Olen työpäivän päätteeksi lopenuupunut
En jaksa edes tehdä mitään mukavaa. Lisäksi tuntuu, että kun istahdan vihdoin kotisohvalle, niin on jo kulunut koko loppuilta silmän räpäyksessä, enkä ole vieläkään toipunut työpäivästä. Sitten pitääkin jo mennä nukkumaan, että jaksaa tai pikemminkin "jaksaa" mennä töihin ja olla siellä taas sen kahdeksan tuntia. Pidän työstäni, ei se kamalaa ole, mutta olen aivan puhki kulutettu. Ensimmäinen vapaapäivä töiden jälkeen menee kirjaimellisesti nukkuessa iltapäivään. Sitten korjataan koko viikon aiheuttamat laiskuuden merkit kotoa, eli tehdään kunnon raivaussiivous ja laitetaan vaatteet pyykkiin jne. Vapaapäivinä minussa yleensä on sitten tarmoa, kun on pari päivää saanut hengailla tekemättä mitään ensin. En voi rehellisesti sanottuna käsittää, miten jotkut jaksavat tehdä kokoaikatyötä montakymmentä vuotta. Minulla ratkeaa selkä jo nyt!
Kommentit (6)
Tuo on kyllä hyvin tavallista monella alalla.Henkilökuntamäärä on liian vähäistä työmäärään nähden. Näin oli jo vajaa 10 v sitten ,kun jäin eläkeelle kuusneljä vuotiaana.Kolmi- nelikymppisetkin olivat työpäivän jälkeen ihan poikki ja näinollen saikut oli hyvin yleisiä . Ei ihmiset ylennmäärin jaksa.
Nyt olotila on loistava ,ei väsytä ,vaikk olenkin jo 73v.nyt jaksaa liikkua,käydä salilla ja harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Oon vaipunut samaan, mutta ehkä mun tarvis vaan vaihtaa työtä. Aamulla töissä hississä ajattelen vain, että TAAS mä oon täällä.
Minulla ei onneksi ole joka päivä samanlainen päivä, koska työkohteeni vaihtelevat joka päivä suurestikin. Varmaan kuolisin jos pitäisi vielä samaa mantraa aamusta toiseen kokea. Olisin onnellinen 3-5 tunnin työpäiviin. Mitä iloa on vapaa-ajasta, jos silloin ei jaksa rentoutua?
Oisko pieni sairasloma tarpeen ennenkuin oikeasti palat loppuun? Tai onko työaikaa mahdollista lyhentää? Ei tuo tilanteesi hyvältä kuulosta, vaikka taitaa enemmän olla sääntö kuin poikkeus, että työelämä vie kaikki mehut.
Ruokavalio kuntoon, ja salille pumppaamaan rautaa. Tiedän, se on vaikeaa aluksi varsinkin jos on töistä uupunut. Mutta liikunnan puute ja huono ruokavalio pitää korjata jos haluat että töidenkin jälkeen on energiaa.
Olen töissä sähköasentajana, työ on fyysistä. Aluksi oli todella vaikeaa - varsinkin henkisesti - aloittaa mitään liikuntaa kun tuntui juuri samalta että töistä kun pääsee kotiin niin sohvalle samantien, ja illalla sitten nousee ylös. Nykyään pari vuotta salia takana ja energiaa riittää töiden jälkeenkin.
Se on stressiä. Alkaisin vaikka heti tekemään 50 prossan työaikaa, jos se ei vaikuttaisi eläkekertymään. (ei ap)
Oon vaipunut samaan, mutta ehkä mun tarvis vaan vaihtaa työtä. Aamulla töissä hississä ajattelen vain, että TAAS mä oon täällä.