yleensä mies on se, joka voi päättää, minkä verran jakssa tehdä ja kotiäidin täytyy tyytyä jaksamaan silloin kun mieskin jaksaa.



Kotiäiti on usein melko sidottu lapsiin ja kotiin, ei voi itse päättää, milloin pitää pienen tauon tai piipahtaa äkkkiä asioilla tms.



Tietenkin jos lapset ovat kovin helppoja ja jo omiaan touhuavia, voi kotiäidillä olla helpompaa. Ja jos rakennuksella on tiukka aikataulu ja lähes kaikki tehdään itse.



Minusta rakennuksella työskentely on ollut rentouttavaa, kun on ensin päivän hoitanut lapsia. On aina mukavaa nähdä kättensä jälki.

Meillä mies tekee työtä josta pitää todella paljon, eikä kiire yleensä paina päälle, työkaveritkin on tosi mukavia ja palkka hyvä. Kun mies tuli töistä kotiin, hän söi valmiin ruuan, luki lehden ja otti pienet torkut. Sitten hän lähti raksalle ja tuli puolen yön aikaan ja ehti nukkua 7 tunnin yöunet. Viikonloput hän oli kokonaan raksalla ja nukkui vähän pitempiä öitä. Kyllä hän oli väsynyt.



Itse olin kotona 3 pienen kanssa, maalla, autottomana. Tein kaikki kotityöt, hoidin sairaat ja itsekin sairastin siinä samalla flunssat yms. Pienin heräili monta kertaa yössä, yksi kömpi viereen, kolmas näki pahaa unta. Päiväunia nukkui vain pienin, keskimmäisellä oli uhmaikä. Vuokratalo oli ahdas ja piha onneton. Olin todella poikki rakennusajan lopulla. Muistan kun mies kerran tuli illalla raksalta, istuin makkarin lattialla huutava vauva sylissä, itkin itsekin silkkaa väsymystä, keskimmäinen pelkäsi mitä tapahtuu ja itki siksi hänkin. Esikoinen koetti lohdutella tätä itkevää sakkia.



Oli se kovaa aikaa, onneksi on kaukana takanapäin. Väsymyksestä selviäminen kesti molemmilla vuoden.

Jos on huono päivä, kotona voi ottaa löysästi, ei tarvi saada mitään aikaan. Kunhan saa lapset ruokittua ja selvitään iltaan asti jotta päästään nukkumaan. Periaatteessa voi siis olla vaan. Raksalla pitäis koko ajan saada jotain aikaan.

Ensinnä työ on 8 tuntia puurtamista viimeisiin voimanrippeisiin asti (mutta ihan kiva habahan tuolla ukko kullalla on, NAM!) ja vielä kolmivuorotyö. Minä saan levätä, kun jälkikasvu nukkuu ja jos muuten vain väsyttää, niin ainahan voi hetkeksi sohvalle istahtaa..

Kyllä on rankkaa olla esim. vuosi ilman toisen tukea ja apua kotiäitinä, jos yölläkään ei saa nukkua. Yksin lasten kanssa melkein joka päivä klo 7-24.00. Joka väittää, ettei se ole raskasta on sellainen ihmesuperäiti tai sitten ei ole sitä kokenut pienten lasten kanssa.

niin alussa lapset olivat 3 kk, 2v ja 3 ½ v. Enpä kaipaa sitä aikaa! Toisaalta en valittanutkaan, tiesin, että miehellä on yhtä raskasta. Ja itsepä aloimme projektiin.