Olisiko sinusta elämään maailman suurkaupungeissa?

Ai niiinkuin jossakiiiin barcelonassa jossa bileeet kestää 24/7?

Olen elänyt New Yorkin laitamilla kahteen kertaan. Au pairina ja olihan se kivaa, mutta palkkaus oli tietenkin surkea ja junamatkoihin keskustaan meni rahaa.

Sitä mietti lähdenkö Manhattanille vapaapäivänä vai ei, kun ei ollut rahaa käydä edes kahvilla.

Nyt asun Lontoossa. Loppuaikoina Amerikassa asuin vähän aikaa avoliitossa ja kun erosimme, antoi miesystäväni minulle erorahaa. Olin tehnyt aina kaikki kotityöt, kun hän teki pitkiä työpäiviä. Ja joskus pidimme kekkereitä kotona, hänen ystävänsä ihmettelivät suu auki, kun olin tehnyt mm täytekakun ja korvapuusteja. Olimme kihloissa. Sain pitää sormuksen, koska mies oli jättäjä.

Erorahan avulla ja koska sain heti vakinaisen työpaikan Lontoosta, pystyin tosi nopeasti ostamaan oman asunnon. Ostin asunnon mahd läheltä keskustaa, kun voi olla ja minulla kestää ovelta ovelle n 40 min. Työpaikan ennätys. Monella menee 1,5 h ja yli, per suunta.

Asunto on n 60 neliötä, pieni keittiö, kylppäri, olohuone ja 2 makkaria. Tiukkana hetkenä meitä on asunut jopa 3 tässä, nyt meitä on 2. Miesystävän kanssa on mietitty yhteen muuttoa, mutta hän asuu lähempänä omaa työpaikkaansa.

Aina on mitä tehdä, minne mennä. Vaihtuvuus on suurta, turisteja aina tukkimassa teitä. Lähikaupoissa ruoka kallista, vuokrat niilläkin suuret.

Työttömyys ei ole uhka, ellei hirveesti töpeksi. Suomalaisilla on hyvä maine.

Vierailija kirjoitti:

Hallava kirjoitti:

En valitsisi metropolia, asuisin mielummin maalla.

Toisaalta pidän tästä maailman mittakaavassa pienestä pääkaupunkiseudusta jossa voin anonyymisti istahtaa junaan ja matkustaa töihin.

Epäonnistujat putoaa? Kuvittelisin metropolin olevan sen verran hektinen, että ihmiset pyrkisivät siirtymään eteenpäin, seuraavaan haasteeseen. Elo ja olo olisi jatkuvaa liikettä.

Juu ei, ei olisi minun juttu.

Maalla asuva kaverini on paljon enemmän liikkeessä kuin minä, koska joutuu ajamaan pitkiä välimatkoja paikasta toiseen ihan vaikka harrastusten takia. Mulla on kaikki tarvittava ihan lähellä ja elämä on helppoa ja leppoisaa. 

Fyysinen liike on miellyttävää, henkinen liike ja paine kävisi minulle raskaaksi ja ahdistavaksi.

Olen asunut pari vuotta Hongkongissa ja se oli äärettömän helppoa verrattuna Helsinkiin.

Vierailija kirjoitti:

Hyi, pelkkiä posereita miljoonittain joiden ainoa huvi elämässä on ostaa merkityksettömiä statusta indikoivia helyjä ja keksiä ala-astemaisia "se ei tiedä tän hetken muotidrinksua"-leikkejä luullen että ne tekevät heistä merkityksellisiä ja tärkeitä ihmisiä.

Yksinkertaisia typeryksiä.

Missä tämmöisiä on? Kaikkialla on erilaisia ihmisiä.

Downtown

Suburb

Ex-urb ?

En tiedä kun ei kokemusta. Luulen että olisi, nauttisin olla anonyymi ihmisvilinässä. Kunhan pääsisi luontoonkin halutessaan.

Jännä miten näissä pienissä piireissänikin on erilaista: koko ajan kotona menee autoja ikkunan alla, siihen on tottunut. Mökillä jos kuulen auton menevän, käyn heti kurkkaamassa kumpi naapuri menee mökille.

Ja sukulaisista ei ole mitään turvaverkkoa pikkukaupungissakaan...

Ei olisi minulla rahkeita siihen. 😔

En. Vituttaisi se ajanhukka mikä kuluu ruuhkiin ja jonottamiseen.

Miten ne sukulaiset sen lähempänä suurkaupungissa olisivat, kuin maallakaan? Asun maalla, ei mulla täällä sukulaisia ole. Enemmän maalla-asuva heitä tarvitsee, kuin suurkaupungissa asuva, olettaisin. Mihin ap läheisiä tarvitaan suurkaupungissa?

Tietenkin minusta olisi asumaan suurkaupungissa, mutta en tajua, miksi haluaisin asua sellaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Ap TÄYSIN oikeassa.

Eihän hänellä ole edes mitään mielipidettä. Luulee, että monista ei olisi asumaan suurkaupungeissa, koska niissä tarvitaan sukulaisia? Mihin tarvitaan? Lisäksi ei se, ettei asu suurkaupungissa kerro mitä.n siitä, olisiko ihmisestä asumaan suurkaupungissa. Onneksi useiden vain ei tarvitse.