Tuntuu näin 46v etten jaksa yhtään melua

Ei, mutta olet varmaan joku erityisherkkä. Muut eivät kiusaa sinua, vaan sinä hoidat nyt ongelmasi ihan itse. Muiden ongelma se ei ole. N45

Hanki vastamelukuulokkeet ja pullo punkkua per viikko. Kuuluu ikään tai ei, niin nämä auttavat.

Hermot ovat kiristyneet (kuvainnollisesti ja tosiasiallisesti) vuosien saatossa. Hoida ne kuntoon vaikkapa youtuben binauralien avulla tai osteopaatilla tms. 

Sama juttu kuin ap:llä, ikää vasta 38. Melu tuntuu tulevan "suoraan läpi", hermot menevät ja keskittyminen on mahdotonta.

Edellä vastanneet ankeuttajat suksikoot...

Vierailija kirjoitti:

Hanki vastamelukuulokkeet ja pullo punkkua per viikko. Kuuluu ikään tai ei, niin nämä auttavat.

Pullo per viikko, desi päivässä, ei se mihinkään auta.

Ohis

Tuttua, päivän kun joutuu töissä olemaan älämölössä ja sosiaaliseeraamaan, sitä toivoisi kotona täyttä hiljaisuutta. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua...

Joo, mulla ihan sama. Olen itse oivaltanut että olen ääniyliherkkä, ollut lapsesta asti. Iän myötä vaiva voimistunut. Olen nyt 48 v. En jaksa työpäivän jälkeen mitään ylimääräistä äänisaastetta. Minua haittaavat erityisesti kovat äänet, kolinat, kilinät, lasten kiljumisäänet. Onneksi omat lapset jo lähes aikuisia, niin saan kotona olla rauhassa turhilta kimeiltä vinkumisislta. Minulla auttaa vaan oleminen ja palautuminen töiden jälkeen ihan rauhaisassa ympäristössä, kotona, luonnossa. Kovin helpolla en lähde kovaäänisiin tapahtumiin, jos lähden niin otan korvatulpat mukaan jotta saan äänet vaimeammiksi. Tuntuu että esim. elokuvateattereissa äänimaailma on minulle aivan liian kova, aivan kuin se olisi säädetty jotenkin ihan valtavalle voluumille.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mulla ihan sama. Olen itse oivaltanut että olen ääniyliherkkä, ollut lapsesta asti. Iän myötä vaiva voimistunut. Olen nyt 48 v. En jaksa työpäivän jälkeen mitään ylimääräistä äänisaastetta. Minua haittaavat erityisesti kovat äänet, kolinat, kilinät, lasten kiljumisäänet. Onneksi omat lapset jo lähes aikuisia, niin saan kotona olla rauhassa turhilta kimeiltä vinkumisislta. Minulla auttaa vaan oleminen ja palautuminen töiden jälkeen ihan rauhaisassa ympäristössä, kotona, luonnossa. Kovin helpolla en lähde kovaäänisiin tapahtumiin, jos lähden niin otan korvatulpat mukaan jotta saan äänet vaimeammiksi. Tuntuu että esim. elokuvateattereissa äänimaailma on minulle aivan liian kova, aivan kuin se olisi säädetty jotenkin ihan valtavalle voluumille.

Mua ei haittaa kovat äänet elokuvissa eikä missään muuallakaan mutta perheen äänet jotenkin ärsyttää.ap

Sama täällä, olen vähän vanhempi, en usko että liittyy ikään. Olen aina inhonnut kovia ääniä. En ole ns. ääniyliherkkä, koska meteli ei tunnu kipuna enkä ole herkkä muille kuin ihmisten äänille, en muille. Ei haittaa ukkosen jyrinät, vesipisarat ränneissä, liikenteen melu yms. En vaan jaksa mitään muita ääniä. No, tv häiritsee, jos en itse katso sitä, en siedä yhtään taustameluna. Samoin radio, pakko sulkea aina jos esim. töissä joku aukaisee radion, ei kestä. Olen aina inhonnut lasten kiljuntaa ja valitettavasti jopa puhetta. Näin jälkeenpäin muistan, että saatoin komentaa omia muksuja terävästi olemaan hiljaa vaikka ne vain juttelivat keskenään tai leikkivät! Kuvittelin, että ne muka tappelee ja huutaa turhaan. Ei se ollutkaan niin. 

Minäkään en jaksa. Töissä on hirveä meteli. Onneksi kotona on rauhallista.