Miten olette saaneet vähennettyä ylimielisyyttä itsestänne?

? ? Pidän suuni kiinni, enkä vaivaudu puhumaan.

Nyt pistit kyllä pahan kysymyksen. En ole sillä tavoin ylimielinen että katsoisin toisia alaspäin. Nainen kenen kanssa hengaan huomauttelee että olen älyttömän itseriittoinen. Onko se sitten ylimielisyyttä? Mulle on aivan se ja sama onko seuraa vai olenko yksin. Viihdyn vallan mainiosti yksin ja seurassa olen sosiaalinen. Vähän jopa flirtti naisia kohtaan. Riippuen toki tilanteesta.

Kaverit ja tutut pitää mua mukavana tyyppinä. Itse voisin kyllä kuvailla itseäni ylimielinen kuspää. Mulla on kyllä sellainen itsekritiikki etten tykkää katsoa peiliin. Tarkoitan ihan ulkonäköä. En silti ala meikkaamaan ja onneksi itseä ei tarvi hirveästi katsella.

Ajattele itsesi välillä toisen osaan (esim. vaikeassa elämäntilanteessa olevan), niin eiköhän ylimielisyys vähene.

Myös se, että kaikille voi sattua kaikkea, etkä ole muita parempi.

Mun inhorealismi muuntuu usein matkalla toiselle ihmiselle ylimielisyydeksi. Se vähenee heti kun funtsin alkoholistikaveriani ja hänen ihmissuhdepelejään. Silloin tulee itselle nöyrä ja tyytyväinen olo.

Ennen olin ylimielinen naisia kohtaan, toki nykyäänkin tunnen jotain myötähäpeän kaltaista naisia kohtaan, jotka eivät saa itse vaihdettua lamppua tai tehtyä lumitöitä. Mutta suhtaudun kuitenkin paremmin kuin ennen, käsitän, että jokaisella on hyvät ja huonot puolensa, eikä kukaan ole niin mustavalkoinen kuin joskus luulin.

Miksi sitä pitäisi vähentää tai rajoittaa, koska se on täysin oikeutettua ?

En oikein mitenkään aiemmista yrityksistä huolimatta. Sitten koin "valaistuksen" ja tulin sujuiksi sen piirteen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele itsesi välillä toisen osaan (esim. vaikeassa elämäntilanteessa olevan), niin eiköhän ylimielisyys vähene.

Myös se, että kaikille voi sattua kaikkea, etkä ole muita parempi.

Toi on empatiakyvyttömyyttä mistä puhut.

Olen hyvin empaattinen ja avulias etenkin heikompia kohtaan, mutta en nöyrä, eli asenteeni yleisesti on ylimielinen ja tapani ilmaista asiat on myös helposti ylimielinen tai niin toinen sen ainakin ottaa.

Tuota hoen kyllä välillä päässä itselleni, että en ole muita parempi eikä minulla täten ole oikeutta saada esim. parempaa tai nopeampaa palvelua, ajaa ylinopeutta tms.

Tuollaiseen käytökseen siis on taipuvaisuutta, mikä on kyllä tietynlaista empatian puutetta.

Mutta tää ylimielisyysongelma koskee lähinnä tapaani ilmaista asiani, ilmeitäni ja eleitäni ym. ihan tavallisissa keskusteluissa.

Voisi jatkaa tuota ”et ole ketään parempi”-lauseen mantraamista päässä ja mantrata sitä vielä vähän enemmän, ehkä se hiljalleen vaikuttaa yleiseen asenteeseen ja olemiseen.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele itsesi välillä toisen osaan (esim. vaikeassa elämäntilanteessa olevan), niin eiköhän ylimielisyys vähene.

Myös se, että kaikille voi sattua kaikkea, etkä ole muita parempi.

Toi on empatiakyvyttömyyttä mistä puhut.

