Tyttäreni petti minut

Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Tyttärestäsi ei nyt vain ole akateemiseksi.

Mutta ei se mitään, Suomi tarvitsee paljon enemmän duunareita.

Ajattele mitä arvosanat olisivat, jos ette olisi valmennuskurseista maksaneet. Ja mitä väliä lukion arvosanoilla, kun kouluttautuu kuintenkin korkeintaan lähäriksi. Kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia.

"Mitä tässä pitäisi nyt tehdä?"

Näin ensi alkuun suosittelen keksimään paremman ja uskottavamman provon.

Juhlia että menee läpi? Miettiä mihin lukion jälkeen sillä se ei ole muuta kuin jatkettu yläaste?

Mun yks kaveri kirjoitti c:n paperit ja vaitteli tohtoriksi ennen kuin taytti 30....paasi myos heti suoraan lukiosta yliopistoon paasykokeiden kautta.

Motivaatiolla ja kunnianhimolla paasee siis pitkalle, ja niita lukion arvosanoja ei enaa kukaan kysele kun seuraava tutkinto on pulkassa.  

Mitä hienoa siinä on, että menestyisi koulussa joka ei kuitenkaan realisoidu mitenkään?

treffit kirjoitti:

Mun yks kaveri kirjoitti c:n paperit ja vaitteli tohtoriksi ennen kuin taytti 30....paasi myos heti suoraan lukiosta yliopistoon paasykokeiden kautta.

Motivaatiolla ja kunnianhimolla paasee siis pitkalle, ja niita lukion arvosanoja ei enaa kukaan kysele kun seuraava tutkinto on pulkassa.  

Yo-papereilla nyt enemmän meriittiä kuin koskaan ennen jatko-opinnoissa, ei ole kuten ennen. Olen siis erittäin huolissani myös hänen jatko-opintomahdollisuuksista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä hienoa siinä on, että menestyisi koulussa joka ei kuitenkaan realisoidu mitenkään?

Kyllä se koulumenestys realisoituu työllistymisen kannalta. Ap

"Investoimme satjoa euroja" :) :)

Herran jestas, kaiken ton "investoimisen" jälkeen kirjoitusten turhimmasta aineesta B.

Ei kannata vielä murehtia, onhan niitä muita tärkeämpiä aineita joissa kannattaa loistaa. Ja aina voi kirhoittaa uudelleen. Tyttö ei varmaan ole menossa armeijaan niinkuin ikäisensä pojat.

Kannattaa luonnontieteisiin panostaa jos haluaa korkeapalkkaisille aloille. Äidinkieltä ei paljoa painoteta amk:ssa ja monia hyviä paikkoja on mahdollista siltikin hakea pääsykokeiden kautta keskiverroilla lukion tuloksilla. Anna tytölle rauha tehdä omat päätöksensä etkä vollota muutamsata satasesta.

Halusiko tyttö sen valmennuksen vai äiti?

Oliko lukio tytän valinta vai äidin tapa elää nuoruus uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hienoa siinä on, että menestyisi koulussa joka ei kuitenkaan realisoidu mitenkään?

Kyllä se koulumenestys realisoituu työllistymisen kannalta. Ap

Mihin lapsesi menee kesätöihin?

Siis onko se yo-tutkinto nyt sitten tyttären satsaus tulevaisuuteen vai äidin? Mutta tosiaan, kuten joku jo sanoi: se, mitä nyt pitäisi tehdä, on keksiä parempi provo.

Satojen eurojen "investointi" ei varsinaisesti ole sijoitus, vaan tuon verran menee välttämättömyyksiin lukiossa. Vai ajattelitko koko lukion olleen sijoitus, josta lapsesi olisi tullut saada hienot arvosanat vain käymällä sen? No, ei kaikista ole lukijoiksi ja se ei ole häpeä. Sitä on paljon duunariammatteja, joissa ei tarvitse olla Runeberg, kunhan ymmärtää työpaikan ohjeet, noudattaa niitä ja on mukava työkaveri.

Jäitä hattuun äiti kirjoitti:

"Investoimme satjoa euroja" :) :)

Herran jestas, kaiken ton "investoimisen" jälkeen kirjoitusten turhimmasta aineesta B.

Ei kannata vielä murehtia, onhan niitä muita tärkeämpiä aineita joissa kannattaa loistaa. Ja aina voi kirhoittaa uudelleen. Tyttö ei varmaan ole menossa armeijaan niinkuin ikäisensä pojat.

Kannattaa luonnontieteisiin panostaa jos haluaa korkeapalkkaisille aloille. Äidinkieltä ei paljoa painoteta amk:ssa ja monia hyviä paikkoja on mahdollista siltikin hakea pääsykokeiden kautta keskiverroilla lukion tuloksilla. Anna tytölle rauha tehdä omat päätöksensä etkä vollota muutamsata satasesta.

Halusiko tyttö sen valmennuksen vai äiti?

Oliko lukio tytän valinta vai äidin tapa elää nuoruus uudelleen?

Ehdotin valmentamista, tyttö suostui. Ja nyt ehdotan, että lähtee korottamaan arvosanoja mikäli muut arvosanat pohjaluokkaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis onko se yo-tutkinto nyt sitten tyttären satsaus tulevaisuuteen vai äidin? Mutta tosiaan, kuten joku jo sanoi: se, mitä nyt pitäisi tehdä, on keksiä parempi provo.

