Helvetissä on erityinen paikka äideille, jotka eivät auta toisiaan..
..ainakin minä olen muokannut Liza Marklundin kirjan nimestä " Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan" vielä tuollaisen version. Täällä oli juuri aloitus kiukkuisesta äidistä Helsingin bussissa, joka innoitti mut kirjoittamaan oman mielipiteeni. Päätin aloittaa ihan uuden keskustelun, sillä tämä aihe yltää kyllä bussimatkojen ulkopuolellekin.
Minä sain Turussa myöskin linja-autossa toiselta äidiltä todella kylmää kyytiä, vaikka hyvin molemmat vaunuinemme mahduimme bussiin, joten tilasta ei ollut puutetta, kuten Tilhen aloituksessa. Vaunujensa vieressä seisonut äiti ei auttanut mua kyytiin mun tullessa, vaikka hyvin näki tilanteeni (korkea bussi, tarvitaan nostoapua) - jouduin huhuilemaan muita matkustajia, ja pois lähtiessäni kun sitten yritin ystävällisesti hymyillä hänelle ja kysyin voisiko hän hiukan auttaa, niin sanaakaan sanomatta kiukkuisen näköisenä hän auttoi, eikä edes vahingossa hymyillyt. Tuli tosi outo olo, jotenkin mun mielestä tollaisissa tilanteissa automaattisesti äidit hymyilevät toisilleen ja ehkä jopa vaihtavat pari sanaa - samassa tilanteessahan sitä ollaan. Paha mieli tuollaisessa tilanteessa on varmasti " normaalia sosiaalista pettymystä" suurempi, sillä sitä jotenkin automaattisesti ajattelee, että tuo ihminen ainakin tietää, että tarvitsen apua, joten hän varmasti auttaa pyytämättäkin.
No, aina ei voi olla hyvä päivä, mutta silti ajattelen " ärsyyntymyksellä" äitejä, jotka esim tulevat samaan ahtaaseen hissiin vaunuineen, eivätkä edes pienesti hymyile vaan tunkevat vaan viereen ja ovat kyrpiintyneen näköisiä. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta näin ajattelen. Vastaavanlaisia kokemuksia varmasti on muillakin.
Halauksia kaikille teille, jotka vastaan vaunuillessanne hymyilette, ja tuhahdus teille, jotka ette auta toista äitiä, vaikka tämä ystävällisesti pientä palvelusta pyytäisi.
Mangolia
Kommentit (5)
..ettei uskaltanut irroittaa vaunuistaan, mutta tässä tapauksessa mielestäni ei ollut kyllä kyse siitä. Itsekin ajattelen aina omina " happy-happy päivinä" vihaisia ihmisiä kohdatessani, että heillä varmasti on kaatunut vaikka mitä paska niskaan, ja siksi ansaitsevat myötätuntoni, mutta silti varsinkin sellaisia ylpeitä ja " ilkeän" näköisiä äitejä kohdatessani en voi kyllä ajatella muuten empaattisesti, kuin ehkä korkeintaan harmitella lapsia, joilla on niin kylmät äidit.
Mangolia
Pistäydin Japanissa vauvani kanssa ja maa oli todellakin tässä asiassa ÄITIEN TAIVAS. Mikähän meillä on kun tuo auttaminen ei ole oikein verissä.Reissun jälkeen tosiaan yritän itsekin petrata, vikuilla ympärilleni siihen malliin tarviiko joku apua. Itse aattelin laittaa ison " minua saa auttaa " lapun kaulaani.
Oikein osuvasti sanottu!Välillä myös olen törmännyt tympääntyneihin äiteihin ja ihmettelen että maksaako se hymy niille jotenkin enemmän,mulle se ainakin on ilmaista ja mielummin hymyilen kuin näytän persuksille ammutulta....
Niin ja vaikka kuinka olisi huono päivä niin on se ihmeellistä ettei edes pientä hymyä saa läheisille annettua.Siinä tulee itelle tosi outo olo jos ei saa hymyä takaisin,tekisi mieli sanoa että taidanpa vetästä hymyni takaisin ;)
Autetaanhan toisiamme,kaikki me joskus apua tarvitaan!
Juuri tänä aamuna mietin kun matkustin bussilla meitä Suomalaisia,pitää olla joku erityinen päivä jolloin on luvallista hymyillä ventovieraille ilman että luullaan mielenvikaiseksi,kuten vappu ja uusivuosi...
Hyvä keskustelunaihe!
Onnellista päivää kaikille ja hymyä huuleen :)
Itselläni on ainakin selkä ollut välillä sellaisessa kunnossa, etten ole uskaltanut toisten vaunuja nostella. Joskus olen ollut niin väsynyt, etten ole nähnyt enkä kuullut mitään saatikka jaksanut vielä hymyillä.
Äitejä on myös sellaisissa elämäntilanteissa (esim avioero, lapsen tai muun läheisen vakava sairaus), että ei yksinkertaisesti hymyilytä tai jaksa huomioida vieraita ihmisiä.
Ei kannata suuttua ja harmistua.
että jos se äiti jotenkin ei uskaltanut päästää vaunuistansa irti ja siksi koki vaikeaksi tulla auttamaan? ? En tiedä...
Muutenkin ärsyttää kyllä sellaiset, jotka käyttäytyy tuollalailla oudosti, siis ettei voi edes hymynkaretta päästää, mutta yritän (huom siis YRITÄN) aina ajatella, että ei se ole henkilökohtaista - ehkä niillä oli takana tosi huono yö/olivat vaan jotenkin tosi ajatuksissaan/ovat jostain murheissaan/muuten vaan outoja epäsosiaalisia ja elämänsä kurjaa.