Isä, olen pahoillani

Mulla samanlainen isä enkä pystynyt antamaan anteeksi sen eläessä hylkäämistä vaikka se loppuaikoina koitti jollain tapaa yhteyttä ottaa mutta puhui niitä sun näitä eikä koskaan kysynyt mitä kuuluu tai selitellyt poissa oloaan. 

Olen pitkävihainen enkä pysty antamaan anteeksi sillä ole niin heikko ihminen. 

Mun miehelläni oli isä elämässä vaikka on nyt kuollut. Hän kehuu aina kuinka oli hyvä isä ja perhe oli koossa. Minä olen rikkinäisestä isättömästä perheestä. Perhe mallia ei ole normaalista parisuhteesta. 

Kuin minun näppäimistöltäni.

Isäni on nykyään kuollut. Emme koskaan puhuneet. En kaipaa häntä enkä häpeä sanoa tätä.

Koin kamalaksi kun äidilläni vaihtuivat suhteet ja joku vieras äijä änki huusholliimme ja ihmettelin kuinka se on röyhkeä. Murkkuikäiselle se ei ole enään mukavaa ne vaihtuvat miehet ja tuntuivat että ne vahtasivat minua enemmän kuin äitiäni. Kotona ei saanut olla kuin kotona vaan piti olla varuillaan koko ajan.