Kertokaa kohtaamisistanne kyykäärmeiden kanssa

Tuolla omassa pihassa niitä alkukesällä näkyy, lapiolla pätkin jokaisen, jonka ehdin..

*pistolapio on tytön paras kaveri*

Itseäni tai lapsia ei ole kyy purrut, mutta koiraa on kerran.

Kyyt ovat ikäviä otuksia. Jo niiden ilkeistä silmistä näkee, minkälaisista s44tanansikiöistä on kyse. Moni kaunis ja pörheä pöllölaji on joutunut Suomessa ahtaalle etenkin huonoina myyrävuosina, moni laji on uhanalainen. Kyyt syövät sievien pöllöjen myyrät. Jokainen voi itse miettiä, haluaako nähdä pihallaan tai lähimetsässä enemmän näitä luikeroita vai enemmän suurisilmäisiä pöllöjä.

Koiran kanssa lenkillä hiekkatiellä, iso kyy rullalla tien sivussa. Koira kun nuuski innoissaan, oli menossa suoraan päin kyytä enää noin puolen metrin päässä kun huomasin. Kiskaisin koiraparkaa taaksepäin tosi kovasti, mutta säästyttiin kyyn puremalta! Tehtiin sitten vaan siisti ohitus tien toiselta puolelta ja jätettiin kärmes jatkamaan auringonottoa...

Olen kohdannut useinkin kyykäärmeitä. Kierrän. En pelkää, ovat aika harmittomia kuitenkin. On kyypakkaus, mutta ei käärmeitä varten vaan oli varoiksi entisen lemmikin takia (skorpioni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haulikolla lasautan jokaisen jonka näen.

Toivottavasti ehtivät purra ennen sitä.

Eivät todellakaan ehdi. Talvipesät valelen bensalla ja tuikkaan tuleen.

Kyllä ehtii ja kuoltuaan sitten haamuina tulevat puremaan sua peniksestä joka yö.

Eivät ole viimeiseen 30 vuoteen ehtineet joten tuskinpa ehtivät jatkossakaan.

Ehtii ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Lähdin autolla kauppaan kesällä ja ihmettelin, mikä musta pötkö hiekkatiellä makaa. Kyy se oli, paistatteli päivää keskellä tietä.

Näin kerran pitkän pötkön keskellä tietä ja olin ihan innoissani et jes, saan hyvän kuvan käärmeestä. Kamera valmiudessa hiiviskelin eteenpäin etten vaan säikäytä. Se olikin vain todella pitkä koiran kakka...

Valitettavasti en ole nähnyt kuin kuolleen kyyn metsäisellä hiekkatiellä. Mikäli joskus elävään kyyhyn törmään, minulla on suunnitelma tämän varalle:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/22/kesakeittio-grillattua-kyyta

Mökkiseudulla niitä on jonkun verran, meidän saaressa onneksi harvoin. Jokainen kyy joka meidän saaresta tavataan, saa lapioterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mökkiseudulla niitä on jonkun verran, meidän saaressa onneksi harvoin. Jokainen kyy joka meidän saaresta tavataan, saa lapioterapiaa.

Laipoterapia on tehokasta, suosittelen sitä myös muutamille kaksijalkaisille umpitampioille.  :D

Aika veitikoita ovat :D Nähnyt useita muttei ole vielä purreet, sähisevät ja luikertelevat pois.

Ei pelkoja vielä näitä otuksia kohtaan. 

Mistä sinä skorpionin suomesta löydät? No vitsi.

Itsellä myös koiran kanssa auttoi kyypakkaus, esim ampiaisten jälkeen. Tosin koira oli pentu ja meni kaivelemaan ampiaisten pesää, kyypakkaus ja eläinlääkäriin. Selvisi onneksi hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kohdannut useinkin kyykäärmeitä. Kierrän. En pelkää, ovat aika harmittomia kuitenkin. On kyypakkaus, mutta ei käärmeitä varten vaan oli varoiksi entisen lemmikin takia (skorpioni).

