Hirviömorsian piti 175 euron lahjaa liian halpana, vaati jälkeenpäin lisää kattamaan kulut

No enpä ole törmännyt. Taidan olla siinä suhteessa väärää sukupolvea, tai siis aivan oikeaa.

Muutenkin tuo järkytävä hääkohkaaminen on nähdäkseni aika tuore ilmiö, syntynyt ehkä 1980-luvulla, ja villiintynyt vasta tällä vuosituhannella.

Ennen riitti isoiksi häiksi se, että kutsuttuja on sata ja muonat hankitaan pitopalvelusta. "Elämyskohkaaminen ja teemahäät, mitä ne ovat?"

Kun minä menin naimisiin kolmisenkymmentä vuotta sitten, osa saattoi toki järjestää isot häät, mutta ihan yhtä yleistä oli käydä maistraatissa ja järjestää pienimuotoiset illalliskutsut. En muista, että kukaan lähipiirissä olisi edes kuvitellut, että häälahjojen "pitää" kattaa järjestämiskulut. Polttareita vietettiin, mutta nekin enimmäkseen metodilla "yhdessä baariin dokaamaan".

Yleistä oli myös järjestää pienimuotoiset kirkkohäät perhepiirissä, kuten meillä oli. Ei pienet häät tarkoita aina maistraattia. Kirkkohäät hääpukuineen saa järjestää, vaikka vieraita olisi vain kaksi. Yksi kaverini on mennyt naimiisiin kirkossa hääpuvussa, mutta ei ketään ulkopuolisia vieraita, todistajatkin seurakunnan virastosta. En tuntenut häntä vielä silloin. 

Miehen naiskaveri laitto kutsuunsa, että alle 200e tilisiirtoa matkatilille ei kannata vaivautua häihin. Tämä oli siis virallisessa kutsussa häihin. Kysyin mieheltä, että onko toi teidän joku sisäpiiri vitsi. EI, se on lapsesta asti ollu tollanen. Kysyin? Siis meinaatko nyt sitten, että laitetaan 200e noin upeaan kutsuun.. EI laiteta, koska me ei todellakaan mennä. Kysyin aijaa ok, no miksi? Lue kaksi kertaa toi kutsu uudelleen, niin ehkä tiedät. Siinä vaiheessa repesin nauruun. EI menty ja ei menny kukaan muukaan. Sukulaiset oli ollut, mutta yksikään kaveri ei ollut. Häiden jälkeen mies näytti hänen facebookkinsa. Se morsian oli haistattanu veeetut kaikille entisille persaukisille "ystäville" ja ei ole kenenkään kanssa missään tekemisissä ja oli poistanut sen kaverit.

Läpeensä keltaisen nesteen kyllästämää porukkaa ne, jotka asettaa "pääsylipun" häihinsä.

Vierailija kirjoitti:

Yleistä oli myös järjestää pienimuotoiset kirkkohäät perhepiirissä, kuten meillä oli. Ei pienet häät tarkoita aina maistraattia. Kirkkohäät hääpukuineen saa järjestää, vaikka vieraita olisi vain kaksi. Yksi kaverini on mennyt naimiisiin kirkossa hääpuvussa, mutta ei ketään ulkopuolisia vieraita, todistajatkin seurakunnan virastosta. En tuntenut häntä vielä silloin. 

No en niin kyllä väittänytkään, käyt nyt kinaa ihan omakeksimäsi olkiukon kanssa.

1

Vierailija kirjoitti:

No enpä ole törmännyt. Taidan olla siinä suhteessa väärää sukupolvea, tai siis aivan oikeaa.

Muutenkin tuo järkytävä hääkohkaaminen on nähdäkseni aika tuore ilmiö, syntynyt ehkä 1980-luvulla, ja villiintynyt vasta tällä vuosituhannella.

Ennen riitti isoiksi häiksi se, että kutsuttuja on sata ja muonat hankitaan pitopalvelusta. "Elämyskohkaaminen ja teemahäät, mitä ne ovat?"

Kun minä menin naimisiin kolmisenkymmentä vuotta sitten, osa saattoi toki järjestää isot häät, mutta ihan yhtä yleistä oli käydä maistraatissa ja järjestää pienimuotoiset illalliskutsut. En muista, että kukaan lähipiirissä olisi edes kuvitellut, että häälahjojen "pitää" kattaa järjestämiskulut. Polttareita vietettiin, mutta nekin enimmäkseen metodilla "yhdessä baariin dokaamaan".

Ei kyllä kohkattu 80-luvulla. Kävin monissa häissä silloin ja omatkin häät oli -89. Juuri kukaan ei viettänyt polttareita eikä juuri kellään ollut kaasoja saati bestmänejä. Lahjalistoja ei ollut eikä kovin moni olisi kehdannut esittää, että lahjaksi kiitos rahaa.

En voi käsittää joidenkin asennetta, että vieraan pitää maksaa oma osuutensa juhlista! Vieraat ovat juhlissa nimensä mukaisesti vieraina, ja juhlien järjestäjä maksaa omat juhlansa ihan itse. On hyvä tapa antaa lahja hääparille, mutta ei se lahja mikään maksu juhlista ole.

Tuskin on oikeasti tapahtunut, koska on helppo jäljittää kenen häät olivat kyseessä.

Kuka maksaa 60€ kynttilöistä?