tajusitko lapsena vältellä potentiaalista hyväksikäyttäjää?

Törmäsin kerran tosielämässä siihen kuuluisaan valkoiseen pakettiautoon (tai oikeasti se taisi olla harmaa pikkuauto), joka pysähtyi viereen ja tarjosi kyytiä. En todellakaan tajunnut, mistä oli kyse, ennen kuin vuosikymmentä myöhemmin, mutta jostain käsittämättömästä syystä onneksi silti kieltäydyin tuntemattoman kyytiin lähtemästä.

Mulla on yksi hyväksikäyttökokemus. Asiassa ongelmallisinta oli moraalinen ristiriita. Mies oli kiltti ja koin velvollisuudekseni antaa hänen tehdä niin. Toisaalta tiesin, että vanhempani edellyttäisivät minun huutavan ja juoksevan karkuun. Ainakin minulla kiltillä tytöllä eri aikuisten vaatimusten väliin joutuminen oli se asian ongelma, ei se itse hyväksikäyttö. Olin seitsemänvuotias ja mies oli ihan vieras minulle, näin ensimmäisen kerran.

No olin jo teini, eli 14- tai 15-vuotias, mutta välttelin lähentelevää hiihdonopettajaa. Onneksi en ikinä jäänyt tyypin kanssa kahdestaan mihinkään.

Tajusin että homma ei ole ok. Kyseessä kaverin juoppo isä. Yritti lähennellä kun olin 11 v. Huomio oli kuitenkin jotenkin myös imartelevaa ja uteliaisuuttani menin käymään vielä toisen kerran tuon jälkeen. Olen ison perheen lapsi enkä koskaan kotona saanut huomiota aikuisilta. Yritti sitten vielä toisen kerran, jolloin juoksin ulos enkä mennyt uudelleen enää sen jälkeen. Se oli jännittävää ja olin utelias että onko tuollaisia aikuisia oikeasti. On. Lapset ei välttämättä käyttäydy järkevästi vaikka tajuaisivat että olisi parempi pysyä erossa. Tiedän omasta kokemuksestani.

Mulla muistikuva alle kouluikäisenä perheen tuttava miehestä joka halusi aina ottaa syliin ja sen yhden kerran jälkeen en koskaan mennyt, itseasiassa pysyin miehestä kaukana jos kävi kylässä. Vähän vanhempana oli näitä vihjailioita kattos tissit alkanut kasvaa yms. olen aina osannut pitää puoleni ja vastailin takaisin esim. kattos kun sun maha on taas kasvanut läski.