Olen hyvin empaattinen ja avulias etenkin heikompia kohtaan, mutta en nöyrä, eli asenteeni yleisesti on ylimielinen ja tapani ilmaista asiat on myös helposti ylimielinen tai niin toinen sen ainakin ottaa.

Tuota hoen kyllä välillä päässä itselleni, että en ole muita parempi eikä minulla täten ole oikeutta saada esim. parempaa tai nopeampaa palvelua, ajaa ylinopeutta tms.

Tuollaiseen käytökseen siis on taipuvaisuutta, mikä on kyllä tietynlaista empatian puutetta.

Mutta tää ylimielisyysongelma koskee lähinnä tapaani ilmaista asiani, ilmeitäni ja eleitäni ym. ihan tavallisissa keskusteluissa.

Voisi jatkaa tuota ”et ole ketään parempi”-lauseen mantraamista päässä ja mantrata sitä vielä vähän enemmän, ehkä se hiljalleen vaikuttaa yleiseen asenteeseen ja olemiseen.

-Ap

Minusta se oli hyvä neuvo eli se, että kuvittele useammin itsesi toisen asemaan. Se lisää läsnäolevuutta ja kun aidosti kohtaat toisen, ilman minkään näköisiä ennakkoluuloja ja kuvitelmia siitä että toinen on heikompi.

Tutustu aiheeseen mentalisaatio kyky. Aiheesta löytyy paljon hyvää kirjallisuutta, josta voisit hyötyä.

No mun ongelma taas on se, että ihan oikeasti ja objektiivisesti useimmilla mittareilla mitattuna minä OLEN parempi kuin muut - lähes kaikilla muilla mittareilla paitsi urheilusuorituksissa. Tästä aiheutuvaa ylimielisyyttä karsii kaikkein tehokkaimmin tietoisuus siitä, että olin minä mitä vain, mun on kuitenkin elettävä tässä maailmassa muiden kanssa ja suurimmalta osalta heidän ehdoillaan.

Kun on kauhalla annettu niin kauhalla vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

No mun ongelma taas on se, että ihan oikeasti ja objektiivisesti useimmilla mittareilla mitattuna minä OLEN parempi kuin muut - lähes kaikilla muilla mittareilla paitsi urheilusuorituksissa. Tästä aiheutuvaa ylimielisyyttä karsii kaikkein tehokkaimmin tietoisuus siitä, että olin minä mitä vain, mun on kuitenkin elettävä tässä maailmassa muiden kanssa ja suurimmalta osalta heidän ehdoillaan.

Kun on kauhalla annettu niin kauhalla vaaditaan.

Voit olla parempi muita melkein kaikessa, mutta ihmisyydessä olet kaukana parhaimmasta.

En mitenkään, en sitä tahalleni tee ja jos se on jollekin ongelma niin se ei ole minun ongelma vaan hänen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun ongelma taas on se, että ihan oikeasti ja objektiivisesti useimmilla mittareilla mitattuna minä OLEN parempi kuin muut - lähes kaikilla muilla mittareilla paitsi urheilusuorituksissa. Tästä aiheutuvaa ylimielisyyttä karsii kaikkein tehokkaimmin tietoisuus siitä, että olin minä mitä vain, mun on kuitenkin elettävä tässä maailmassa muiden kanssa ja suurimmalta osalta heidän ehdoillaan.

Kun on kauhalla annettu niin kauhalla vaaditaan.

Voit olla parempi muita melkein kaikessa, mutta ihmisyydessä olet kaukana parhaimmasta.

Erehdyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele itsesi välillä toisen osaan (esim. vaikeassa elämäntilanteessa olevan), niin eiköhän ylimielisyys vähene.

Myös se, että kaikille voi sattua kaikkea, etkä ole muita parempi.

Toi on empatiakyvyttömyyttä mistä puhut.

Olen hyvin empaattinen ja avulias etenkin heikompia kohtaan, mutta en nöyrä, eli asenteeni yleisesti on ylimielinen ja tapani ilmaista asiat on myös helposti ylimielinen tai niin toinen sen ainakin ottaa.

