Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Naimanaamat" vs. "Vastakohdat vetävät puoleensa" - Kumpi totta teidän kohdalla?
02.04.2019 |
Ihastutteko miehiin, jotka muistuttavat ulkonäöltään teitä tai veljiänne / isäänne, vai miehiin, jotka ovat täysin vastakohtanne?
Mä olen aina ihastunut itseni vastakohtaan, mutta nyt yllätti kun ihastuin ensimmäistä kertaa aivan mun näköiseen mieheen. Enpä olisi uskonut! Ollaan siis "naimanaamat", hän voisi olla mun isoveli.
Kommentit (19)
Mun (ulkonäölliset) vastakohdat vetoaa muhun. Olen pitkä ja laihahko, hypernaisellinen. Muhun vetoaa lyhyet ja paksut, leveät miehet, jotka on karvaisia ja vihaisennäköisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastakohtdat. Mieheni on pitkä, tumma, hoikka, kapeakasvoinen, terävänenäinen, ruskeasilmäinen, ekstrovertti ja taipuvainen optimismiin. Minä vaalea, keskipituinen, naiseksi voimakasrakenteinen/lihaksikas, leveäkasvoinen, pottunokkainen, vihreäsilmäinen, introvertti ja taipuvainen melankoliaan. Suhteemme toimii kuitenkin kuin häkä - meidän kohdalla vastakohdat todellakin täydentävät toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun (ulkonäölliset) vastakohdat vetoaa muhun. Olen pitkä ja laihahko, hypernaisellinen. Muhun vetoaa lyhyet ja paksut, leveät miehet, jotka on karvaisia ja vihaisennäköisiä.
Sama täällä! Olen n. 165 cm pitkä, pyöreähkö, harteikas, ruskeasilmäinen ja -hiuksinen. Käyn useimmiten kuumana miehiin, jotka ovat lähemmäs kaksimetrisiä, vaaleita tai ristiverisiä sekä sinisilmäisiä. Hiusten väri on voinut olla joskus tumma mutta pituus, solakkuus ja sinisilmäisyys pysyvät :D
Mulla on siis aina ollut mies(ihanne) tumma, koska itse olen vaalea. Silmät vihreät tai ruskeat, koska mulla siniset. Nyt sitten ihastuin sinisilmäiseen vaaleaan mieheen, jonka kasvonpiirteet ovat myös hyvin samanlaiset kuin mulla itselläni. Yllätti itseni täysin, siksi kyselen muiden kokemuksia. Tosin totta kai luonnehan se ratkaisee lopulta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta "naimanaama" sanana kiihottaa kovasti.
Sanoo jonne, jonka suomenkielen taito rajoittuu meemien ANALysointiin. Siinä sulle vähän hihih-juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta "naimanaama" sanana kiihottaa kovasti.
Sanoo jonne, jonka suomenkielen taito rajoittuu meemien ANALysointiin. Siinä sulle vähän hihih-juttua.
Höh, huumoria elämään :) Ei tämä niin vakavaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ainakaan itseni kaltaista haluaisi kumppaniksi. Menisi hermot kymmenen kertaa päivässä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta "naimanaama" sanana kiihottaa kovasti.
Sanoo jonne, jonka suomenkielen taito rajoittuu meemien ANALysointiin. Siinä sulle vähän hihih-juttua.
Ei kuule, me ollaan veetejä nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta "naimanaama" sanana kiihottaa kovasti.
Sanoo jonne, jonka suomenkielen taito rajoittuu meemien ANALysointiin. Siinä sulle vähän hihih-juttua.
Ei kuule, me ollaan veetejä nykyään.
Taidat olla oikeassa. 😂
Pukeudutaan samantyylisesti ja jaetaan sama arvomaailma, mutta ulkonäkö ja luonne eroavat. Mies vaalea, hillitty ja harkitseva, vähän epäsosiaalinen, mutta sanavalmis. Minä tumma, kupliva, hajamielinen, sosiaalinen ja luova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä itseni näköisistä, tuskin veljenikään näköisistä pitäisin kovin paljon, isän näköistä varmaan pitäisin komeana, mutta olisi silti vaikea ajatella "siinä mielessä". Esim. eräs kuuluisa amerikkalaienn näyttelijä näyttää paljon isältäni, pidän hänen katsomisestaan mutten mitenkään käy kuumana sillä tavalla.