Kivoja otuksia ovat. Niitä oli hauska lapsena ottaa kiinni, hännän päästä kädessä roikottamalla kun eivät pysty puremaan.

Semmoinen hyvännäköinen blondi, jota kasvatin 2 vuosikymmentä povella, eli kasvatin kyytä povella.

Varmaan nämäkin elikot ovat jo uhanalaisia? o,O 

Vaikka sinänsä eivät ole mitään tehneet pahemmin. (rumasta naamasta kärsii koko kroppa) 

Olen törmännyt luonnossa liikkuessa monesti, useimmiten keväällä, kun ovat heränneet uniltaan ja ovat vielä kohmeessa viileästä. Lähes aina säikähtänyt, mutta niin on kyykin ja aina ovat puikkineet pakoon. Kerran jopa tallasin paljain jaloin yhden päälle, kun kiipesin alas rantakalliolta. Kyy-parka, oli lämmittelemässä tummien, maahan pudonneiden kuivien lehtien alla, kun minä tallasin suoraan sen auringonottopaikkaan.

Kuului vaan kahadus, lehdet pölähti, ehdin kirkaista ja nähdä paksun mustan kyljen ja heikon sahanteräkuvion välähtävän, kun kyy oli suihkaissut jo tiehensä. Edes tuolloin ei siis yrittänytkään purra. Luojan kiitos siitä tosin, sillä olimme ilman puhelimia ja kyypakkausta 45 min. soutumatkan päässä mökkirannasta. En tiedä, mitä olisi käynyt, jos olisi purrut. Tästä oppineena pidän nykyään aina kyypakkausta housun taskussa mukana myös mökillä ollessa.

Rauhallista rinnakkaineloa. Lapsena istuin mökin portailla juttelemassa vieressä lämmitelleelle kyylle. Muöhemmin kuulin, että ne ovat kuuroja.

Meille opetettiin, että kävellessä on katsottava, ettei astu kyyn päälle ja heinikossa käytetään saappaita. Ketään ei koskaan purtu.

Aikuisena panin kyyn lasipurkkiin ja jääkaappiin lapsille nähtäväksi. Luulin kuolleeksi kun kissa oli heitellyt sitä ja se oli aivan vetelä. Vaan ei, ihan hengissä oli, mutta sokissa joten vapautin sen luontoon.

Kun lapset olivat pieniä niin lapiolla pistin kaikki pihalle tulleet kyyt palasiksi.

Nyt tuo nuoriso tajuaa olla koskematta kyihin niin jätän ne rauhaan minäkin.

Joka vuosi varmaan näen kyitä luonnossa liikkuessani. Eivät ole koskaan mitään tehneet. Marjametsään laitan joskus saappaat, osittain kosteudenkin takia. Viime kesänä kyy oli vähällä jäädä pyöräni alle, mutta onneksi ehdin tehdä äkkijarrutuksen. Kerran polkujuoksulenkillä meinasin astua kyyn päälle, mutta ehdin huomata sen viime tingassa. Pysähdyttyäni huomasin, että se oli kirjaimellisesti suu auki valmiina hotkaisemaan edessään olevan, paikalleen jähmettyneen  sammakon, mutta sen pasmat menivät sekaisin kun ilmestyin siihen askeleen päähän ja sammakolle koitti onnenpäivä kun se pääsi loikkimaan pakoon. Olen nähnyt myös pikkuruisia kyyn poikasia. Kerran juoksulenkillä pelastin autotietä ylittämään lähteneen kyyn siirtämällä sen  ojan pohjalle.

Kyypakkaus on täysin hyödytön ja voi olla ennemminkin haitaksi kyynpurematapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyypakkaus on täysin hyödytön ja voi olla ennemminkin haitaksi kyynpurematapauksissa.

Ja perusteluita, kiitos! Mielellään myös linkki johonkin, eikä vaan "noku mummokin aina"-perimätietoa tai kansanuskomuksia.