Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä teen elämälläni
Haaveilija123
03.04.2019 |
Toivon ettei minua kivitetä ainakaan ihan hirveästi tämän keskustelun aloittamisesta.
Ongelmanani tuntuu olevan se etten yksinkertaisesti tiedä mitä tekisin elämälläni tässä kohtaa, että olisin onnellinen. Taustaa sen verran, että olen 30v sinkku, lapseton, asun vuokra-asunnossa, yliopistotutkinto(tukinnolla ei tee juuri mitään).
Nuoruudessani olin ihan varma, että tähän ikään mennessä minulla olisi monta lasta ja asuisin omakotitalossa. Pitkäaikainen suhde kariutui viime kesänä. Olen treffaillut, mutta en ole kohdannut ketään kenen kanssa kemiat kohtaisi ja varmasti tapaamillani miehillä sama fiilis, sillä treffailukerrat ovat jääneet aina muutamaan. Tämä ei kuitenkaan ole suurin ongelma, sillä uskon, että joskus vielä tapaan sopivan kumppanin. En edes tiedä saanko lapsia, sillä minulla todettu PCOS ja exän kanssa ei ikinä käytetty ehkäisyä reiluun vuoteen.
Haaveilen koirasta, mutta suurin ongelma tuntuu olevan ettei minulla ole autoa ja haluamani koirarotu tarvitsee auton, sillä muuten elämästä tulee turhan vaikeaa. Tämä sama rotu hankittiin exän kanssa ja se koira oli minulle kuin oma lapsi, mutta harmikseni eron jälkeen en saa nähdä koiraa, sillä se on exän nimissä. Tuntuu vain niin hurjalta hankkia auto ja kuluttaa siihen paljon rahaa vuodessa. Auto tulisi rahoituksella, vakuutusmaksut ovat pilvissä(en ole ikinä omistanut autoa) ja katsastukset päälle. Samalla haluaisin säästää rahaa omaan asuntoon.
Ajattelin lähteä ulkomaille hetkeksi vähän miettimään mitä tehdä elämälläni. Minulla ei ole perhettä eikä ystäviä hirveesti, joten koira oli aika lailla sen korvikkeena ja pakoitti minut ulkoilemaan ja jopa olemaan sosiaalinen. Jotenkin tuntuu, että jokainen päätös kumoaa aina jonkun. Jos hakin nyt koiran en voi matkustaa. Jos hankin nyt auton, niin säästämäni rahat omistuasuntoa varten menevät. Lapsista en uskalla vielä haaveilla, vaikka se on ollut aina se mitä haluan. Jos rakastin koiraani noinkin paljon, niin rakastaisin varmasti omaa lastani aivan käsittämättömän paljon.
Onko muita samassa tilanteessa tai ketään kuka voisi antaa neuvoja? Yksinäinen olo, kun ei ole ketään kenelle jutella...
Kommentit (12)
Nyt pistit mammoille jauhot suuhun. Yleensä on aina joku besserwisser neuvomassa, mitä teet elämässäsi väärin, ja mitä sinun sen sijasta tulisi tehdä, mutta nyt ei kukaan osaa sanoa yhtään mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis onko sulla varaa autoon? Tällä hetkellä ilmeisesti et sitä muuten kuin koiran takia tarvitse.
Haluatko oikeasti mennä sinne ulkomaille? Nyt olis tietysti sopiva sauma, mutta välittyi semmoinen tunnelma, että se ei niin kauheasti houkuttele kuitenkaan.
Miksi on pakko olla auto jos on koira?
Ulkomaille lähtö ei valitettavasti korjaa ongelmia kotona. Ikävä kyllä... Been there done that. Voi mennä jopa pahemmaksi, kun palaa takaisin ja huomaa ettei mikään ole muuttunut ainakaan parempaan.
Tee minut onnelliseksi. Teet samalla itsesikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa antaa neuvoja, mutta vertaistukea ehkä, olen nimittäin samankaltaisessa tilanteessa. 30 v., pitkä parisuhde juuri päättynyt, ei kauheasti ystäviä, en oikein tiedä mitä elämälläni tekisin. Ulkomaille lähtö hetkeksi on käynyt mielessä, vaikken tiedä olisiko siitä mitään iloa ja toisaalta mulla taas on koira, joten sen kannalta hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oonko jotenkin ryhmä kun en tajua miksi koira vaatisi auton?
Vierailija kirjoitti:
Oonko jotenkin ryhmä kun en tajua miksi koira vaatisi auton?
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi erositte? Tämä kiinnostaa eniten.
Kyseessä suhkoht isokokoinen koirarotu ja kokemuksesta tiedän, että se nyt vain on helpompaa, kun voi laittaa koiran autoon ja suunnata kohti metsää missä koira saa myös juosta vapaana. Myös koirakoulut yms. treenit on yleinsä paikoissa minne julkisilla hankala liikkua.Koiranruokasäkit painavat älyttömästi ja en halua raahata julkisilla kulkuvälineillä. Julkisilla töistä kotiin kulkeminen kestää 1h, kun autolla kestää 15min ja näin ollen koiran ei tarvitsisi olla päivisin niin paljon yksin, jos en pysty olemaan etänä. Koiran hankkiminen ei tarvitse autoa, mutta helpottaa suunnattomasti elämää, kun 40kg rotu kyseessä. Toisaalta mietin sitäkin, että voinhan sen koiran hankkia ja auton hankin sitten jossain vaiheessa matkan varrella.
Miksi erottiin? Siihen oli monia syitä. Kliseistä, mutta ajauduttiin erilleen ja aika erilaiset elämät meillä. Mies käytti mm. liikaa alkoholia ja siitä aiheutui paljon ongelmia.
Jotenkin vaan ajelehtii tällä hetkellä elämässä, kun on ihan tyhjän päällä.
ap
anyone?
t.ap