Koska kasvoni ovat aika miesmäiset, niin näen aika monenkin miehen naamassa samanlaisia piirteitä kuin itselläni. Vaatii siis paljon, että pitäisin miestä komeana.
Minun pääni muoto on jonkinlainen neliö, miesten kasvoissa pidän enemmän ehkä vähän timantin muotoisista, jopa kolmiomaisista, kuitenkin niin että kasvot ovat miehekkäät eivätkä naiselliset tai sirot.
Vierailija kirjoitti:
Mun (ulkonäölliset) vastakohdat vetoaa muhun. Olen pitkä ja laihahko, hypernaisellinen. Muhun vetoaa lyhyet ja paksut, leveät miehet, jotka on karvaisia ja vihaisennäköisiä.
Ihan varmasti vetoaa. Miksi valehtelet? Tykkäät pitkistä, lihaksikkaista ja sheivatuista hunks tanssia miehistä oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastakohta. Oon lyhyt, siro, nopealiikkeinen ja välillä liiankin tunteellinen. Miesmaku pitkä, raamikas, rauhallinen ja vakaa. Olen siis aika perinteisen naisellinen ja tykkään perinteisen miehisistä miehistä, kivittäkää.
Olen huomannut aina ne hieman itseni näköiset miehet. Huomasin asian jo yläasteikäisenä, kun ystävän kanssa vertailimme miesten miellyttävyyttä joistakin lehtikuvista tai ohjelmista. Nuorena seurustelin reilun vuoden ihmisen kanssa, jonka ulkonäköön en tuntenut yhtään vetoa ja vaikka tyyppi oli periaatteessa ihan ok, niin valitettavasti ajattelin hänen ulkonäköään aika negatiivisesti.
Poika- ja miesystäviä minulla on ollut lähinnä ns. naimanaamoja ja täsmälleen sellainen on myös mieheni. Pidin hänen ulkonäöstään ihan sillä sekunnilla, kun ekan kerran hänet näin ja pidän vieläkin todella paljon, yli kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen.
Miesihanteeseeni on aina lukeutunut tummat piirteet ja ruskeat/vihreät silmät, atleettinen kroppa pitkällä varrella, luonteelta aktiivinen henkilö. Itse olen ruskeahiuksinen ja -silmäinen, hoikka tapaus lyhyellä varrella, luonteeltani aktiivinen henkilö. Puoliso myös muistuttaa isääni, kun katselee vanhoja valokuvia hänen nuoruudestaan. Kai tässä sitten "naimanaamoja" ollaan, kun tuttavienkin mielestä meissä on samaa näköä.
Ulkonäöllisesti elämäni rakkaus ei ole millään lailla isäni näköinen. Luonteessa on jotain samaakin mutta enemmän eroja. Toki mä en täysin tiedä millainen isäni on ollut parisuhteessa. Ehkä hän on ollut etäinen vain meidän lasten kanssa.
Itse olen ihastunut/rakastunut tosi voimakkaasti erääseen mieheen. Sitten löysin hänestä somesta muutaman kuvan ja tarkemmin katsoen me olemme tietyllä tapaa aivan samannäköisiä. Kun nauramme niin olemme hyvin saman näköisiä.
Alue: Aihe vapaa
Aiemmin ihastunut kaikennäköisiin, en itseäni muistuttaviin miehiin. Elämäni suurin rakkaus käveli kuitenkin vastaan 37-vuotiaana, ja kyllä, hän voisi olla veljeni kun kuvia katsoo. Jännällä tavalla meissä on samaa, ei kuitenkaan toki niin että sen kaikki huomaavat muuten kuin sanomalla että sovimme jotenkin hyvin yhteen.