Lue keskustelun säännöt.
Mies teki vihannessosekeittoa- Hän ei ymärrä, ettei taapero pidä siitä
29.03.2019 |
Mies on valmistanut tänään päivälliseksi kasvissosekeittoa. Taapero huusi pöydässä ja työnsi lautasen pois, koska ei tykännyt.
No, mun piti ruveta sitten väsyneenä kokkaamaan lapselle spagettia ja jauhelihakastiketta. Alkoi heti syömään sitä ja pyysi vielä lisää. En käsitä miehen toimintaa! Mies tekee usein keittoja, joissa on kasviksia ym. ,mutta taapero ei tykkää. Tietää asian kyllä itsekin.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Oi, tiedän tuon tunteen! Meilläkin iskä kokkaili yleensä aina jotain sellaisia ruokia, ettei vauvalle ja taaperolle kelvannut. Eikä se kelvannut seuraavallakaan kerralla eikä vielä seuraavanakaan päivänä. Jos ei muuta antanut, niin voi sitä nälkähuutoa mutta tarjottua "pahaa" ruokaa eivät kuitenkaan syöneet.
Siinä on hyvä miettiä ristiriitaisia ajatuksia siitä, että saako lapsi ruokatraumoja kun pakotetaan, oppiiko se syömään monipuolisesti kaikkea nälässä pitämällä tai oppiiko vain vaatimaan herkkuruokiaan ja nirsoksi jos nyt joustetaan, tuleeko siitä kaikesta parkuva hemmoteltu kakara jos jossain asiassa saa itkulla tahtonsa periksi...
Minä en ole ainakaan pakottanut syömään ja olen antanut sitten vaikka näkkäriä nälkäänsä. Omassa lapsuuden perheessä syömättä jäänyt ruoka jätettiin siihen pöydälle ja mitään muuta ei koko päivänä saanut jos ei tuota syönyt pois. Oma inhokkini olivat lanttu ja maksa ja useamman kerran juoksin oksentamaan kun olin ruokaa maistanut. En vielä aikuisenakaan ole uskaltanut maistaa noita vaikka usein maku vanhemmiten muuttuu. Jo pelkkä lantun haju saa minut voimaan pahoin, sitä olen silti lapsilleni kokkaillut. Niin, lapsillani (3v ja 2v) on muutama inhokkinsa ja ne suon heille kyllä. Ei ihminen siitä huonone, ettei söisi parsakaalia, makaronia ja herneitä. Tässä talossa ei väkisin syötetä eikä juoteta.
” Hieno asenne” jatka vaan samaan malliin, niin hyvä tulee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla vaikea uskoa, että aloittajan kaltaisia äitejä todella on. Joskus siihen on hyvä syy, että lapselle ei koskaan tarjota mitään muuta kuin sellaista josta hän tykkää. Mutta ei kai autismi ilmene vielä noin pienenä, tai se ei ole ainakaan kovin paha kun lapsi kuitenkin reagoi ruokiin tuolla tavalla.
Lapsen ei ole pakko syödä mitään, mutta hyvä olisi maistaa. Maistamaankaan ei voi pakottaa, pitää vain luottaa siihen että kyllä se jonain päivänä uskaltaa maistaa. Lisäksi lapsella menee monesti useampi kerta tottua uusiin makuihin, joten syömättä jättäminen on normaalia. Mutta mitä lapselle opetetaan sillä, että jos ruoka ei kelpaa niin aletaan tekemään täysin uutta ruokaa? Sillä opetetaan vain ja ainoastaan se, että uusia makuja ei tarvitse ikinä totutella syömään, koska voit aina syödä niitä samoja vanhoja makuja. Kierre on valmis ja pahimmillaan ruokavalio voi jäädä hyvin yksipuoliseksi jos syödään aina vain "hyviä" ruokia. Jos teillä on asiat hyvin ja lapsi saa siis ruokaa viisi kertaa päivässä, niin ei se nälkään kuole jos yksi ruoka jää välistä. Jos lapsi vaikuttaa nälkäiseltä niin syökää seuraava ruoka vähän aiemmin. Jos lapsella olisi nälkä niin sittenhän se söisi sitä vihannessosekeittoa, kuinka pahaa se sitten olisikaan. Meillä taapero on aina lopulta alkanut tykkäämään niisstä inhokkiruuistakin, joita ei aina ole edes suostunut maistamaan. Kaikista parasta olisi, jos uutta ruokaa tarjottaessa olisi myös ruualla jotain jota lapsi varmasti syö, esim. leipää keiton lisäksi. Kun on tuttuja ruokia niin siinä sivussa tulee maistettua sitä uuttakin. Tärkeintä on että uusia ruokia tarjotaan ja jo pelkästään tuttu ulkonäkö saa lopulta lapsen kiinnostumaan. Esimerkiksi kyllä meillä meni varmaan vuosi ennen kuin paprika alkoi maistumaan. Aina välillä ruokalautaselle muun ruuan kanssa annettiin sitä (ei nyt joka viikko mutta ehkä pari kertaa kuussa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, tiedän tuon tunteen! Meilläkin iskä kokkaili yleensä aina jotain sellaisia ruokia, ettei vauvalle ja taaperolle kelvannut. Eikä se kelvannut seuraavallakaan kerralla eikä vielä seuraavanakaan päivänä. Jos ei muuta antanut, niin voi sitä nälkähuutoa mutta tarjottua "pahaa" ruokaa eivät kuitenkaan syöneet.