Tuota hoen kyllä välillä päässä itselleni, että en ole muita parempi eikä minulla täten ole oikeutta saada esim. parempaa tai nopeampaa palvelua, ajaa ylinopeutta tms.

Tuollaiseen käytökseen siis on taipuvaisuutta, mikä on kyllä tietynlaista empatian puutetta.

Mutta tää ylimielisyysongelma koskee lähinnä tapaani ilmaista asiani, ilmeitäni ja eleitäni ym. ihan tavallisissa keskusteluissa.

Voisi jatkaa tuota ”et ole ketään parempi”-lauseen mantraamista päässä ja mantrata sitä vielä vähän enemmän, ehkä se hiljalleen vaikuttaa yleiseen asenteeseen ja olemiseen.

Olen samaa mieltä, ettei ylimielisyys=empatia kyvyttömyys.

Vähän nuorempana tuo "ylimielisyys" vaivasi itseäni vaihtelevasti paljonkin. Mutta nyt näen, että a) ylimielisyyden tiedostaminen itsesaään on hyvä juttu (kuten muidenkin piirteidensä)

b) ylimielisyydestä on myös hyötyä. En osaa oikein selittää tätä kunnolla, mutta esimerksiksi käytännössä niin, että ylimielisyys voi käytännössä säästää ylimääräiseltä henkiseltä kuormitukselta tietyissä tilanteissa(- se toki voi myös olla itselleen haitallisempi defensismekanismi joissakin tilanteissa)

c) Asian hyväksyminen.

Toisin sanoen, mielestäni on hyvä, jos ihminen pystyy tunnistamaan itsessään myös negatiivisina pidettyjä piirteitä/tunteita- jo niiden tiedostaminen ohjaa käyttäytymistä parempaan+ lopulta ne ovat "vain" tunteita- ne voi tiedostaa ja päästää heti perään menemään- hetkelliset negatiiviset tai muuten kiusalliset tunteet eivät itsessään vahingota ketään toisin kuin niissä vellominen.

olemalla työtön monta vuotta putkeen, kyllä siinä pienetkin ylimielisyyden rippeet häviää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun ongelma taas on se, että ihan oikeasti ja objektiivisesti useimmilla mittareilla mitattuna minä OLEN parempi kuin muut - lähes kaikilla muilla mittareilla paitsi urheilusuorituksissa. Tästä aiheutuvaa ylimielisyyttä karsii kaikkein tehokkaimmin tietoisuus siitä, että olin minä mitä vain, mun on kuitenkin elettävä tässä maailmassa muiden kanssa ja suurimmalta osalta heidän ehdoillaan.

Kun on kauhalla annettu niin kauhalla vaaditaan.

Voit olla parempi muita melkein kaikessa, mutta ihmisyydessä olet kaukana parhaimmasta.

Tuo oli täysin asiallinen ja hyvä vastaus esitettyyn kysymykseen. Toisin kuin tämän sinun. (sivusta)

Köyhyys ja usko.  Jos olet rikas ja ''uskovainen'' niin anna kaikki mitä sulla on pois ja katsotaan sun uskon vahvuus. Mitä? Etkö pysty? Todellakin kameli menee ennemmin neulan silmästä läpi kuin rikas pääsee taivaaseen.

Millainen ihminen yleensä vaikuttaa ylimieliseltä? Minusta lähinnä sellainen, joka ei ymmärrä muita ja tuomitsee ihmisiä heitä ymmärtämättä. Tähän tulee itsekin toisinaan sorruttua siitä huolimatta, että yleensä asennoidun ihmisiin ymmärtämisen halulla.

Omaa ylimielisyyttä voi siis vähentää pyrkimällä ymmärtämään erilaisia ihmisiä: mitä kenenkin nykytilanteen taustalla on ja mikä siihen on ajanut.