Jokainen vanhempi haluaa lapselleen parhaan mahdollisen tulevaisuuden, tästä olen varma. Ja ei ole provo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Satojen eurojen "investointi" ei varsinaisesti ole sijoitus, vaan tuon verran menee välttämättömyyksiin lukiossa. Vai ajattelitko koko lukion olleen sijoitus, josta lapsesi olisi tullut saada hienot arvosanat vain käymällä sen? No, ei kaikista ole lukijoiksi ja se ei ole häpeä. Sitä on paljon duunariammatteja, joissa ei tarvitse olla Runeberg, kunhan ymmärtää työpaikan ohjeet, noudattaa niitä ja on mukava työkaveri.

Tyttöni ei ole duunari, työskennellyt mm. kirjanpitäjänä. Ap

Sain keskinkertaiset paperit lukiosta ja opiskelen silti nyt yliopistossa. Ennen sitä muutama välivuosi välissä, koska en vain osannut päättää, mitä haluan lukion jälkeen opiskella. Muutenkin yliopisto on sellainen, että siellä opiskelu vaatii tietynlaista "kypsyyttä" tai ainakin siitä on hyötyä.

Toisaalta, jos tytärtäsi ei kiinnosta yliopisto, niin se on ok. Ammattikorkeaan on usein helpompi päästä, opinnot kestävät vähemmän ja palkka on aikalailla saman tasoista, kuin maistereilla. Riippuu tietenkin alasta.

Tämä oli varmaan provo, mutta olen aina ihmetellyt näitä kommentteja, miten lukiossa pitää pärjätä niin hyvin. Tai niitä ihmisiä, jotka leveilevät lukion arvosanoilla. No, saahan sitä olla omista saavutuksistaan ylpeä, mutta on se silti vähän hassua.

B:n paperit kirjoitti täälläkin ysiä ja kymppiä kursseilla vedellyt tyttö. Koulumenestyksen kanssa ei siis ylppäri arvosanoilla oo mitään tekemistä, kirjotukset kuuluu ihan eri kastiin. Lukiossa myös vaaditaan ihan eri mittakaavassa kuin itse ollessasi nuori, se on rankkaa ja stressaavaa. Työtä vaaditaan paljon enemmän ja paineet on todella kovat. Kirjoituksia voi uusia jos haluaa, mutta ymmärrä että selkeä pettymyksesi ja ylipanostuksesi on luultavasti jo nyt vaikuttanut lapsesi itsetuntoon ja kirjoituksiin. Sinuna päästäisin hänet tekemään mitä itse haluaa tehdä, enkä pakottaa tarpomaan polkua jonka sinä olet hänelle valinnut. Hän ansaitsee kehuja ja kiitoksia suorittamastaan suuresta urakasta, eikä vanhempaa naama norsun*ituilla räpättämässä ja pitkin nettiä avautumassa kuinka niin petti ja ei kelpaa. Lisäksi tietosi koulutuspolkuja koskien ovat huomattavan takapajuiset, nimenomaan nykyään tekee ylppäriarvosanoilla vähemmän kuin koskaan ennen. Jos olisit keskittynyt yhteiskuntamuutoksiin lukiopainostuksen sijaan olisit asioista tietoisempi ja lapsesi luultavasti onnellisempi kun arvoaan ei mitattaisi pelkillä arvosanoilla. Kysymykseesi en osaa antaa vastausta; en todellakaan tiedä mitä SINUN pitäisi nyt tehdä. Ehkä käydä jossain juttelemassa romahtaneen maailmankuvasi takia? Minä keskittyisin lapseni hyvinvointiin ja tukemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satojen eurojen "investointi" ei varsinaisesti ole sijoitus, vaan tuon verran menee välttämättömyyksiin lukiossa. Vai ajattelitko koko lukion olleen sijoitus, josta lapsesi olisi tullut saada hienot arvosanat vain käymällä sen? No, ei kaikista ole lukijoiksi ja se ei ole häpeä. Sitä on paljon duunariammatteja, joissa ei tarvitse olla Runeberg, kunhan ymmärtää työpaikan ohjeet, noudattaa niitä ja on mukava työkaveri.

Tyttöni ei ole duunari, työskennellyt mm. kirjanpitäjänä. Ap

*reps*

Kirjanpito on ihan perusduunari työtä, johon pääsee ihan amispohjalta :D

treffit kirjoitti:

Mun yks kaveri kirjoitti c:n paperit ja vaitteli tohtoriksi ennen kuin taytti 30....paasi myos heti suoraan lukiosta yliopistoon paasykokeiden kautta.

Motivaatiolla ja kunnianhimolla paasee siis pitkalle, ja niita lukion arvosanoja ei enaa kukaan kysele kun seuraava tutkinto on pulkassa.  

Tunnetaan varmaan sama tohtori :D

Relaa. Voi korottaa. Vielä on pääsykokeet useinpaan paikkaa.. Nyt tilaaamaan oikiksen pääsykoekirjat, tai kertaamaan matikkaa Otaniemeen pyrkiäkseen. Peli ei ole pelattu. Asennetta.