Siinä on hyvä miettiä ristiriitaisia ajatuksia siitä, että saako lapsi ruokatraumoja kun pakotetaan, oppiiko se syömään monipuolisesti kaikkea nälässä pitämällä tai oppiiko vain vaatimaan herkkuruokiaan ja nirsoksi jos nyt joustetaan, tuleeko siitä kaikesta parkuva hemmoteltu kakara jos jossain asiassa saa itkulla tahtonsa periksi...
Minä en ole ainakaan pakottanut syömään ja olen antanut sitten vaikka näkkäriä nälkäänsä. Omassa lapsuuden perheessä syömättä jäänyt ruoka jätettiin siihen pöydälle ja mitään muuta ei koko päivänä saanut jos ei tuota syönyt pois. Oma inhokkini olivat lanttu ja maksa ja useamman kerran juoksin oksentamaan kun olin ruokaa maistanut. En vielä aikuisenakaan ole uskaltanut maistaa noita vaikka usein maku vanhemmiten muuttuu. Jo pelkkä lantun haju saa minut voimaan pahoin, sitä olen silti lapsilleni kokkaillut. Niin, lapsillani (3v ja 2v) on muutama inhokkinsa ja ne suon heille kyllä. Ei ihminen siitä huonone, ettei söisi parsakaalia, makaronia ja herneitä. Tässä talossa ei väkisin syötetä eikä juoteta.
” Hieno asenne” jatka vaan samaan malliin, niin hyvä tulee :)
Kiitos, niin jatkankin. Ei aikuisia ihmisiäkään pakoteta syömään, sehän on ihan kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taapero on fiksu. Jos se kasvissosekeitto on tehty vain soseuttamalla kasvikset ilman kermaa ja voita, niin eihän tuollaista kukaan halua syödä, eikä edes nälkä lähde.
Ei ollut voita eikä kermaa. En itsekään pidä kuivista ruuista. Kyllä ruuassa täytyy olla jotain makua!
Ap
Kuivaa keittoa, skarppaa nyt vähän edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no voi ettäs. Miehellä on siis kaksi lasta hoivattavana
Oi, tiedän tuon tunteen! Meilläkin iskä kokkaili yleensä aina jotain sellaisia ruokia, ettei vauvalle ja taaperolle kelvannut. Eikä se kelvannut seuraavallakaan kerralla eikä vielä seuraavanakaan päivänä. Jos ei muuta antanut, niin voi sitä nälkähuutoa mutta tarjottua "pahaa" ruokaa eivät kuitenkaan syöneet.
Siinä on hyvä miettiä ristiriitaisia ajatuksia siitä, että saako lapsi ruokatraumoja kun pakotetaan, oppiiko se syömään monipuolisesti kaikkea nälässä pitämällä tai oppiiko vain vaatimaan herkkuruokiaan ja nirsoksi jos nyt joustetaan, tuleeko siitä kaikesta parkuva hemmoteltu kakara jos jossain asiassa saa itkulla tahtonsa periksi...
Minä en ole ainakaan pakottanut syömään ja olen antanut sitten vaikka näkkäriä nälkäänsä. Omassa lapsuuden perheessä syömättä jäänyt ruoka jätettiin siihen pöydälle ja mitään muuta ei koko päivänä saanut jos ei tuota syönyt pois. Oma inhokkini olivat lanttu ja maksa ja useamman kerran juoksin oksentamaan kun olin ruokaa maistanut. En vielä aikuisenakaan ole uskaltanut maistaa noita vaikka usein maku vanhemmiten muuttuu. Jo pelkkä lantun haju saa minut voimaan pahoin, sitä olen silti lapsilleni kokkaillut. Niin, lapsillani (3v ja 2v) on muutama inhokkinsa ja ne suon heille kyllä. Ei ihminen siitä huonone, ettei söisi parsakaalia, makaronia ja herneitä. Tässä talossa ei väkisin syötetä eikä juoteta.