Hyväksyikö lapsi vanhemman kuoleman jälkeen toisen vanhemman uuden parisuhteen?

Olen se lapsi. Äitini alkoi seurustella vuosi isäni äkillisen kuoleman jälkeen, ja se oli minulle liian pian. En voinut hyväksyä että joku tulee isän paikalle. En tullut koskaan toimeen uuden miehen kanssa tämän vuoksi, vaikka ihan kunnon mies olikin. Olin 11 v.

Kolme vuoden päästä isän kuolemasta aloin olla sinut asian kanssa. Se on tietysti yksilöllistä. Tein vielä surutyötä siinä vaiheessa näin jälkeenpäin katsottuna, ja äidin seurustelu ahdisti minua.

Kerron lapsena. Itse olin teini ja veljeni esiteini.

Mulla ja veljelläni oli todella vaikea hyväksyä äidin uutta miestä isän kuoleman jälkeen. Isä tappoi itsensä ja tuntui, että äiti löysi uuden aika heti. Mä ainakin (anteeksi äiti!) olin teininä avoimen vihamielinen miestä kohtaan, en tosin tahallani mutta kun olisin mieluiten pitänyt rakkaat vanhempani yhdessä. Mulla vaikutti myös se, että itse juuri muutin omilleni ja äiti muutti veljeni kanssa miehen luokse ja koin oloni todella ulkopuoliseksi juuri kun olisin itse tarvinnut perheeni tukea. Erosivat jossain vaiheessa ja seuraavan kumppanin kanssa tultiin jo juttuun todella hyvin.

Jos kuolemasta on vasta vähän aikaa niin varmasti tulee kipeitä tunteita puolin ja toisin.

Ei ole hyväksynyt.

Aika paljon se pentusi siellä kämpässä ja pihalla huutaakin siitä kohteestaan, "tuleeko se maastopyörällä..."

Kuulostaa siltä, että varovasti pitää edetä asiassa lasten kanssa. ap