Ylimielisyyttä vähentää myös kiitollisuus ja sen käsittäminen, että asiani eivät ole näin hyvin siksi, että olisin muita (niitä joilla on huonommin) parempi vaan koska olen ollut heitä onnekkaampi.

Parhaiten se onnistuu kun tapaat muita ylimielisiä ihmisiä ja pystyt peilaamaan omaa huonoa käytöstäsi heistä. Paras opettaja ovat vastenmieliset ihmiset toisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele itsesi välillä toisen osaan (esim. vaikeassa elämäntilanteessa olevan), niin eiköhän ylimielisyys vähene.

Myös se, että kaikille voi sattua kaikkea, etkä ole muita parempi.

Toi on empatiakyvyttömyyttä mistä puhut.

Olen hyvin empaattinen ja avulias etenkin heikompia kohtaan, mutta en nöyrä, eli asenteeni yleisesti on ylimielinen ja tapani ilmaista asiat on myös helposti ylimielinen tai niin toinen sen ainakin ottaa.

Tuota hoen kyllä välillä päässä itselleni, että en ole muita parempi eikä minulla täten ole oikeutta saada esim. parempaa tai nopeampaa palvelua, ajaa ylinopeutta tms.

Tuollaiseen käytökseen siis on taipuvaisuutta, mikä on kyllä tietynlaista empatian puutetta.

Mutta tää ylimielisyysongelma koskee lähinnä tapaani ilmaista asiani, ilmeitäni ja eleitäni ym. ihan tavallisissa keskusteluissa.

Voisi jatkaa tuota ”et ole ketään parempi”-lauseen mantraamista päässä ja mantrata sitä vielä vähän enemmän, ehkä se hiljalleen vaikuttaa yleiseen asenteeseen ja olemiseen.

-Ap

Olen samaa mieltä, ettei ylimielisyys=empatia kyvyttömyys.

Vähän nuorempana tuo "ylimielisyys" vaivasi itseäni vaihtelevasti paljonkin. Mutta nyt näen, että a) ylimielisyyden tiedostaminen itsessään on hyvä juttu (kuten muidenkin piirteidensä)

b) ylimielisyydestä on myös hyötyä. En osaa oikein selittää tätä kunnolla, mutta esimerkiksi käytännössä niin, että ylimielisyys voi säästää ylimääräiseltä henkiseltä kuormitukselta tietyissä tilanteissa/buustaa suoritusta/yms.

(- se toki voi myös olla itselleen haitallisempi defensismekanismi tms. joissakin tilanteissa)

c) Asian hyväksyminen.

Toisin sanoen, mielestäni on hyvä, jos ihminen pystyy tunnistamaan itsessään myös negatiivisina pidettyjä piirteitä/tunteita- jo niiden tiedostaminen ohjaa käyttäytymistä parempaan+ lopulta ne ovat "vain" tunteita- ne voi tiedostaa ja päästää heti perään menemään- hetkelliset negatiiviset tai muuten kiusalliset tunteet eivät vielä itsessään vahingoita ketään- toisin kuin niissä vellominen.

Btw. Tutkimusten mukaan aivot eivät tunnista kieltoja "et ole sen parempi kuin muutkaan" yma. Mantrat luultavasti vain vahvistaa ylimielisyyden kokemustasi- kuin vähentää sitä. Ehdotan edelleen, että hyväksyt asian- mikäli et koe siitä merkityksellistä haittaa- ja jos niin korjaat mitä voit ja hyväksyt sen sitten.

Hyväksyminen on ymmärrystä ja lempeyttä itseään kohtaan, parantaa itsetuntoa ja ymmärrystä muita kohtaan jne. itseään sättiminen- olkoonkin ylimielisyydestä on väkivaltaa itseään kohtaan ja eräänlaista heikkoa itsetuntoa, olet mielestäsi vääränlainen- koet vääriä, perusteettomia tunteita, joka saattaa vaikuttaa myös siihen miten kohtelet muita/millaisena sinut näkevät.