Onko muita, jotka yh:na esim. viikon

Noh, ite olen yh ollut likipitäen koko lasten olemassaolon ajan. Kuten olen aiemminkin sanonut, on tärkeää pitää huolta myös itsestä. Kun olet tarpeeksi levännyt, kylläinen ja sinulla ei ole vessahätää, voit keskittyä lapsiisi paremmin. Eli esim. jos lapsi on vaikea nukutettava, huolehdi ensin, että et itse ole nälkäinen tms., kun ryhdyt siihen puuhaan. Omat perustarpeesi tyydytettynä et todennäköisesti menetä malttiasi heti.



Jos et jaksa tehdä kaikkia kotihommia, niin älä stressaa. Tee vain pakolliset, ei ne tekemättömät hommat katoa minnekään, teet ne sitten toiste.



Hankkiudu tarpeeksi usein aikuiseen seuraan. Kutsu ystäviäsi teille, lapsettomia tai sellaisia, joilla kanssa lapsia. Tee lapsenhoidosta mahdollisimman miellyttävää myös itselle, uhraamatta lapsen mukavuutta. Tämän toteutus riippuu lapsen/lasten iästä. Esim. imettäessäni luin paljon paljon kirjoja ja aika lensi. Siivotessani kuuntelen lempimusiikkiani. Vähän vanhempien lasten kanssa voi mennä vaikka huvipuistoon, ravintolaan tai mistä nyt itse tykkääkään, samoin lapset.



Jos et jaksa yksin, ota yhteys kuntasi perheiden kotipalveluun tms.

Miten päästä myös eroon valituksesta ja narista. Yriän olla tosi reipas ja tehokas kahden äiti ja tukea miestä työssä. Matkustaa ja tulee iltaisin myöhään. En vain jaksa välillä. Kun en jaksa enää kuunnella lapsen itkua, suljen hänet toiseen huoneeseen toisen lapsen kanssa ja laitan musiikkia etten ihan räjähdä. Silloin tiedän, että olen taas liitospisteessä ja tarvin jotain muuta aikuista auttamaan. En saa muusta apua kuin miehestäni kun hän on kotona ja toki auttaa kun on kotona. Tuntuu että meitä on tehty kestämään erilaisia asioita, mutta itselläni kun on pari vkoa yksin hoidellut pienet lapset alkaa pää ahdistamaan. Kamalinta on kun kylmettyy eikä halua edes lohduttaa heti itkevää lasta. Vasta muutamien minuuttien päästä kun on itse rauhoittunut. Pelottaakin noi ajatukset ja teot. Mitä jos vahingoitankin lastani joskus, vaikka en varmaankaan niin tee mutta mitä jos. Pakko purkaa tämä jonnekin ja puhua miehen kanssa jos pystyy organisoimaan töitään enemmän. En voi olla hyvä äiti ja vaimo jos uhraan koko elämäni vain lastenhoidolle. Vai olenko vain turha valittaja?